Jouluaattona 2017

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. (Jes.9).

”Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.” (Jes.41).

”…kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä. Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole. Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman. Ainoastaan Herrassa - niin pitää minusta sanottaman - on vanhurskaus ja voima.” (Jes.45).

”Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme…” (Ps.18).

”Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, - tämä on Jaakob. Sela. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas.” (Ps.24).

Toissapäivänä kirjoitimme sukulaisuudestamme Seimen Lapsen kanssa. Juhlikaamme Häntä ja Taivaallista Sukuamme tänä jouluna aivan uudella tavalla! Hänen oli kerran oltava Lapsi pelastaakseen meidät, mutta tänään Hän on aikuinen, niin kuin meidänkin on oltava!

Koko maallinen sukumme koostuu eroperheistä ja vietimme siksi eilen joulua poikani uudessa kodissa lapsenlasten kanssa. Television ruudulla pyörivät jouluiset kuvat yli kymmenen vuoden ajalta. En voi mitään sille, että kaiken hyvän ja iloisen ohella sisimmässä vallitsivat hyvin ristiriitaiset tunteet. Kuinka ihania olivatkaan aikanaan lapsenlapset lapsen ominaisuudessaan ja kotoisuudessaan! Kuinka surullista onkaan kotien hajoaminen kaikesta uudesta ja hyvästä huolimatta! Suru näyttää kuuluvan erottamattomana osana ihmisen elämään! Aikuinen osaa sijoittaa mitä erilaisimmat tuntemukset oikealle paikalleen, mutta lapsi…

”Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi…”

Keskittykäämme siis ajattelemaan psalminkirjoittajan kanssa uutta sukulaisuuttamme, joka alkoi konkreettisesti kaikessa yksinkertaisuudessa eläinsuojassa ja heinien päällä pari vuosituhatta sitten Hänen syntymällään, jonka Persoonallisuus tulee esiin lainauksistamme! Me olemme Jumalan sukua ja Suuren Kuninkaan sukua! (Uudestisyntyneinä olimme Jumalamme ajatuksissa jo ennen maailman perustamista, koska olemme osa Häntä!)

”Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas.”

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.”

Näillä sanoilla toivotan jokaiselle lukijalleni siunauksellista joulunaikaa ja Kuninkaamme ennennäkemätöntä läsnäoloa tulevana vuotena!

MINÄ tunnen omani!

”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.” (Joh.10).

Käsittäkäämme tänä jouluna todella uudella tavalla, Pyhän Hengen aidon ilmestyksen välityksellä, aivan konkreettinen sukulaisuussuhteemme Seimen Lapsen, Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa!

Meille on kaiketi aina ollut selvää hengellinen sukulaisuutemme Aabrahamin kanssa!

”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hebr.2).

Milloin käsitämme todella syvällisesti Aabrahamin ja hänen uskonsa merkityksen meille, nyt eläville jumalanlapsille? Me olemme aina nähneet hänet uskomme esikuvana ja merkittävänä tekijänä hengellisessä elämässä. Kuinka merkittävä tekijä joku voikaan olla hengellisessä historiassa sukulaisuutensa johdosta! Aabrahamista ei puhuttaisi mitään ilman hänen asemaansa aikakausien saatossa. Mutta mihin perustuu tämä kaikki sukututkimuksemme? Se tulee selvästi esiin meidän Herramme sukuluettelossa! Kaikki sukupolvet luetellaan toinen toisensa perään mutta vain yhdessä tarkoituksessa! Kaikilla on oma paikkansa ja asemansa matkan varrella, mutta kaikelle antaa todellisen merkityksensä vain viimeinen mainittu Nimi!

”…josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.” (Matt.1).

Kaiken tämän tulisi paljastaa meille jumalallisella varmuudella, ettei ole kysymys uskonnosta, totunnaisesta hengellisyydestä, eikä joistakin ulkonaisista menoista! Aidossa uskossa on kysymys Uudesta Elämästä, Tiestä, Totuudesta ja Elämästä, josta pääsemme osallisiksi ainoastaan sukulaisuussuhteen perusteella! Kaikkialla ympäristössämme ja maallisessa elämässämme näemme sukulaisuuden merkityksen ja sen tiedostamisen! Miten tämän aivan yhtä selvän hengellisen sukulaisuuden suhteen voi vallita niin suuri epävarmuus ja tietämättömyys? Vihamieliset voimatkin ovat paremmin selvillä tästä sukulaisuudesta, kuten näemme selvääkin selvemmin Paavalin kohdalla:

”…mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’.” (Apt.19).

Kohtaamme tässä todella mielenkiintoisen hengellisen näkökannan! Pahat henget ovat selvillä Jeesuksen persoonallisuudesta ja sen johdosta olivat tietoisia Paavalin suhteesta Häneen, hänessä olevan Elämän ja Hengen johdosta! Mutta kuinka erikoista onkaan se, että pahojen henkien alueelle ja vaikutusvaltaan kuuluvat veljekset saivat kuulla sanat: ”Mutta keitä te olette?” Oliko tämä vain ilkeätä mielivaltaa, vai mitä merkittävin todistus ja varoitus meille jokaiselle? Kuinka kauhistuttavaa onkaan kuulla sama asia niin Herralta kuin pahoilta hengiltäkin! Mitä luimme eilen?:

”Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'” (Matt.7).

Kuinka pelottava onkaan siis ajatus, että kuljemme koko elämämme lävitse tietoisuudessa vain inhimillisistä sukujuuristamme, niin että hengen maailmassa meitä ei tunne sen paremmin Luojamme kuin ei ”alakertakaan”! Siksi olkoon tämä joulu aivan uudenlaisen heräämisen aika niin Seimen Lapsen kuin Ristin varjonkin suhteen!

”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.” (Joh.10).

Vain ansiottomia palvelijoita!

”Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'” (Luuk.17).

Mitä luimme eilen? Jotakin sellaista, mistä ei ilmeisestikään kukaan ole kirjoittajan kuullen puhunut tai saarnannut, ei ainakaan omassa maassamme!

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'” (Matt.7).

Kuka aivan erikoisella tavalla on pannut merkille ehkä aivan ainutlaatuiset tapahtumat ja suoritukset? Emme toki epäile kaikkea tapahtunutta, vaan ihmettelemme suuresti sen merkitystä tietyille henkilöille! Kuka luettelee suuressa luottamuksessa jopa Herralle Itselleen tapahtuneita suoranaisia ihmeitä ja merkkejä? Kuinka pelottaville alueille viekään tämä meidät!

Ei siis olekaan kysymys ollenkaan siitä varmuudesta, mikä uskovaisella voi olla, kantaen jopa koko elämän lävitse! Ihminen voi olla äärimmäisen tyytyväinen saavutuksiinsa hengellisyyden alueella, tiedostaen erityisellä tavalla onnistumisensa Sanan toteuttamisessa. Hän mielestään on kantanut koko uskossa olonsa ajan hyvää hedelmää siinä määrin, että siirtyy iankaikkisuuteen täydellisessä luottamuksessa! ”Herra, Herra, näethän toki, mitä MINÄ olen aikaansaanut Sinun kunniaksesi, yhdessä hyvien avustajieni kanssa!”

”…emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?”

Kuinka pelottavat sanat ovatkaan: ”Emmekö ME?” Tämä rohjetaan sanoa Hänelle, joka toteaa omasta toiminnastaan:

”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee…” (Joh.5).

Olisikohan syytä tässä viimeisessä ajassa muuttaa ajatteluamme ja arvoasteikkojamme kokonaisvaltaisesti? Olemme varmastikin monella tapaa korottaneet itsemme palvelijoista mitä erilaisimmiksi kirkkoruhtinaiksi, jotka erikoisella tavalla tarkkailevat toimintaansa hengellisellä rintamalla itse valitulla vapaudella unohtaa Herramme puheet herroina hallitsemisesta! ”Herra, Herra, emmekö me… tai paremminkin MINÄ hyvien alaisteni kanssa…?”

Mitä sanoo tämänpäiväinen aloitustekstimme?:

”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'”

Nämä Sanat loistavat nyt tiellemme kirkkaana, mutta todella vakavana varoituksena koko elämäämme ja asenteitamme ajatellen! Emme toki halua kuulla kauhistuttaa totuutta Herramme suusta!:

”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.” (Matt.7).

Väärässä valossa paistatteleminen ja itsellensä kunnian etsiminen siis tekee ihmisestä laittomuuden tekijän!

Vain yksi Nimi!

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.4).

Mitä sanotaan tämän edellä?:

”Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.'”

Hengellisen elämän piirissä tapahtuu kaikenlaista kuulustelua, etenkin aina silloin, kun Jumala toimii tavalla tai toisella. Etsitään paikkaa ja perustelua tapahtuneelle, murheellisen usein selvittääkseen kuka henkilö ansaitsee kiittävän maininnan. Mitä sanoo Herramme Jeesus omasta toiminnastaan?:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh.5).

Viitaten eiliseen kirjoitukseemme, kuinka voimme kaiken tämän kuultuamme keskittää huomiomme Pyhän Hengen jakamiin lahjoihin ja Hänen toimintaansa? Kenelle kuuluu kaikki kiitos ja kunnia? Kenellä on kaikki tuomiovalta edellisen kohdan perusteella juuri tässä, elämässämme ajassa?

”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Mitä voisi jäädä tämän ulkopuolelle?) Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti’.” (Matt.28).

Meidän tulee todella käsittää missä ajanjaksossa elämme ja toimia sen mukaisesti kaikessa ajattelussamme ja tekemisessämme. Emme voi ennen aikoja siirtyä hengessämme ja uskonnollisuudessamme aikaan:

”Sillä: ’kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle.’ Mutta kun hän sanoo: ’kaikki on alistettu’, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” (1.Kor.15).

On täysin mahdotonta ohittaa Herra Jeesus Kristus, Jumalan ilmestyminen lihassa, vetoamalla ja turvautumalla omiin hengellisiin arvojärjestyksiin! Pelastus ja iankaikkinen elämä voivat tulla osaksemme vain Herran Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman ja Veren kautta! Kuinka petollista onkaan turvautua ulkonaisiin tekijöihin ja hengellisiin lahjoihin! Se selviää Herran omista sanoista:

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.” (Matt.7).

Hengellinen toiminta moninaisine ilmenemismuotoineen, voimallisine tekoineenkaan, ei ole hedelmä, jota meiltä odotetaan, vaan meissä oleva aito, Uusi Elämä ja sen vaikutus kanssamatkaajiimme!

”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää.”

Kuinka järjetöntä ja tuhoisaa tämän kuulemisen jälkeen olisikaan sanoa, että kyllä riittää kun kunnioitamme Isää Jumalaa!

Vain yksi ainoa tarpeellinen! 2

Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ’Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.’ Herra vastasi ja sanoi hänelle: ’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois’.” (Luuk.10).

Tämä sanankohta on pyörinyt mielessäni eilisestä lähtien. Se sisältää enemmän kuin mitä ehkä koskaan olemme tulleet ajatelleeksi. On hyvä olla sukulaisia, uskonystäviä, seurakunta, mutta todellinen Elämä, iankaikkisuus, voi asua vain yksilössä, ei jossakin yhteisössä tai ihmisjoukossa! Seurakunnallisuus voi puhua syvällisistäkin asioista ja korostaa kristillisen elämän tärkeyttä, mutta… mutta…

Pyhä Henki lankesi ensimmäisenä helluntaina ja sai omakseen seurakunnan (joka koostuu yksittäisistä, elävistä jäsenistä), mutta Pyhä Henki ei milloinkaan ole ollut itsetarkoitus, irrallaan Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta! Hänen tehtävänsä on aina ollut selväpiirteinen ja vailla minkäänlaista erehtymisen mahdollisuutta. Herramme Itse tuo sen selvästi esiin:

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. (Kuka ja Mikä on Totuus?)

 Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut.” (Joh.16).

Mitä varten Johannes Kastaja lähetettiin?

”’Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.’ Ja Johannes todisti sanoen: ’Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.' Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.” (Joh.1).

Mistä ja mille me olemme todistajia, mitä me olemme nähneet? En voi ikinä unohtaa erästä hengellistä tilaisuutta, jossa yksi puhujista lainasi sanankohtia mielensä mukaisesti ja totesi Pyhästä Hengestä: ”Hän on kuin pieni Jeesus!” Tämä särähti todella pahasti korvissani ja vielä enemmän sydämessäni! Joku voi kutsua ajatuksiani spekuloinniksi ja pikkumaisuudeksi, mutta kysymys on todellakin asioista, jotka asettavat meidät paikalle, missä ratkaisemme, valitsemme kuoleman ja Elämän välillä! Kun joku puhuu Pyhästä Hengestä pienenä Jeesuksena, hän totisesti asettaa päälaelleen uskomme perustekijän! Minun oli pakko puuttua asiaan, aiheuttaen melkoisen hämmingin ja loukkaantumisen!

Miksi yhä useammin näyttää siltä, että Pyhä Henki on ottanut Jeesuksen paikan ja tulee huomioiduksi valtavasti enemmän kuin Lähettäjänsä!? Mitä Herra itse sanoo, aivan omin sanoin:

”Hän on minut kirkastava,

sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.”

Mitä on seurauksena vääristä korostamisista ja vääristä asenteista? Ihmiset selvästikin etsivät mitä erilaisimpia kokemuksia ja hengellisiä lahjoja, tullakseen itse erityisellä tavalla huomioiduiksi hengellisen toiminnan piirissä! Lukemattomat ihmiset tulevat seurakunnan ja hengellisen toiminnan piiriin, mutta eivät siitä huolimatta saavuta uskonelämän ainoaa ja ratkaisevaa tekijää!

”Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa, eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

         ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.” (Joh.5).

Muutama sana ja niiden ero ratkaisevat iankaikkisen Elämämme mahdollisuuden! Kirjoitukset eivät todista Pyhästä Hengestä ja Hänen lahjoistaan, vaan Pyhä Henki on aina todistanut Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, kirkastaakseen yksin Häntä Lihaksi Tulleena Sanana!

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.4).