Kuinkas luet, mitä tahdot näyttää? Osa2

”Niin hän sanoi hänelle: ’Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää’.

Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ’Kuka sitten on minun lähimmäiseni?’” (Luuk.10).

En voi olla kuuntelematta aamun uutisia, vaikka ne eivät juurikaan tuota iloa. Ihminen on luonut maailmanjärjestyksen, joka jo omien periaatteidensa mukaan on tuomittu epäonnistumaan, mutta sitä ei ihminen halua myöntää! Kaiken vääryyden todistaa yksi viime aikoina uutisoitu tieto, jonka mukaan muutama ihminen omistaa enemmän kuin puolet maailman väestöstä! Kuinka naurettava onkaan ihmisen ajattelu, joka ei näe kaiken tämän todellista merkitystä, ja ihmettelee koko ajan mihin yhteiskunnallinen varallisuus katoaa! Paavali sai etuoikeuden kertoa nämä asiat meille etukäteen:

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2.Tim.3).

Paavali ei millään tavoin anna ymmärtää että tällaisena aikana olisi oikeutettua siirtyä ajatteluun, jonka mukaisesti Jumalaa ei enää voisikaan rakastaa

”…kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi…”

koska ihmiset ovat sellaisia kuin edellä on kuvattu.

Koko kristillinen näkemyksemme ja elämämme punnitaan niin Ylhäällä kuin maankin päällä käytännön mukaisesti:

”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” (1.Joh.4).

Miettikäämme aivan uudella tavalla Herramme kertomusta laupiaasta samarialaisesta! Mitä Hän tahtoo kertoa meille rakkaudestaan ja tahdostaan ihmisen kohdalla, joka on niin pahoinpidelty, ettei ole kykenevä antamaan tietoa alkuperästään, näkemyksistään eikä uskonnostaan?

Kuinkas luet, mitä tahdot näyttää? Osa1

”Niin hän sanoi hänelle: ’Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää’.

Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ’Kuka sitten on minun lähimmäiseni?’” (Luuk.10).

Kaikki me luemme, kaikki me puhumme hengellisistä asioista, kuka enemmän, kuka vähemmän asiantuntijana, asianomistajana! Tietomäärämme hengellisistä asioista saattaa olla suurikin, ja ainakin ajoittain uskomme käyvämme läheisiäkin keskusteluja Herramme kanssa. Mehän olemme pyhien kansalaisia, erotettuja olemaan todistajina jumalallisista asioista! Raamatun esittämät ajatukset puhuttelevat meitä ja koemme kaiken aivan omaksemme.

Lainauksemme jatkuu Herran esittämällä kertomuksella laupiaasta samarialaisesta ja papillisista henkilöistä. Me olemme aivan varmoja siitä, ettemme ole kuin nuo kirkolliset henkilöt, vaan kaikessa nöyryydessä uskomme olevamme laupiaita samarialaisia, etenkin tässä niin välinpitämättömässä ajassa! Mutta esittäkäämme itsellemme todella elämän ja kuoleman välillä oleva kysymys! Miksi sellaisella innolla luemme etenkin ne jakeet, joita emme ole lainanneet, mutta emme suo lainkaan niin paljon aikaa lainauksemme ajatusten pohtimiseen?:

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi,

ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”

Mihin kuluvat voimamme tässä viimeisessä ajassa? Olemme puhuneet paljon ajattelustamme ja mielestämme ja siitä, kuinka suuri merkitys ajattelullamme on koko elämämme kulkuun. Nyt aamulla mielessäni alkoivat toistua sanat: ”Kaikesta mielestäsi”. Mitä tarkoittavat nämä kaksi sanaa, jotka kai me jokainen niin helposti ohitamme itsestään selvänä asiana, paneutumatta niiden merkitykseen syvällisemmin ja ajan kanssa? Ei selvästikään ole kysymys mielipiteistämme ja näkemyksistämme, ja Herramme katsoo nyt meihin hyvin kiinteästi esittäen kysymyksen:

”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?”

Mitä Sanassa on kirjoitettuna? Millaisella tavalla katselemme edessämme olevaa avattua Raamattua? Mitä liikkuu mielessämme sitä lukiessamme, näemmekö vain viisaita ajatuksia, jotka saavat meidän oman ajatusmaailmamme liikkeelle? Kuinkas luemme? Onko Sana meille vain kuin jonkinlainen alusta, jonka päälle rakentelemme kaikkea mahdollista itse valitsemistamme materiaaleista, itse kehittelemiemme piirustusten mukaisesti?

Oi Herrani, millainen aihe pohdittavaksemme! Millaisia syvyyksiä siihen liittyykään! Suuri osa vastauksistamme saattaa saada Herramme myöntävän asenteen:

”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää!”

 Mutta kuinka paljon meissä onkaan asennetta?:

”Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ’Kuka sitten on minun lähimmäiseni?’”

Miksi mieleeni tulee vuosituhansien takaa kysymys: ”Olenko minä veljeni vartija?”

Jos me todella rakastamme Jumalaamme kaikesta mielestämmekin, emme taida kysellä kovin paljon, saati sitten pyrkiä näyttämään vanhurskauttamme!

Jumalalta oppineet!

”Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin. Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne; niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän…” (1.Tess.4).

Me emme missään elämämme vaiheessa saa unohtaa, että emme ole tekemisissä ihmisten ja ihmistekoisten asioiden kanssa, vaan Itse Jumalan kanssa, joka niin erikoisella tavalla on paljastanut meille Itsensä ja tahtonsa! Hän tuli kaltaiseksemme, liharuumiiseen, mikä ilmestys perustuu koko Raamattuun, ensimmäisestä jakeesta viimeiseen asti! Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme! Nyt tämä Sana asuu Herran omissa, Pyhän Hengen vaikutuksen johdosta.

Ihmisellä on hyvin teatraalisia piirteitä, jotka saavat hänet niin helposti toimimaan kuin jossakin näytelmässä! Siten hän joutuu todella suuriinkin ongelmiin, ristiriitoihin Sanan kokonaistodistuksen kanssa! Nämä ongelmat hälvenevät vasta sitten, kun Pyhä Henki saa vakuuttaa hänet siitä, ettei kysymys ole jostakin vain tiettyjen sanankohtien toteuttamisesta, suorittamisesta, näyttelemisestä, vaan yksinkertaisesti elämästä, sen elämisestä. Hän ei ole enää itse opettajansa, eikä kukaan muukaan maallinen olento, vaan hän on palannut Luojansa ja Jumalansa yhteyteen, niin että toteutuu päivittäin tekstimme kertoma:

”Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne…”

Miksi veljellinen rakkaus ei ole voimavaramme sellaisella tavalla kuin kaiken lukemamme perusteella voisi päätellä? Miksi ylipäätään on tarpeen kirjoittaa tällaisista asioista, vaikka kaiken tulisi olla itsestään selvää jokaiselle? Missä on ongelmamme ydin? Ihmisen omavaltaisissa näkemyksissä ja teissä, joilla koko hänen huomionsa kiinnittyy hänen omaan elämäänsä ja omiin asioihin, omiin näkemyksiin! Hän ei elä jumalallista elämää Lihaksi tulleen Sanan esikuvan mukaisesti, vaan hän suorittaa ”hengellistä elämää” Kainin jumalanpalvelusrituaalien mukaisesti. Toki hänen valintansa perustuvat kauneuteen ja hyvää mieltä tuoviin asioihin, mutta onko se sitä, mitä Sana tarkoittaa ja mihin meidät on kutsuttu?

”Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.”

Jos emme todella hyväksy Jumalan Hengen johtajuutta ja opetusta, ajaudumme omille teillemme, jotka saattavat olla hyvinkin hurskaita ja ”hengellisiä”, ihmisten mielen mukaisia, mutta todellisuudessa toteutuu kaikesta huolimatta:

”Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.”

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12).

Jumalallisia vitamiineja!

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12).

”Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'” (Matt.4).

Mitä vastaa Herramme meille tänään, juuri nyt? Hän ei halua meidän toistelevan sanojansa ajattelematta niiden todellista merkitystä! Miksi nielemme vitamiinipillereitä ja kaikenlaisia luontaistuotteita? - koska tunnemme tarvitsevamme voimavaikutuksia elämäämme! Maallisella alueella kiinnitämme todella paljon huomiota elämässä jaksamiseen ja terveenä pysymiseen, mutta miksi hengellisellä alueella olemme kuin nälkään nääntymäisillämme? Nyt on viimeinen aika käsittää, mitä Herramme todella tarkoittaa sanoillaan!

Meidän jokapäiväinen jaksamisemme ja selviämisemme on siis selvääkin selvemmin kiinni Jumalan Sanan kanssa tekemisissä olemisesta! Tänä aamuna koin aivan erikoislaatuisen heräämisen kuunneltuani kaksi eri Uuden Testamentin kirjaa. Jälleen kerran mieleni aivan alkoi kuohua ajatellessani kuinka paljon Jumalan ajatuksia sisältyy jo muutamaan lauseeseen, saati sitten koko Raamattuun! Ja me kuvittelemme jo tietävämme kaiken, käyttäen niin vähän aikaa Sanaan perehtymiseen! Me emme milloinkaan voi ammentaa Sanaa tyhjäksi! Jokaiselle päivälle riittää enemmän kuin mitä voimme sulatella!

Mitä tänään kirjoittaisin? Joudun suorastaan ymmälleni kaiken Sanan monipuolisuuden ja rikkauden keskellä! Ei ole tarkoituskaan että minä vajavaisuudessani toimisin jonkinlaisena ruokkijana päivästä toiseen, vaan Herra itse on kuin Kotka, joka ruokkii meitä joka päivä nokallaan!

”Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin. Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne; niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän…” (1.Tess.4).

Erityisesti mieltäni koskettavat sanat:

”…sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne…”

Minä en mitenkään voi välittää Sinulle kaikkea tätä, vaan tehtäväni on vain korostaa Herran merkitystä ja vaikutusta kaikessa. Sinun on tarkoitus Herralta oppia kaikki tarvittava!

Kuinka paljon elämästäni puuttuisikaan ilman netistä imuroituja, luettuja raamatunkäännöksiä! Minulla on muutama käytöstä poistettu älypuhelin, joihin olen ladannut lukuisia luettuja Raamattuja. En useinkaan jaksa lukea, mutta monena päivänä kuuntelen useankin tunnin ajan jonkun toisen lukemaa Raamattua. Googlaa siis Sinäkin ja löydä aivan uusi ulottuvuus hengelliseen elämääsi!

Tutkiaksenne mikä on Jumalan tahto!

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12).

Todellinen Jumalan Seurakunta on aina ollut tämän maailman silmätikkuna, erityisen huomion kohteena. Ilman sitä koko maallinenkin elämä näyttäisi aivan toisenlaiselta! Surullisinta kaikessa on vain se, että tämän maapallon hengelliseen maaperään on kylvetty aivan vehnänsiemenen näköinen luste, joka päällisin puolin ei oikeastaan mitenkään eroa aidosta siemenestä. Niinpä jopa taivaallinen taho on jostakin meille käsittämättömästä syystä nähnyt tilanteen niin vakavana, että molempien annetaan rauhassa kasvaa tiettyyn hetkeen asti!

"Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta…” (Matt.13).

Miksi emme ole aikaisemmin ottaneet vakavasti näitä meidän Herramme omia sanoja? Miksi olemme sellaisella tavalla puuttuneet meille kuulumattomiin asioihin pyrkimällä olemaan tuomareita ja erottelijoita asioissa, jotka kuuluvat yksinomaan Jumalan enkeleille? Olemme siten, itse sitä käsittämättä, joutuneet kosketuksiin meille kestämättömien voimien ja valtojen kanssa!

Tämänpäiväisessä tekstissämme on todella vakava varoitus ja suoranainen elämänohje meitä varten:

”…vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”

Tämä ei viittaa joihinkin menneisiin aikoihin uskovaisuutemme taipaleella, vaan se on mitä ajankohtaisinta juuri meille, tässä hetkessä! Kaiken kohtaamamme keskellä on ajankohtainen mielenmuutos mainittuun suuntaan aivan elinehto meille, jotka nyt pyrimme kaikesta voimastamme välttämään puuttumista meille kuulumattomiin asioihin:

”…tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”

Ei vain tutkiaksenne, vaan myös toteuttaaksenne!

Ei siis missään suhteessa vähäpätöinen asia! Kun siis toimimme näin, on rauhan Jumala oleva kanssamme! Tätä ajattelemme, ja sen me myöskin teemme!