”…eikä näyttäisi tulevan meistä…” 2

”Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” (2.Kor.4).

Miten Jeesuksen elämä voi tulla näkyviin meidän ruumiissamme? Siihen perustavaa laatua olevan vastauksen laatimiseen tuskin riittäisi yksi ihmiselämä! Tässä koulutuksessa on opintoluokkia lukematon määrä, joiden laatu on määritelty siellä, minne aikanaan olemme antaneet hakupaperimme ja lupamme toteuttaa kaikki opittu elämässämme! Mitä tulee tässä yhteydessä mieleemme ensimmäiseksi? Miten on mahdollista elää todeksi Jeesuksen elämä tässä ajassa ja näissä olosuhteissa?

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.” (Joh.12).

Tämän Herramme puhui tiedostaessaan hetkensä tulevan aivan lähihetkinä. Hän on Esikuvanisunjyvämme, jonka seuraaminen on mahdollista vain Samalla Kuolemantiellä, joka ei suinkaan merkitse kaiken loppua, vaan Uuden Elämän alkua! Meidän itsemme on astuttava syrjään, jotta sisimpäämme istutettu Uusi Elämä saa tilaa uuden kasvamiseksi, tuottamiseksi. Herramme tie on meidänkin Tiemme!

Otsikkonamme on:

”…eikä näyttäisi tulevan meistä…”

On suorastaan kummallista, outoa, jos emme jo tähän hetkeen mennessä ole käsittäneet mitä meistä itsestämme on lähtöisin! Sen tiedosti Herramme, vaikka ei niin kovin paljon puhunutkaan siitä:

”Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh.2).

Ei siis ole mikään ihme, että Herramme sellaisessa määrin puhui siitä Elämästä, jonka edellytyksenä on uudestisyntyminen Ylhäältä! Vain siten meillä voi olla esteetön yhteys Häneen, joka Itse kuolemansa välityksellä näytti meille niin oman tilamme kuin sen Uuden Elämänkin, joka syntyy vanhan kuollessa, syrjäytyessä Uuden Elämän tieltä. Eikö meidänkin tule nyt Uudessa Elämässä tiedostaa niin oma olemuksemme kuin siihen liittyvä itsekkyys ja kapinamieli? Se on moninkertaisesti osoitettu meille, vaikka Nikodeemuksen kaltaisesti ihmettelemme uudestisyntymistä, tottuneena moderniin uskonnollisuuteen!

Mitä pääpiirteissään sisältää tuo Uusi Elämä, uudestisyntyminen! Miksi oman elämämme, oman olemuksemme, tulee siirtyä taka-alalle? Mieltäni on aina innoittanut Herramme esittämä ajatus:

”Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette’.” (Joh.5).

Voitaisiinko asia esittää selvemmin? Voitaisiinko selvemmin esittää miksi meidän itsemme on oltava vain kuin saviastioita, vain välikappaleita, joiden sisimmästä juoksevat Elävän Veden Virrat!

”…eikä näyttäisi tulevan meistä…”

Miksi nykyään on niin vähän ihmettelemisen aihetta?

”Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.”

Jos ja kun me kerran olemme osa Häntä, Herraamme Jeesusta Kristusta, niin eikö saman tule nyt toistua meidän kauttamme, ilman että se näyttää tulevan meistä?