Vähäinen voima!

”Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” (Ilm.3).

Mitä olemme lukeneet Pyhän Hengen veljemme Paavalin kynään asettamana?:

”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

Kuinka vihoviimeinen onkaan meidän inhimillinen, oma luontomme, jolle on niin tavattoman vaikeata asettua jumalallisen Elämän ja Jumalan tahdon alle! Meidän Herramme aikanaan joutui kokemaan vihollisen hyökkäykset ja kiusaukset maallisen vallan ansaitsemiseksi. Hän ei suostunut vihollisen ehdotuksiin, jotka tuotiin esiin raamatullisen verhon alla. Jos, jos ja jos! Kuinka täynnä ovatkaan elämämme tienvarret kaikenlaista jossittelua, joka perustuu vihollisen luomaan kuvitteelliseen ja petolliseen maailmaan! Jos Herramme olisi vähäisessäkään määrin kumarrellut vihollisen edessä, olisimme kaikki kadotettuja!

Miten on tämänhetkisen ihmiskunnan suhteen, etenkin jos ajattelemme kirkollista maailmaa? Mikä aikanaan oli itsestään selvää meidän Herrallemme, on hämärtynyt aikojen kuluessa siinä määrin, että aivan uskomattomin selityksin on kaikottu Totuudesta sellaisessa mittakaavassa, että kaikenasteisen vallan ja voiman tavoittelussa vähätellään Herramme esikuvaa! Ihminen suorastaan kauhistelee heikkoutta ja alistumista jumalalliseen tahtoon, ja etsii kaikenlaisia verukkeita tehdäkseen tyhjäksi… niin, mitä ihminen tekee tyhjäksi? Hän ei halua tiedostaa sitä, mutta hän kumartaa nyt vihollisen edessä, mammonaa palvellen, mitätöiden Jumalan Sanan kohdallaan! Hän tekee sen niin kätketysti ja salakavalasti, ettei itsekään sitä tajua, koska hän tarkkailee kaikkea oman hengellisyytensä ja omien selitystensä pohjalta! Hän toimii täysin Kainin alttaripalveluksen hengen mukaisesti, toimeenpannen kaiken kauneuden mittapuun mukaisesti!

Kuinka kaukana onkaan kaiken johdosta, oikein ymmärrettynä, Betlehemin seimi ja Golgatan karu risti! Herramme suoritti tehtävänsä kaikesta luopuen, tullen täysin ihmisen kaltaiseksi, mutta millaisen ihmisen kaltaiseksi, sitä meidän on syytä miettiä ennen kokemattomalla vakavuudella.

”…että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil.2),

Nyt taidamme jo käsittää mitä tarkoittaa Jumalan ilmestyminen yksinkertaisuudessa ja heikkoudessa! Samalla käsittänemme mikä on todellinen ihminen, Jumalan kuvana! Ihmisen oma kuva itsestänsä on kuin luotu palvelemaan samanaikaisesti Jumalaa ja Mammonaa! Kumpi osapuoli tällöin vie totaalisen voiton? Sitä tuskin on tarve kysyäkään normaalilta ihmiseltä!

Mikä on meille tärkeintä hengellisessä elämässämme?

”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1),

Ristin tie, sitä tämä kaikki merkitsee kaikessa yksinkertaisuudessaan! Sillä tiellä olemme Jumalan armon varassa enemmän kuin mitä ehkä koskaan olemme tulleet ajatelleeksi. Vai onko Hänen armossaan meille kylliksi, jotta Hänen Voimansa todella voisi asua meissä?

”Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.”