”…kalliolle rakensi…” 2

”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.’ Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt.7).

Tiedostan joka päivä aivan uudella tavalla vastuuni kaiken kirjoittamiseni suhteen. Kirjoituksiani käytetään hengellisessä rakentamisessa, joten kaiken lähtökohtana täytyy olla jumalallinen innoitus Hänen taholtansa, Joka rakentaa seurakuntaansa! Silmieni edessä ovat juuri nyt erikoisella tavalla lainauksemme viimeiset sanat:

”Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.”

Opetuksemme on siis oltava jotakin aivan muuta kuin mitä inhimillinen viisaus opettaa kirjanoppineiden perinteisiin perustuen aivan Vanhan Testamentin esikuvan mukaisesti:

”Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta. Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan - mitä heillä on viisautta?” (Jer.8).

Kaiken tämän seurauksena on kaikki näkemämme, kuulemamme ja kokemamme, vastoin kaikkea inhimillistä ajattelua!

”Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!” (Jer.8).

Kuinka totta tämä onkaan jo pelkästään uutisantia seuratessa päivittäin! Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää, jos ei juuri olemassa olevassa hetkessä, niin kuitenkin tulevina hetkinä.

”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk.21).

Ainoa toivomme ja pakopaikkamme on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti:

”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!” (Luuk.13).

Rakennamme sitten mitä rakennamme, ainoa kestävä bunkkeri ja suoja on valmistettu ennen aikojen alkua sulista ja höyhenistä!