”…eikä näyttäisi tulevan meistä…” 3

”Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. …että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” (2.Kor.4).

Miksihän niin usein saa sen vaikutelman, että monille on hengellisessä elämässä tärkeintä jonkinlaisen aseman saavuttaminen kristillisissä piireissä? Miten se tulee esiin, miten tätä asemaa tavoitellaan, ei kaikkein vähiten juuri tässä ajassa? Miten erottautua kaikista muista sellaisella tavalla, että on selvästi kysymys aivan ylivertaisesta henkilöstä, niin että vertaus saviastioista kaikuu hyvin vanhanaikaisena? Niin, juuri tässä on kavalin vihamielisten voimien hyökkäystapa, joka Sanaa tuntemattomalle on suorastaan näkymätön, vaikka ylitsemme käyvät mitä moderneimmat profetioiden ja erilaisten näkemysten tsunamit!

Mikä onkaan jo pari kertaa ollut otsikkonamme?:

”…eikä näyttäisi tulevan meistä…”

Mitä meistä tulee, jos emme ole vain saviastioita ja jonkin suunnattomasti suuremman Voiman välikappaleita?

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” (Room.7).

Jos siis itse haluamme olla näkyvissä ja antaa sen vaikutelman, että meistä itsestämme lähtee paljonkin hengellistä hyvää, emme voisi olla pahemmin ja vakavammin harhassa! Me olemme ihmiskunnan lankeemuksen johdosta sidottuja tämän elämämme ajan tähän ruumiiseemme, jolla on selvästikin oma tahto ja omat näkemykset. Nämä saadaan kuriin ja oikeaan järjestykseen vain ulkopuoleisen Voiman vaikutuksesta! Mistä etsiä tätä Voimaa?:

”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room.7).

Kuinka voisimme siis edes päästää mieleemme ajatuksen jonkinlaisena lähteenä olemisesta Jumalallisen Tahdon ulkopuolella? Mitä sanoi jo Kristuksen ensimmäisen tulemuksen sanansaattaja Johannes Kastaja?:

”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien.” (Joh.1).

Niin kuin ei Johannes puhunut omiaan, samoin mekin voimme vain olla lähteinä Hänen puheilleen, jotka ovat peräisin, ei meistä itsestämme, vaan Ylhäältä! Siksi ei ole tarkoitus olla ollenkaan näkyvissä, vaan mahdollisimman pienenä ja näkymättömänä saviastiana!

”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).