Kenen tykönä olemme? 3

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11).

Kuinka vaikeata onkaan ihmiselle löytää oikea asenne kaikkeen siihen, mitä hengellinen todellisuus meidän eteemme tuo? Tässä asiassa ei auta lainkaan ympäristön malli ja esikuva, päinvastoin! Siksi Herramme kiinnittää tänä päivänä entistä enemmän huomiomme kaikkeen siihen, mitä Hänellä on tarjottavana meille. Hän näkee olosuhteemme tässä hektisessä ajassa, työelämän aiheuttaman stressin ja vaivaantumisen. Hän ei ole milloinkaan luonut meitä vaivaavaa ja suorastaan tuhoavaa kiireellisyyttä, vaan kysymys on yksinomaan ihmisen luomasta ja kehittämästä kiireestä, jonka taustatekijänä aina on jonkinasteinen rahanhimo, joka käyttää sen toteuttamiseen toisia ihmisiä. Siksi on enemmän kuin koskaan aikaisemmin totta:

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14).

Itse olen viime päivät ollut todella uupunut, osaltaan heikohkon unenlaadun johdosta, niin etten ole kyennyt kirjoittamaankaan. Mutta monenlaiset ajatukset ovat pyörineet mielessäni osittain alitajunnasta pulpahtaneina. Mainitsin viimeksi syöpäsairauteni, jotka tosin ovat hallinnassa, mutta tämä hallinta aikaansaa monenlaisia oireita. Aika moni ihminen suorastaan välttää kaikenlaista keskustelua tältä alueelta, kai mukaan lukien itse kirjoittaja. En ole lukenut yhtä ainoatakaan alan lehteä jotka putoavat postiluukustani jäsenyyteni johdosta.

Mutta istuisinko juuri tässä ilman noita koettelemuksia? Mitä on pyörinyt mielessäni näiden päivien aikana kaiken väsymyksen keskellä? Ilman kokemuksiani narsistisuuden alueella en olisi kyennyt kirjoittamaan aiheesta ja olemaan apuna tuhansille. Samoin ilman kahta eri syöpääni en olisi ollenkaan sellainen kuin nyt olen! Annoin aikanaan Herralleni luvan elämäni hallintaan, mutta kuinka vastentahtoinen olenkaan ollut Hänen kuljettaessaan minua teitä, jotka eivät lainkaan olleet mieleni mukaisia! Kuinka totta onkaan elämässäni ollut se, mitä Pietari aikanaan joutui kokemaan:

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” (Joh.21).

Tämä on jokaisen todella aidon jumalanlapsen tie ja suunta, vastoin kaikkea inhimillistä ajattelua ja näkemystä! Me olemme vapaasta tahdosta luovuttaneet tahtomme Hänelle, Joka tietää kaiken paremmin kuin me itse. Niin, niin, olemme luovuttaneet tahtomme Hänelle, joka tietää kaikki siihen liittyvät ongelmat, jotka kaikki ovat meidän puolellamme! Ilman vastoinkäymisiä me olisimme päätyneet aivan vääriin paikkoihin ja olosuhteisiin, vaikka oma ajattelumme puhuukin kaikkea tätä vastaan! Emme kai ole sen suurempia ja viisaampia kuin veljemme Paavali, joka tilittää elämäänsä todella rehellisesti, rehellisemmin kuin kukaan meistä:

”Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

Paavali oli Jumalan valitsema ja ase Hänen Valtakuntaansa varten, mutta siitä huolimatta hän joutuu rusikoitavaksi lihallisen pistimen johdosta, jota meille ei ole kerrottu, jotta me omine tuskinemme ja koettelemuksinemme voisimme samaistua tähän jumalalliseen tiehen ja kehityskulkuun. Niin, se ei miellytä meitä, mutta:

”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room.8).

Sanomattomat huokaukset! Niihin on meilläkin oikeus!