Tuoretta hengellistä ruokaa

Tulisiko minulla olla huono omatunto, kun en kirjoita joka päivä blogiini? Aikanaan minua moitittiin ankarasti, jos en varustanut jokaista kirjoittamaani tai julkaisemaani tekstiä tai kasettia päivämäärällä, jotta jokainen kuulija tai lukija voisi olla varma siitä, että on tekemisissä ”tuoreen hengellisen ruuan” kanssa. Kaipa tästä on syöpynyt mieleeni tai ainakin alitajuntaani jonkinlainen hiukan kaivertava tuntemus, etenkin kun nyt on mennyt monta päivää ilman että olisin ottanut tietokoneen syliini. Näissä tilanteissa, joissa tulee myöskin ottaa huomioon useat sairauteni, nousee mieleeni lohdutukseksi sanankohta:

”Ja joka kerta, kun pilvi kohosi asumuksen päältä, lähtivät israelilaiset liikkeelle; näin oli koko heidän vaelluksensa ajan. Mutta milloin pilvi ei kohonnut, he eivät lähteneet liikkeelle, ennenkuin sinä päivänä, jona se taas kohosi. Sillä Herran pilvi oli päivällä asumuksen päällä, ja yöllä oli pilvessä tulen hohde kaikkien israelilaisten silmien edessä; näin oli koko heidän vaelluksensa ajan.” (2.Moos.40).

Kuinka toivonkaan meidän elämässämme olevan aivan samoin hengellisessä mielessä, koko vaelluksemme ajan! Saarnaajaa lainataksemme on kaikella oma aikansa ja tämä ajatus sisältää kaiken hengellisen toimintammekin. On aika hiljaisuudellakin, saati sitten puhumisella ja kirjoittamisella. Kun olemme tekemisissä Jumalan Elävän Sanan kanssa, tulee mielemme olla täynnä aitoa jumalanpelkoa, otsikkolainauksemme mukaisesti.

Mitä luimme juuri? Luimme Herran pilvestä, joka määritti Hänen kansansa kulun. Tuo pilvi oli sekä liikkeessä että paikallaan. Sen kulkua tai paikallaan oloa ei määritellyt sen paremmin kansa kuin ei Mooseskaan! Jostakin syystä uskovainen ihminen on niin tottunut liikkeeseen, ettei hän aina ole selvillä mihin suuntaan hän on menossa. Pysähtyminen ja paikallaan olo tuntuvat olevan hänelle todella vaikeata hänen itse luomansa kiireen johdosta! Siksi on tärkeätä perehtyä myöskin Saarnaajan esittämiin ajatuksiin!

Jostakin syystä juuri nyt täyttää mieleni ajatus pysähtymisestä ja paikallaan olosta, jotta todella selvittäisimme itsellemme, silmiemme avautumiseksi, missä me olemme ja mitä Herran Pilvi juuri nyt tekee! Kirjoittajan tehtävä ei ole vain tuoda julki jotakin pelkän inhimillisen tarpeen toteutumiseksi, sillä sama Pilvi on keskellämme hieman eri muodossa. Kuinka voisi kirjoittaja olla välittämättä tuon Pilven pysähtymisestä, sillä näinä pysähtymisen hetkinä toteutuu jotakin siitä, mistä luemme lainauksemme yhteydessä:

”Sitten pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen; eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan, sillä pilvi oli laskeutunut sen päälle, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen.”

Mitä itse asiassa sisältää ajatus ”tuoreesta hengellisestä ruuasta”? Voimmeko katsella vain päivämääriä käsittämättä ollenkaan sen merkitystä, että pysähtymisen ja oikeanlaisen paikallaan olemisen aikana, samanaikaisesti pilven kanssa Herran kirkkaus täyttää asumuksen? Aikanaan kansa näki inhimillisillä silmillään maahan laskeutuneen mannan, pitäen sitä jumalallisena ravintona, mitä se omalla tavallaan olikin, mutta millaista hengellistä ravintoa merkitsikään niin Pilvi kuin Herran kirkkauskin? Millainen paradoksi, rinnakkain asettelu! Mitä tällä on sanottavana meille juuri tässä ajanjaksossa? Mitä esitti uskonnollinen johto Herrallemme?:

”Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi.'’ Niin Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.’” (Joh.6).

Miksi sama puhe kaikuu omalla tavallaan korvissani juuri nyt, tämän ajan mielipiteenä? Päivämääriä seuraavat ja niitä vaativat taitavat nähdä enemmänkin jonkinlaista mannaa ja vain sellaista mikä jää tiedon ja järkeilyn alueelle, välittämättä kaiken takana olevasta ”Hengellisestä Leivästä”, jota ei sitäkään anna kukaan ihminen!

Kuoleman ja Elämän välinen ratkaisu aiheemme kohdalla perustuu kaiken oikealla tavalla näkemiseen ja ymmärtämiseen, on sitten puhe Pilvestä, Jumalan Kirkkaudesta tai Jumalan Leivästä. Mihin perustuu aidon jumalanlapsen liike tai pysähtyminen?:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.” (Joh.5).

Hän on yhä vielä Pilvenpatsaamme ja Tulipatsaamme, ja Hänen mukaansa liikumme tai lepäämme!

(”Pilvisinä päivinä” lue siis joitakin aikaisempia kirjoituksia, joita on yli 1600.)