Lentoonlähtö on lähellä!

”Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa. Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä. Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.” (5.Moos.32)

Meidän maassamme on harvinaista nähdä kotka leijailemassa yläilmoissa, mutta lainauksemme Kotkan siipien suhinan kuulen hengessäni aivan selvästi, vaikka Hän muuten onkin niin näkymätön! Itse asiassa tämä siipien humina on jo pitkän aikaa soinut sulosäveliään hengellisissä korvissani merkkinä siitä, etten sittenkään ole ollenkaan niin yksinäinen ja hyljätty kuin miltä usein tuntuu! Aika on todella myöhäinen, se ilmenee kaikesta näkemästämme ja kuulemastamme, kohtaamastamme. Meitä eivät valvo vieraat valtiot eikä edes oman maamme salaiset palvelut vaan meistä ollaan todella kiinnostuneita Korkeudessa! Me emme puhu nyt ilmavaltojen hallitsijasta ja hänen joukoistaan, vaan niitä paljon korkeammasta Korkeuden Voimasta, joka kaikesta sekaannuksesta huolimatta hallitsee kaiken pahuuden yläpuolella!

Meidän on vain oltava todella tarkkoja kaiken sen suhteen, mitä kuulemme ja näemme. Joudumme tässä ajassa kohtaamaan ehkä elämämme suurimmat kiusaukset ja houkutukset muodossa, joka on entistäkin salakavalampi vihollisen voimien opittua lisää oman kokemuksensa ja viisautensa pohjalta. Tai ei oikeastaan lisää, vaan sen joukot ovat lisääntyneet juuri siten kuin mitä meille on opetettu viimeisistä maailmanajoista! Juuri siksi on entistäkin enemmän totta, mitä juuri luimme:

”Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana…”

Tiede on saavuttanut jo tietynlaisen äärirajansa, niin kuin on ennustettu jo aivan alkuaikoina:

”Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.” (1.Moos.11).

Nyt ei ole kysymys ihmisen ensimmäisestä yrityksestä, vaan viimeisestä, joka näyttää tarjoavan hänelle kaiken sen, mistä hän on aikaisemmin joutunut luopumaan! Tämä pätee ensisijaisesti kristilliselläkin rintamalla, mikä tekee asiasta todella kuolemanvakavan! Mitä joutui Herramme todistamaan kiusausten erämaassa?:

”Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: ’Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.’” (Matt.4).

Suuri Kotka tietää kaiken tämän toistuvan suojattiensa elämässä, juuri tässä ajassa, jossa tämä vihamielinen tarjous esitetään aivan uudenlaisessa, entistä pettävämmässä valossa. Meille tarjotaan nyt viisautta ja ymmärrystä, jotka haluavat tehdä tyhjäksi koko jumalallisen suunnitelman ja tarkoituksen. Meidän on helppo kieltäytyä mammonasta ja näkyvästä rikkaudesta ja vallasta, mutta kuinka houkuttava onkaan nykyaikainen filosofia, ajattelu, joka sekin on valtaa ja johtaa narsismiin ja egoismiin, jotka Jumalan silmissä ovat vääränlaista vihollisen kumartamista! Riittää kun kumarramme vain vähän!

Siksi kuulemme entistä varottavampana Suuren Kotkan siipien suhinan, joka selvästi kuuluttaa meille:

”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman!”

Mitä luimme aivan aluksi?:

”Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.”

”Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes.40).

”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.” (Ps.103).

Kotkan siivillä!

”Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun.” (2.Moos.19)

”Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.” (Apt.28).

Mistä meidät pyritään vakuuttamaan tässä ajassa ja mihin meidät pyritään kiinnittämään? Mistä meitä kehotetaan riippumaan ja millaisia hengellisiä kuvia meille tarjotaan? Kirjoitimme eilen lentoonlähdöstä ja siihen liittyvistä asioista. Me emme vain halua kuvitella kaikkea edessämme olevaa, vaan kuvitelmien sijaan me tarvitsemme tiedon hengellisestä todellisuudesta!

Eilisestä jäi erikoisella tavalla mieleeni mainintani ohjaamossa olevista ylimääräisistä ihmisistä, jotka kiinnittävät lentäjien huomion vääriin ja toisarvoisiin asioihin, niin että elintärkeät tarkistukset jäävät tekemättä. Lentoavustajilla ja matkustajilla on aivan omat paikkansa, joihin heidän tulee tyytyä. Kuinka vaikeata onkaan hengellisellä alueella ihmisten pysytellä omalla paikallaan ja alueellaan! Me kaikki olemme osa suurta ja merkittävää kokonaisuutta, mutta se ei tarkoita sitä, että voimme sooloilla kaikkialla, ilman minkäänlaisia rajoja!

Voisin verrata hengellisesti itseäni jonkinlaisen pienehkön lentokoneen äärimmäisen hermostuneeseen kapteeniin, joka ei saa hetkenkään rauhaa suorittaakseen tehtävänsä. Ohjaamon ovi tulisi saada lukituksi asiattomien pääsyn estämiseksi, koska on kysymys jokaisen koneessa ja maassakin olevan turvallisuudesta. Mutta kuinka ollakaan, joku on jumittanut ohjaamon oven lukon, jotta hän ja toverinsa pääsisivät vapaasti ohjaamoon, ei toki aivan ensi näkemältä istuutuakseen paikalleni, mutta jakaakseen ”hyviä neuvoja ja ohjeita” niin lähtövalmistelujen kuin itse lennonkin suhteen!

Kautta aikojen ovat selkäpiitäni pitkin kulkeneet kylmät väristykset ollessani suorastaan pakotettu kuuntelemaan lukemattomien ohjaamoon tunkeutuneiden ohjeita ja neuvoja, joilla ei ole näyttänyt olevan minkäänlaista loppua, eikä asiallista alkuakaan! Kuinka usein onkaan tullut ajatus istuimelta nousemisesta ja kaiken jättämisestä näille omasta mielestään niin taitaville ”ohjaajille ja lentokapteeneille”!

Mitä todella tarvitsemme näissä levottomissa ajoissa, on täydellinen työrauha ja ohjaamon lukituksen uusiminen asiaankuulumattomien pitämiseksi poissa heille kuulumattomilta paikoilta. Tämä onkin tapahtunut suureksi osaksi huomaamattamme, Herramme itsensä suorittamana, koskapa niin moni valittaa yksinäisyyttä ja seuran puutetta. Seura on ollut aina tarpeellista ja on sitä vieläkin jossakin määrin, mutta me olemmekin nyt astuneet ja istuutuneet sellaiselle lennolle, jolla jokaiselle on oma paikkansa ja tehtävänsä. Viimeinkin olemme saaneet tiedostaa oman paikkamme ja asemamme ilman että korvat punaisena kuuntelemme mielestään viisaampien ja järkevämpien ”hyviä neuvoja”, jotka saavat meidät unohtamaan tärkeät valmistelut!

”Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen.” (Joh.16).

Kuinka paljon onkaan Herra puhunut meille valmistaaksensa meidät kaikkeen tulevaan! Nyt on selvemmin kuin koskaan aikaisemmin aika, jolloin meidän tulee muistaa kaikki Herramme puhuma, jotta keskittyisimme lähtövalmisteluihin! Meitä ei ehkä tapeta kirjaimellisesti, mutta jos kuulokkeemme ovat viritetyt väärälle taajuudelle, ei meitä ahdistella vain ohjaamossa tai matkustamossa, vaan kuulemme aivan väärän lennonjohdon ohjeita, jotka saattavat lentomme turmioon!

”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun.”

Ja niin me eräänä hetkenä lennämme Kotkan siivillä!

Pidä lujasti kiinni! 3

”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” (5.Moos.4)

Matkustin aikanaan työni johdosta lukemattomia kertoja lentokoneilla. Joka kerta oli etenkin nousuvaiheessa hiukan epämääräinen tunne vatsanpohjassa, mutta uskoin kaiken menevän hyvin, koska olin liikkeellä Jumalan asialla. Jos olisi ollut kysymys lomanvietosta ja huvittelusta, en olisi ollut ollenkaan niin täynnä luottamusta Jumalan varjeluun.

Olen viime aikoina katsellut suuren määrän dokumentteja lento-onnettomuuksien tutkimuksista. Ajatukseni ovat jatkuvasti menneet meihin Jumalan kansana, joka omalla, hyvinkin konkreettisella tavalla on valmistautumassa elämänsä tärkeimpään lentomatkaan tähtien tuolle puolen, palatakseen tosin takaisin Tuhatvuotiseen Valtakuntaan. Käsitämmekö riittävällä tavalla, kuinka tärkeästä lennosta todella on kysymys ja kuinka tärkeätä on tietää tarkkaakin tarkemmin, kuka istuu ohjaamossa lentokapteenin paikalla?

Dokumentit onnettomuuksista ovat paljastaneet aivan uskomattomia asioita, jotka ovat johtaneet joko koko lentokoneen täydelliseen tuhoon tai kymmenien ihmisten kuolemaan. Ohjainsauvoissa on ollut kiinni käsittämättömän huolimattomia ja välinpitämättömiä henkilöitä, joiden huomio ja mielenkiinto ovat olleet kaikessa muussa kuin lentoonlähdön vaatimissa toimenpiteissä!

Jokaisen lentoonlähdön yhteydessä tulee suorittaa todella tärkeä toimenpideluettelon tarkistus, jotta kaikki olisi kunnossa lentokoneen nousukiidon onnistumiseksi. Ohjaamossa on tässä yhteydessä saattanut olla ylimääräinen tai ylimääräisiä henkilöitä, jotka ovat vieneet lentäjien huomion toisarvoisiin asioihin, niin että tarkastuslistan läpikäyminen on jäänyt vajavaiseksi. Kone ei siis ole ollutkaan nousukunnossa, vaan on pudonnut ennen kuin on ehtinyt lentokorkeuteen, aiheuttaen kaikkien tai kymmenien matkustajien kuoleman! Lentäjiin kohdistuvat siis todella suuri vaatimustaso ja pitkäaikaiset koulutukset ja kokemukset!

Miten voi olla mahdollista, että meille on itsestään selvää tietynlainen koulutustaso niin lääkäreiden kuin poliisin, palomiesten ja armeijan henkilökunnan suhteen, mutta hengellisessä elämässä ”lentokapteeniksi ja – perämieheksi” näyttää kelpaavan melkein kuka tahansa? Millaisiin katastrofeihin ja onnettomuuksiin on tämä johtanut kautta ihmiskunnan historian, usein jo ensimmäisen lentoonlähdön yrityksen yhteydessä!

Mikä on kiinnittänyt eniten huomiotani noiden onnettomuusdokumenttien yhteydessä, vieden ajatukset hengellisen elämän alueelle? Taitamattomat ja välillä yliväsyneet lentäjät ovat laiminlyöneet tarkastuslistan läpikäymisen uskoen ilman sitä kaiken olevan lentoonlähtökunnossa! Millaista vääränlaista luottamusta voimmekaan havaita kautta koko kristillisen maailman eri ihmisten pyrkiessä ohjaamoon matkustajien jopa ollessa tietoisia näiden taitamattomuudesta ja tietämättömyydestä! Pääasia näyttää olevan vain koneeseen pääseminen hinnalla millä hyvänsä! Mutta lentoon nouseminen ei ole ollenkaan niin itsestään selvä asia, jos jokainen yksityiskohta ei tule huomioiduksi! Todellisessa kristillisessä lentoonlähdössä ei voida luottaa sattumanvaraisuuteen, koska kysymys on niin monen ihmisen sielusta!

Moottorit ovat tärkeässä asemassa, mutta ei vain äänekkyytensä johdosta! Mikä on usein ollut käsittämättömin laiminlyönti epäonnistuneen nousun aiheuttajana? Jokainen lentäjä oppii jo varhaisessa koulutusvaiheessa, etteivät siivet sinänsä riitä nousun onnistumisessa, vaan vähintään yhtä tärkeät ovat niihin kätketyt lisäsiivekkeet, jotka nousussa laajentavat siipien pinta-alaa ja lisäävät nostavaa pinta-alaa ratkaisevassa määrin. Monta nousuyritystä ilman siivekkeiden esiin vetämistä on johtanut väistämättömään tuhoon!

Kristillisen lentoonlähdön mahdollistavat vain kaksi koko laajuuteensa levitettyä siipeä: Vanha – ja Uusi Testamentti!

”Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.” (Apt.28).

Katsokaamme siis tarkkaan mihin koneeseen nousemme ja mistä pidämme kiinni!

Pidä lujasti kiinni! 2

”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” (5.Moos.4)

Voidaksemme riippua kiinni jossakin, on meidän annettava selvittää itsellemme mistä on mahdollista pitää kiinni ja mikä omalta osaltaan kannattaa meitä! Kaikessa mitä meidän Herramme meille esittää on jumalallinen järki ja ymmärrys ja ennen kaikkea toteutettavuus. Kaikki tämä edellyttää meiltä totisinta ja vakavinta mahdollista itsetutkistelua, mielenmuutosta, sillä oma ymmärryksemme ei paljasta meille näkymättömiä, hengellisiä todellisuuksia.

Miten suuri osa ihmisiä toteuttaa omia näkemyksiään ja pyrkii olemaan aito kristitty? Puhumalla ja selittelemällä lukemaansa ja kuulemaansa, mutta tämä ei ole sitä viisautta ja ymmärrystä, mistä lainauksemme meille puhuu! Kaikki Sanassa meille esitetty on tarkoitettu noudatettavaksi ja seurattavaksi, elämäksi muutettavaksi! Siten voimme tietää mitä kohti kuljemme, minne olemme menossa!

”Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee? Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.” (Saar.10).

Me emme selvästikään voi ripustautua omiin pimeän sydämemme näkemyksiin!

”…vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. (Room.1).

Me voimme siis puhua paljonkin ja esittää hengellisiä näkemyksiämme, mutta olla kuitenkin oman ymmärryksemme ja voimamme varassa, eli riipumme omassa itsessämme, kuin nostaen itseämme tukasta!

Voidaksemme todella kiinnittyä Herraan, on meidän annettava Hänen Henkensä johdattaa ja auttaa itseämme.

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.’” (1.Kor.2 ).

Tässä meille todella laajamittainen vastaus siihen, missä ja miten meidän tulee riippua!

Pidä lujasti kiinni!

”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” (5.Moos.4)

Kuinka riippuvaisia olemmekaan Herrasta ja Hänen antamistaan Elämänohjeista! Me ajattelemme usein Herran Sanaa vain käskyinä ja lakina, ikään kuin joinakin irrallisina rakennusohjeina, vaikka kysymys onkin itse rakennustarpeista, koska Herra Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti (Hebr.13:8), ja Hän on Itse Sana! Eli voidaksemme siis riippua kiinni Herrassa, meidän on tehtävä se riippumalla kaikessa siinä ilmaisussa, mitä kutsumme Hänen kirjoitetuksi ja puhutuksi Sanaksensa!

Ilman Sanan tuntemista me voimme kylläkin luoda itsellemme mieleisiä näkemyksiä ja mielikuvia kaikesta siitä, mitä toivomme jumalasuhteelta ja hengelliseltä elämältä. Mielessäni alkoivat kuitenkin hetki sitten soida sanat:

”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä.”

Mitä oli tapahtunut kansan keskuudessa erämaavaelluksen aikana? Se ei ole mitään riemullista ja voitokasta kerrottavaa eikä luettavaa, eikä se ole kovin kaukana kenestäkään meistä, etenkään tänä aikana, jolloin kaikin tavoin pyritään vaikenemaan kaikesta siitä, mikä kuuluu hengelliseen maailmaan ja Uuteen Elämään!

Jumalan Sanan kuvaamat asiat toistuvat kautta koko ihmiskunnan historian, kirkkohistorian. Etenkin juuri nyt, tässä ajassa, punnitaan entistäkin tarkemmin missä ja kenessä me riipumme kiinni. Nyt käyvät kautta maailman aivan ennen kokemattoman kaltaiset tuulet ja aallokot, jotka tahtovat viedä mukanaan kaiken irrallisen ja heikosti kiinnitetyn!

”Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1.Kor.10).

Me totisesti joudumme elämään ja olemaan maailmanaikojen loppukaudessa, mikä asettaa meidät jälleen kerran elämän ja kuoleman välisen ratkaisun eteen! Mihin kiinnitämme katseemme, huomiomme? Mitä pidämme tärkeimpänä asiana kaiken lisääntyvän väärän arvostuksen keskellä? Mihin haluamme ripustautua turvaa hakien kuin linnunpoikanen emonsa siipien suojaan? Vai voisimmeko todella olla niin tyhmiä ja järjettömiä, että uskomme selviytyvämme kaikesta omin voiminemme?

”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.”

Meidät on kutsuttu Elämään, joka perustuu näkymättömään maailmaan, uskon maailmaan, joka kuuluttaa meille juuri nyt aivan uudella ja voimallisella tavalla:

”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ’suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin…” (Hebr.10).

Riippukaamme siis loppuun asti kiinni Hänessä!