”Mutta ei Jeesus sanonut…” 4

”’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’” (Joh.21).

Olemmeko todella koskaan päässeet ajattelemaan kuinka suuri ero voi olla sen välillä mitä Herramme sanoo, ja sen välillä mitä ihminen sanoo? Jo kymmeneen käskyyn sisältyy ehdoton ja peruuttamaton vaatimus: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!” Milloin oikein käsitämme, että ei ole kysymys suosituksesta tai hyvin laveasti otettavasta asiasta? Olemmeko koskaan panneet merkille, ettei käsky rajoitu vain pahoihin asioihin eli panetteluun, vaan kaikkeen väärän todistuksen esittämiseen, hyviinkin asioihin?

Emme voi tässä kohden olla viittaamatta myöskin tuomitsemiseen, mitä Herramme ei ole sen tarkemmin määritellyt, koska se ei kuulu kristilliselle alueelle, uskovaiselle! Kaikenlainen väärän todistuksen antaminen on tietyllä tavallaan tuomion lausumista suulla tai kirjoitusvälineellä, jolle se ei lainkaan kuulu. Millaisia oikeusistuimia onkaan kutsuttu koolle ja millaista murhetta onkaan aikaansaatu! Ottakaamme nyt esiin selvästi tätä aikaa koskeva rinnakkain asettelu:

”'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” (Ilm.3).

Kuinka väärän todistuksen ihminen voikaan sanoillaan ja puheillaan antaa toisesta ihmisestä, saati sitten itsestään! Millainen käsitys on lukemattomilla tämän ajan seurakuntalaisilla itsestään, riippumatta siitä mitä Jumalan Sana hänestä selvästi sanoo?

”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse…”

Tätä ei tarvitse sanoa näin selvin sanoin, vaan se tuodaan esiin kätketysti, erilaisin elein ja teoin, asentein, olemuksin! Se voidaan sanoa jaloinkin, jättämällä säännölliset jumalanpalvelukset ja yhdessäolot silloin kun kaikki muu toiminta tuntuu tärkeämmältä ”Kauniiden ja rohkeiden hengessä”. Kukaan aikuinen ei varmaankaan ole unohtanut sitä aikaa kun tietty päivittäinen televisiosarja tuli ”sontaluukusta”! Juuri noina hetkinä kadut tyhjenivät ja kaupat olisi melkein voitu sulkea tuoksi ajaksi!

Mitä sitten tulee tähän aikaan ja ihmisten asenteisiin, voidaan selvästi nähdä sekä ihmisten tyytyväisyys vallitseviin olosuhteisiin, että heidän pohjaton kaipauksensa kaikenlaiseen tyydytykseen ja mielihyvään, Jumalan Sanan ja tahdon ulkopuolella! Ihminen totisesti etsii viihteestä tyydytystä sisimpänsä kaipaukseen, ns. uskovainenkin! Hän siis antaa todistuksen itsestään:

”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse…”

Mutta haluammeko todella kuulla Herramme mielipiteen ja mitä Hän tahtoo sanoa?

”…etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.”

Tässä kohden ei ole lainkaan sijaa hengelliselle tuomiomielelle ja hurskaille tuomionsanoille, mitä olemme joutuneet todistamaan menneinä aikoina! Samassa lainauksessa Herramme lausuu tuomionsa sekä viimeiseltä kaikuvan armontarjouksensa, vastoin kaikkea inhimillistä tuomiomieltä!

”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm.3).

Ottakaamme siis vaarin Herramme sanoista ja unohtakaamme kaikki inhimilliset näkemykset, sillä hetkemme on todella myöhäinen!

”Mutta ei Jeesus sanonut…” 3

”’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’” (Joh.21).

Kuinka voikaan olla mahdollista, että sellaisessa määrin olemme olleet sokaistuneita tai kuuroutuneita semmoiselle määrälle ”semmoisia puheita”! Kun ajattelen itse niitä hetkiä, satoja, jolloin luin tämän sanankohdan, taisi se saada minun kasvoilleni jonkinlaisen hymyn tapaisen. Kun nyt ajattelen asiaa, saa se enemmänkin kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin! Olemme jo yhdistäneet ”semmoiset puheet” useampaankin sanankohtaan. Ne kuuluvat selvästikin kategoriaan turhat puheet ja sanat, väärän todistuksen antaminen, ja nyt tänä aamuna mieleen tulee erikoisesti sanankohta:

”Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.” (2.Tim.2).

Miksi tällaisella antaumuksella tuomme esiin muutaman sanan julkituomaa vaikutusta? Kirjoittajan kokemus seurakuntatyössä todistaa näiden sanankohtien sanoman todella surullisella tavalla. Mikä on aidon Jumalansanan vaikutus?:

”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.” (Ps.107).

On siis olemassa puheita, jotka syövän tavalla syövät ympäristöään, eli näillä puheilla on tuhoisa vaikutus niiden kanssa tekemisiin joutuviin ihmisiin! Ihmisten hätää käytetään säälimättä hyväksi, eikä heitä johdeta ja auteta edellisen lainauksen toteutumiseen, vaan useimmiten väärän puheen puhujat noudattavat periaatetta:

”Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden? Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.” (Gal.4).

Mitä ajattelee Herramme näistä ”semmoisista puheista”? Mikä niiden aivan käytännön tulos on?

”Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’”

Mitä todistaa jo yksin kirjoittajan kokemus tältä alueelta? Hän on tietoinen laajemmastakin opetuksesta siitä, että ylösnousemus on jo tapahtunut, tuloksena useiden ihmisten uskon turmeltuminen ja ajankohtaisen valmistautumisen laiminlyönti, koska uskotaan jo saavutetun päämäärä!

Mitä sitten tulee mielenkiinnon herättämiseen jotakuta henkilöä kohtaan, ei se oikeastaan koskaan palvele tämän parasta, vaan ”ilmestyksen” saanut kiillottaa omaa pyhimyksen kehäänsä. Semmoinen puhe ei ole vain joitakin tarkoin valittuja sanoja ja ajatuksia, vaan saa aikaan uskomattoman laajoissa piireissä vääränlaista näkemystä hengellisen kehityksen suhteen. Ei siis katsota ollenkaan tarpeelliseksi päivittäistä kilvoitusta ja Herran odotusta, niin kauan kuin kyseinen henkilö vielä on keskellämme! Mielenkiinto ei kohdistukaan enää Herraan ja Hänen Valtakuntaansa, vaan maalliseen olentoon, josta lausuttu totuus on selitetty aivan väärällä, turmelevalla tavalla!

Yhtä salakavala ja näkymätön kuin syöpä on alkuvaiheissaan, aivan yhtä salakavalia vaikutuksia sisältyy taitamattomiin ”semmoisiin puheisiin”, jotka aikaansaavat vääränlaista, kuolettavaa kasvua siellä, minne on tarkoitettu ainoastaan jumalallinen kehitys ja kasvu!

”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.” (Ps.107).

”Mutta ei Jeesus sanonut…” 2

”’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’” (Joh.21).

Olen koko aikuiselämäni ajan ajan puhunut ja kirjoittanut siitä, mitä Herra Jeesus Kristus on ja mitä Hän on sanonut, ja nyt eilen ensimmäistä kertaa todella panin merkille ajatuksen Raamatustani: ”Mutta ei Jeesus sanonut…!” Olemme tekemisissä kahden aivan erilaisen ja toisistaan poikkeavan maailman kanssa!

”Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt.12)

Voidaan siis lyhyesti sanoa, että pääpiirteissään on vain kahdenlaista ihmisten puhetta! Näiden välillä ratkaisee itse kussakin ihmisessä oleva elämänlaatu, joka aivan käytännössä vaikuttaa kaiken ulospäin tapahtuvan, olkoon se sitten selvää puhetta tai muuta hedelmää! Voi meitä ihmisiä, jotka olemme niin hitaita todella käsittämään kuinka suuri merkitys meidän puheillamme, yksittäisillä sanoillakin, on Herramme ja Jumalamme korvissa!

Jo Edenin puutarhassa tuodaan hengellisten silmiemme eteen näiden kahden puhemuodon ero! Jo tuolloin käärme sielunvihollisen suulla puhui siitä mitä Jumala oli sanonut, ja Eeva kuunteli sisimpänsä uteliaisuudella ja tiedonhalulla. Lainaus kuolettavalla tavalla perustui Jumalan puheeseen, mutta sisälsi Jumalan puheen ohella väärän selityksen ja viestin!

”Onko Jumala todella sanonut?

Kyllä, tässä kohden Jumala oli todella sanonut! Mutta tämän viestin aikaansaama rikkomus ja synti toi mukanaan jatkuvuuden, joka on kautta ihmiskunnan historian sekoittanut Baabelin hengessä niin sen mitä Jumala on sanonut kuin senkin mitä Hän ei ole sanonut! Kuinka mahdotonta onkaan selvitä kaiken tämän lävitse ilman Jumalan Henkeä ja Hänen antamaansa Ilmestystä! On kysymys ennen kaikkea ja yksinomaan Herran Jeesuksen Kristuksen ja Hänen Todellisen Olemuksensa tuntemisesta!

”Hän sanoi heille: ’Kenenkä te sanotte minun olevan?’ Simon Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.’” (Matt.16).

Vain Herran Jeesuksen tuntemisen kautta voimme päätellä ja arvioida mitä Hän todella on sanonut ja mitä Hän ei selvästikään ole sanonut ja tarkoittanut! Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! Hän on yhä vielä ”MINÄ OLEN” ja SANA! Hän ei ole eikä koskaan ole ollut siinä mielessä inhimillinen meidän laillamme, että Hän olisi jatkuvasti muuttanut mieltänsä, vaihdellen ”kyllän ja ein” välillä! Hän on aina sanonut mitä tarkoittaa, ja tarkoittanut mitä sanoo! Siksi voimme olla turvallisella mielellä vain Hänen Henkensä hallinnassa!

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Mitä tämä kaikki tahtoo sanoa meille juuri elämässämme kriittisessä hetkessä? Meidän elämämme on kiinni siitä, että kuulemme mitä Henki seurakunnalle sanoo, ja sen perusteella puhumme saman kun Hänkin!

”Mutta ei Jeesus sanonut…”

”’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’” (Joh.21).

Niin oudolta kuin se joistakin saattaa kuulostaa, tekstimme tuo mieleen kahdeksannen käskyn:

”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.”

Mikä on selvin ja päällimmäinen piirre näissä väärissä todistuksissa? Ne eivät lennä ilmassa tuulen mukana, vaan ainakin alkuvaiheissansa ne kulkevat kahdella jalalla ja tulevat tietoisuuteemme kaikenlaisina ääniaaltoina ja eleinä, joiden tulkinta jatkuu kuin aikanaan lasten kuiskausleikeissä! Väärä todistus on siis jatkuvan prosessin alainen, muuttaen muotoaan ja olemustaan sitä mukaa kuin sitä kannetaan eteenpäin. Nykytekniikka on mahdollistanut ainutlaatuisen nopean ja laajamittaisen mainemurhan sähköisen ja painetun median välityksellä, minkä puuttuminen tekstimme kirjoittamisen aikaan rajasi ainakin jossakin määrin ihmisen ylle tulevan tuomion määrää? Mihin perustuu arviomme? Mikä on väärän todistuksen oleellisin piirre? Suorastaan käsittämätön laajenemis- ja leviämispiirre, joka perustuu ihmismielen pimeimpiin tekijöihin!

”Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä. Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.” (Snl.18).

”Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora. Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän. Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä. Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.” (Snl.26).

Tämän kaiken tuo julki Herramme Pyhän Henkensä tallentaman tekstin välityksellä, ei Saarnaaja. Jokaisella Jumalan sanalla on jatkuvuutensa ja iankaikkinen pätevyytensä! Siksi Hän toi Itse kaiken Uuden Testamentin alueelle sanoessaan:

”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt.12).

Kysykäämme tässä kohden: onko väärän todistuksen lausuminen turhia sanoja?

”Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.” (Jaak.3).

Sisimpäni suorastaan vapisee ja kauhistuu näiden sanojen edessä, ajatellen sitä, kuinka nämä sanat on asetettu suoranaisella harkinnalla samaan koriin, josta Herramme puhuu suoranaisella vastenmielisyydellä, koska Hänen Sanansa on selitetty täysin väärin!

”Mutta te sanotte: …Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'”

”…mutta ei Jeesus sanonut hänelle, …vaan”

Millainen ”hengellinen maailma” meille avautuukaan tältä alueelta!

”Kuinka sitten tämän käy?” 5

”’Seuraa minua.’

Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ’Herra, kuka on sinun kavaltajasi?’ Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?’” (Joh.21).

Jos emme todella seuraa Herraa Jeesusta Kristusta, niin ketä tai mitä me silloin seuraamme? Kuinka tärkeätä, elintärkeätä, onkaan käsittää oikein kaikki ne Sanat, jotka Herran suusta lähtevät! Me olemme saattaneet koristella koko olemuksemme ja ympäristömme Hänen puheillaan ja ajatuksillaan, mutta siitä huolimatta olemme vain kuin koristeltuja joulukuusia, jotka ilahduttavat hetken silmää ja ehkä hajuaistiammekin raikkaalla metsän tuoksulla! Mutta jokavuotisen kuusen aika on hyvin lyhyt neulasten pudotessa lattialle ja usein päätyessä sukkiemme kautta jalkapohjiimme! Ollessamme tekemisissä Jumalan Sanan kanssa, ei ole lainkaan kysymys jonkinlaisesta koristautumisesta ja ulkonaisesta mukautumisesta, vaan Elävästä Vedestä, Lähteestä, jonka tulee kummuta sisimmästämme!

Millaisia lainahöyheniä olemmekaan olleet todistamassa menneinä vuosina, eikä vähiten juuri elämässämme nykyhetkessä! Tuskin koskaan on sanonta: ”Samanlaiset linnut lentävät yhdessä” ollut niin totta kuin juuri nyt! Kirkollisen maailman seinät ja muurit on koristeltu tavattomalla määrällä hurskaita tekstejä, usein aivan suoranaisilla, mutta alkuperäisestä yhteydestään erotetuilla sanankohdilla! Mutta kaikkiin niihin pätee lainauksemme merkittävä todellisuus:

”Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, …mutta ei Jeesus sanonut hänelle…”

Millaisia puheita onkaan koko kristillinen maailma ollut täynnä ja alkaa olla niin täynnä juuri nyt, että jonkinlainen puhkeaminen ja purskahdus on pakostakin edessä, joskin ilman että sitä on panemassa merkille kukaan muu kuin Jumalan valittu! Aivan selvästikin ”semmoisten puheiden” määrä on saavuttamassa kohokohtansa eksyttävyydessään ja jumalisuuden ulkokuoressaan, että ainoastaan Jumalan armosta ja Hänen valittuinansa voimme nähdä tämän eksytyksen taakse! Meitä ei toki ole tarkoitettu seuraamaan näitä puheita, jotka perustuvat Herramme selvien sanojen väärin käsittämiseen ja väärin selittämiseen!

Hengellinen eksytys ei siis lainkaan perustu selviin epäraamatullisuuksiin ja käärmeen selvään sihinään, vaan asiayhteydestään erotettuihin sanankohtiin, joita saattaa olla lukemattomia. Mutta mikä onkaan tämän jälkeen tulos näistä väärin valituista ja väärin asemoiduista sanankohdista? Kaikesta hurskaudesta huolimatta on kysymys samasta asiasta kuin Eedenin puutarhassa. On annettu inhimillinen selitys ja inhimillinen käsitys todellisesta alkuperäisestä järjestyksestä! Kaikki tämä kätkee taaksensa helposti havaitsemattoman Jumalan Sanaan lisäämisen ja siitä pois ottamisen! Se ei tapahdu vain pyyhekumin tai peittävän värin käyttämisellä, vaan ennen kaikkea eri kohtien väärällä sijoittamisella ja siten luodulla väärällä kokonaiskuvalla! Siten ei Jumala olekaan näille ihmisille oman Sanansa Selittäjä alkuperäisessä jatkuvuudessaan!

”Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle…”

Eivät ainoastaan ensimmäiset ihmiset olleet elämän ja kuoleman ratkaisevan kysymyksen edessä, vaan meidänkin kohtalomme on kiinni hengellisestä asenteestamme kaikkea jumalisuuden ulkokuoren omaavaa kohtaan! Kyllä, kyllä, kuolema tuli Adamin ja Eevan kohdalle, ja se vaanii meitäkin ”kaikenlaisten semmoisten puheiden” johdosta, jotka ovat jo useampaan kertaan esiin ottamamme esimerkin mukaisia! Onko nahkakantisen Raamatun päältä hyppäävä kirppu uskovainen? Yhtä vähän kuin hyppyalustana oleva Raamattu tekee kirpusta uskovaisen, aivan yhtä vähän ”semmoiset puheet” rakentavat uskonelämäämme!

Mitä ja ketä meidän siis tulee seurata kaiken tämän sekaannuksen keskellä? Mihin enää luottaa, kaiken baabelinsekoituksen keskellä?

”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'” (Ilm.3).

”…lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” (Joh.10).