En varmaankaan koskaan aikaisemmin
ole ottanut tietokonetta syliini sellaisella vakavuudella kuin juuri nyt. Aika
rientää ennennäkemättömällä tavalla, ja tuntuu kuin joka toinen päivä olisi
tiistai tai torstai, sen mukaisesti mitä kukin päivä merkitsee eri ihmisille,
ja mitä noina päivinä teemme, mahdollisesti jotakin miellyttävää. Mitä
voitaisiin vielä sanoa tai kirjoittaa, että jonkinlainen selvä muutos kohtaisi
meitä? Inhimillisesti en ole koskaan vielä tuntenut itseäni näin avuttomaksi ja
vajavaiseksi. Erikoiset tapahtumat eivät voi olla puhuttelematta minua.
Oikeastaan aivan päivittäin hyvin voimakas ääni puhuu sisimmässäni, ilman että
olisin ollut kykenevä ottamaan tietokonetta syliini ja siirtämään sisimpäni
tunteet luettavaan muotoon.
Hiljattain olen joutunut
todistajaksi aika erikoislaatuisille asioille.
”Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva loistava kruunu ja kunnian seppele
kansansa jäännökselle ja oikeuden henki sille, joka oikeutta istuu, ja väkevyys
niille, jotka torjuvat hyökkäyksen takaisin porttia kohden.
Ja nämäkin horjuvat viinistä ja hoipertelevat väkijuomasta.
Väkijuomasta horjuu pappi ja profeetta; he ovat sekaisin viinistä,
hoipertelevat väkijuomasta. He horjuvat näyissä, huojuvat tuomioissa.
Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät - ei puhdasta
paikkaa! "Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla
opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta
otettuja? Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy
läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!" - Niin, sopertavin huulin
ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut
heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on
levähdyspaikka". Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niinpä on Herran sana
oleva heille: "Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn
päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä", niin että he
kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja
vangitaan.”
(Jes. 28)
Pari päivää sitten
osallistuin kokoukseen, jossa pääpuhuja alkoi voida huonosti ja oksensi vatsansa
tyhjäksi puhujanlavalle. Hän tuskin oli juovuksissa, mutta tapahtuma jätti
syvät jäljet mieleeni. Tämän ajan julistajat eivät horju ja voi huonosti
normaalin alkoholin vaikutuksesta, vaan tietynlainen ajan henki ja juovuttava
vaikutus ovat saaneet valtaansa pääosan julistajista. Kun ihminen oksentaa
vatsansa tyhjäksi melko täyden salin edessä, ei se voi olla tuomatta mieleen
tätä raamatunkohtaa!
Meille on menneiden
vuosikymmenien aikana toistuvasti, oikeastaan päivästä päivään, haluttu
kuuluttaa lepoa väsyneille, kerrottu siitä ainoasta levähdyspaikasta, joka
meille todellisuudessa on tarjolla, mutta mitä ovat lukemattomat julistajat
tehneet? Ei ole tahdottu ymmärtää jumalallista tarkoitusta ja tietä tässä
ajassa. Onko vikaa ollut julistuksessa vai vain kuulijoissa, jotka eivät
selvästikään ole ymmärtäneet kuulemansa tarkoitusta. On kuultu sanoja ja
ilmaisuja, sanankohtia toinen toisensa perään, mutta levon sijasta on tullut
ahdistus ja masentuneisuus!
Mitä ihmiset sitten
todellisuudessa ovat kuulleet? Mitä on heille julistettu ja missä
tarkoituksessa? Yleinen linja kaikkialla seuraa lainaamaamme sanankohtaa
Jesajan kirjasta. Julistetaan julistamisen tähden, tietynlaisen ihmiskunnian
saavuttamiseksi. Ei nähdä mitään pahaa siinä, jos ihmisille luvataan kaikenlaista
ohitse Jumalan Sanan todistuksen. On liikaa yksikin tapaus, jossa ihmisiä
yllytetään tekemään jotakin, mihin he eivät ole valmiita. Aikanaan joku kuoli
kaaduttuaan rukousjonossa selälleen, koska tuolloin ei vielä ollut
kiinniottajia. Nyt joku loukkaantuu julistajan yllytyksen johdosta, tehden
jumalallisen läsnäolon kyseenalaiseksi. Kuka kohta enää voi uskoa mihinkään
hengelliseen toimintaan?
Julistuksessa ja toiminnassa
on enemmän kuin koskaan aikaisemmin jumalisuuden ulkokuori, mutta hedelmä puhuu
omaa voimakasta kieltään. Silmiäni ja ymmärrystäni avasi erikoisella tavalla
erään julistajan puheiden keskellä julkituotu ajatus: ”Filosofia on kuin
pimeä huone, josta etsitään mustaa kissaa, jota siellä ei ole ollenkaan!”
Joissakin kielissä on Uuden Testamentin turhia ajatuksia koskevissa kohdissa
käytetty sanaa filosofia. On myös olemassa tutkimushaara, joka koskee
kuvitteellista ja teoreettista filosofiaa. Eli moninkertainen ajatusmaailma,
joka perustuu olettamuksiin toinen toisensa jälkeen, niin että
yksinkertainenkin ihminen voi käsittää olevan kysymyksen ihmisjärjen
äärettömästä suuntautumisesta todella tutkimattomiin ja todistetta vaille
jääviin avaruuksiin. Ihminen järkeilee, pohtii, tutkii, mutta perustaa kaiken
omaan viisauteensa ja ymmärrykseensä, todistaen eri tiedon kerrostumista, perusteita
vaille jäävin väittein!
Eikö lainaamamme kohta puhu
juuri tällaisesta viisaudesta ja asenteesta, joka on nyt vallannut erilaiset
hengelliset piiritkin?
”Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon,
käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi eivätkä
puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät
turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon, niin kehoitan
nytkin. Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja
hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat hairahtuneet
niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia,
vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.” (1.Tim.1)
”Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden
lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja
laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa
mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä
tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että
nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette
vain omaanne, vaan toistenkin parasta.” (Fil.2)
Missä on tänään
löydettävissä rakkauden lohdutus, Hengen yhteys, sydämellisyys ja laupeus,
missä täydellinen ilo, samanmielisyys, sama rakkaus, sopu ja yksimielisyys? On
helppoa kuuluttaa vuosikymmenestä toiseen ja vuodesta toiseen Kristuksen olevan
vastaus kaikkiin näihin asioihin. Herraamme vetoaminen on oikotie juuri siihen,
mitä Herramme kerran joutuu sanomaan lukemattomille hurskaille sieluille: ”Niin te siis tunnette heidät heidän
hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten
valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni
sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta
ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi
kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki:
'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden
tekijät'. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee
niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle
rakensi.” (Matt.7)
Moni sanoo tänä päivänä
toteuttavansa kaikkia luettelemiamme ominaisuuksia puheissaan ja tekemisissään,
todistaen siitä, millainen Herramme on. Mutta millaisia meidän tulee olla?
Mainitaan samanmielisyys ja yksimielisyys, mikä ei koskekaan meidän Herraamme
vaan nimenomaan meitä Jumalan kansana! Kaikki mainitsemamme ominaisuudet ovat
siis se, mitä meiltä odotetaan, vaaditaan! Ilman näitä ominaisuuksia
jumalanpalveluksemme on turha, mitätön! Mitä saamme kerran, ehkä odottamattoman
piankin, kuulla omalla kohdallamme?
En voi olla toistamatta sitä koko elämäni ajan:
meillä ei ole pienintäkään epäselvyyttä sen suhteen, mitä meiltä odotetaan
suhteessamme Jumalaan ja toinen toiseemme! Me tiedämme aivan tarkkaan mitä
meille on saatettu tietoon velvollisuutena vähäisintäkin veljeämme ja
sisartamme kohtaan!
Tässä elämässä eivät suurimmat vaikeutemme perustu
maailman turmelukseen, vihaan meitä uskovaisia kohtaan. Suurin vaikeutemme
perustuu siihen, että me olemme siirtäneet kaiken vastuun Herrallemme,
rakentaen omien näkemystemme ja oppirakennelmiemme hiekkaperustalle, niin että
oikeastaan jokainen vähänkin valveutunut jumalanlapsi itkee yksinäisyyttään,
minä itse mukaan luettuna! Tämä on tosin osa koulutustamme ja
koettelemuksiamme, mutta kaikesta huolimatta totuus säilyy loppuun asti. Mitä
kerrotaan meille tuomiosta, jonka alaisina jokainen olemme: ”Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille:
'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun
vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. 'Totisesti minä sanon
teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen
te olette jättäneet tekemättä minulle'!” (Matt.25)
Miten tuoda tämä asia esiin sellaisella tavalla,
että viimeinkin käsittäisimme vastuumme jokaisesta kohtaamastamme ihmisestä? Ei
ole kysymys juuri nyt niistä ihmisistä, jotka ovat jossakin muussa hetkessä tai
kauempana: kysymys on ennen kaikkea jokaisesta lähipiiriimme kuuluvasta. Ketään ei ole tarkoitettu jätettäväksi
yksin, kenenkään ei tulisi itkeä yksinäisyyttänsä ja hylätyksi tulemista!
Itse asiassa jokainen on vain yhden euron päässä meistä. Useimmilla
operaattoreilla on todella halpa liittymä, jonka kuukausimaksu ei rasita
ketään, ja silti puhelut maksavat korkeintaan euron päivässä! Eikö ole nyt
viimeinen aika vaipua todella vakavaan rukoukseen pyytäen Herralta opastusta ja
neuvoa tässä asiassa?
Me saatamme ihmetellä
kaikkia luoksemme kantautuvia viestejä ihmisten ongelmista ja suorastaan järkyttävistäkin
tilanteista. Muistelkaamme menneitä vuosia toimintamme alkuajoilta ja
keskivaiheiltakin. Matkat toiseen ääreen maatamme eivät puhuttaneet ketään
kustannusten tai vaivojen puolesta. Ihmiset pitivät yhteyttä toisiinsa rahaa
ajattelematta, aikaa ajattelematta. Nyt vihollinen on liikkeellä entistä
voimallisemmin pyrkien eristämään meidät toisistamme. Omassakin keskuudessamme
on ollut tietynlainen filosofia vuosikymmenien ajan, jota kuvaa kuulemamme
kertomus siitä, kuinka pimeästä huoneesta etsitään mustaa kissaa, jota ei
siellä ole ollenkaan!
Jumala on todistajamme,
ettei meidän maassamme, niissä piireissä, jotka alusta alkaen ovat pitäytyneet
yksinomaan Jumalan Sanaan, ole tapahtunut mitään sellaista negatiivista asiaa,
joka olisi ollut aiheellinen kerrottavaksi eteenpäin, jopa ulkomaille asti! On vain puhuttu panetellen
mustista kissoista, joita ei kukaan ole nähnyt, joita ei ole todistettu olevan
olemassa! Siten on järkyttävässä määrin ajauduttu pois totuudesta jopa sieluja
vahingoittaviin valheisiin. Jopa johtavassa asemassa olevat julistajat ovat
nämä valheet uskottuaan joutuneet niiden tuoman kirouksen alaisiksi, sitä itse
käsittämättä. Neljäsataa profeettaa lausui aikanaan oman arvionsa, ollen silti
väärässä yhden aidon Jumalan palvelijan todistuksen edessä! Joka uskoo
valheita, useammankin väärän todistajan kertomana, joutuu itse samojen
valheiden alle!
Suurin kärsimyksemme tässä
ajassa ei siis perustu mihinkään muuhun kuin rakkauden kylmenemiseen ja
oikeaoppisuuteen perustuvaan hylkäämiseen. Kukaan meistä ei voi olla sitä,
miksi Hyvä Jumala on meidät tarkoittanut, koska veljemme ja sisaremme eivät suo
meille mahdollisuutta siihen! Yksin kuljemme itse kukin oman ristimme alla,
mutta tämä ei sulje pois sitä, mitä yksi merkittävimmistä jumalanpalvelijoista
aikanaan sanoi: ”Sinne ei ole pääsevä
kuin vain täydellinen rakkaus!”
On suurinta mahdollista
jumalanpilkkaa väittää tämän täydellisen rakkauden olevan totta keskuudessamme!
Suuri tiedon määrämme on tuomiona yllämme, jos emme rakenna Kristus-kalliolle,
toteuttaen kuulemaamme käytännössä!
”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta
heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut
niihin, jotka sen kuulivat. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme
uskoon, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He
eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman
perustamisesta asti. Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä
näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa";
ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni". Koska siis varmana
pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin
julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas
määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän
ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette
hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne." (Hebr.4)
Markku Vuori
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti