Yhteisellä asialla Herran kanssa!

”Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.” (Matt.17).

Minua ovat aina puhutelleet aivan erikoisella tavalla Herramme sanat:

”...minun puolestani ja omasta puolestasi.”

Millaisesta läheisyydestä puhuukaan tämä lyhyt ajatus! Se tuo aivan uusia ulottuvuuksia näkemyksiimme ja koko elämäämme. Minä en ole sittenkään niin merkityksetön kuin usein helposti ajattelen! Minulla on yhteisiä asioita Herrani kanssa, aivan sellaisella tavalla että itsekin pääsen sen huomaamaan, jos vain kuljen avoimin silmin ja avoimin korvin.

Herramme on tehnyt niin paljon puolestani, joten joudun todella kysymään, mitä minä voisin tehdä Hänen asiansa puolesta, tai oikeammin Hänen itsensä tähden! Tämä ei tarkoita sitä, että odottaisin jotakin suoranaista ihmettä järven rannalla, voidakseni huutaa kaikille rannalla oleville: ”Katsokaa tänne, olen täällä Herrani lähettämänä ja ongessani sätkii nyt kala aivan kuten Herrani minulle ilmoitti etukäteen. Ja odottakaapa vain, niin kohta näette jotakin aivan ainutlaatuista, kun saan kalan irti koukusta.”

Miksi meille on niin tärkeätä tehdä niin huomattava numero kaikista mielestämme onnistuneista asioista, tajuamatta ollenkaan, että kiinnitämme ihmisten huomion ja kiinnostuksen enemmän itseemme, kuin Herran asiaan?

En voi mitään sille, että enemmän kuin mitään muuta odotan saavani kohdata Herrani kahden kesken, yhteisen asiamme puitteissa. Haluan kuulla Häneltä, mikä on tärkeätä ja mikä tuottaa eniten iloa Hänelle. Ennen rantaan menoa Herramme keskusteli Pietarin kanssa ja kysyi tämän mielipidettä temppeliveron maksamisesta. Miten tämä keskustelu olisi mennyt meidän kanssamme, minun kanssani? Olisiko minussa herännyt melkoinen kiivailija, joka olisi uskonnollisessa kiihkossansa tuonut julki omat näkemyksensä kaikesta väärästä uskonnollisuudesta? Olisiko meidän Herramme kuitenkin monissa tilanteissa paljon sävyisämpi kuin me? Haluaako Hän todella sellaista kiivautta ja oikeassaoloa, kuin mihin me olemme hengellisessä elämässä tottuneet?

”Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.”

Koko tapahtuma perustuu selvään ihmeeseen, mutta se oli selvästikin tarkoitettu vain Pietaria varten. Tunnemme jo hänet ja hänen kiivailunsa ja intonsa ajatustensa julkituomiseen. Ihmettä suurempana näen vielä sanat:

”Mutta ettemme heitä loukkaisi!”

Herra ja Pietari! Herra ja minä! Herra ja sinä! Moninaisista me murehdimme ja huolehdimme Martan tavoin, mutta tärkeintä on kuitenkin vain Herra ja minä!

Minun puolestani ja omasta puolestasi!

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.15).

Mitä tarkoittaa kaikki totuus, johon Pyhä Henki on asetettu meidät johtamaan? Kaikki totuus - missä on kaikki totuus?

”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun…” (Joh.17).

On ainoastaan yksi Jumalan asettama ja määräämä palvonnan paikka!

”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.”

Me emme saa milloinkaan unohtaa, että kaikki Totuus, Pyhitys ja todellinen jumalanpalvelus perustuvat täysin lihaksi tulleeseen Jumalan Sanaan, Jumalan Olemukseen meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa! Ilman tätä tekoa, jolla Herramme tuli lähellemme ja aivan kosketettavaksemme, ei meillä olisi yhtään mitään hengellistä Olemusta. Ihmiseksi tulemisen ja ristinkuoleman johdosta me olemme tulleet osaksi Häntä, joka on tuonut todellisen olemuksensa tiettäväksemme sanomalla: ”MINÄ OLEN!”

Ilman Jumalamme ihmiseksi tulemista meillä ei olisi absoluuttisesti mitään mahdollisuutta paeta tämän kuolevaisen olemuksen mukanaan tuomaa katoavaisuutta! Itsessämme me kaikki olemme: ”Hän oli!”

Kuinka koskettavat ja Herraa lähelle vievät sanat ovatkaan tämänpäiväisessä lainauksessamme!:

”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun…”

Hänen Sanansa on minunkin Sanani, ja olemme niin läheisiä, että jaamme päivittäin saman Olemuksen Hänen kanssaan!

”Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.” (Matt.17).

Meillä on todella yhteinen asia!

Hän, Joka on teissä!

 ”…ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,

niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,

ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).

Me voimme osata ulkoa rakkauden ylistyslaulun, 1. Kor. 13, mutta tämän sanankohdan perusteella on kysymys paljon enemmästä kuin jonkin asian tietämisestä. Ensimmäiseksi mieleeni tulee, että on kysymys jatkuvasta, iankaikkisuuteen asti ulottuvasta prosessista, kehityskulusta, jonka aikana ihmisessä tapahtuu jotakin sellaista, mitä ei mikään maallinen tekijä tai voima pysty vaikuttamaan.

Kaikki todellinen ja hengellisesti kantava perustuu yhteyteemme Ainoan Elämän Lähteen kanssa. On vain yksi Välimies ihmisen ja Jumalan välillä, eikä tämän yhteyden ylläpitämistä ole uskottu yhdellekään ihmiselle, vaan Ainoalle Todelliselle Elämälle, joka vaikuttaa Pyhän Hengen kautta! Ei ole mitään irrallista Pyhän Hengen vaikutusta, vaan kaikki on yhdistettynä Herraan Jeesukseen Kristukseen!

Olen aikanaan kirjoittanut uskonsuunnista, joissa kokouksen alussa toivotetaan erikseen tervetulleiksi Isä, Poika, ja Pyhä Henki! Mutta esitän yhä uudelleen kysymyksen, että jos meidän tulisi varata istuin vieraitamme varten, kuinka monta tuolia tulisi asettaa puhujanlavalle? Tässä on todellista mietittävää monellekin uskovaiselle, joka omalla tavallaan turvautuu ennen kaikkea Pyhään Henkeen, jota uskoo voivansa jollakin tavoin ohjailla ja käskyttää. Tiedoksi jokaiselle, että Pyhä Henki ei tuo esiin mitään omaansa tai jonkun ihmisen toivomusten mukaista, vaan:

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.15).

Jos näin on Pyhän Hengen suhteen, mitä silloin odotetaankaan meiltä kun suumme avaamme tai tartumme kirjoitusvälineeseen?

”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on…”

Millaista pinnallisuutta ja inhimillistä haparointia onkaan joissakin seurakunnissa esitettävissä ”profetioissa” tai ”tiedon sanoissa"! Miten voisimme kaiken tällaisen keskellä käsittää Jumalallisuden mittasuhteet?

”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

Enemmän kuin voittajia!

”…ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,

niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,

ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).

Uskon kautta!

Rakkauteen juurtuneina ja perustuneina!

Oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä!

Kuinka paljon voikaan sisältyä muutamaan sanaan parissa lauseessa! Meidät on todella asetettu avaraan tilaan, jonka mittoja emme ihmisinä ole kykeneviä loppuun asti ymmärtämään!

Uskovaisina meitä ei ole asetettu jonkinlaiseen hengelliseen tai uskonnolliseen häkkiin, jossa ravaisimme edestakaisin kuin turkiskettu! Jos ja kun kerran Kristus asuu uskon kautta meidän sydämissämme, emme ole missään suhteessa sidottuja ihmisten asettamiin asioihin ja mittoihin! Meidän ajattelumme on vain joutunut väärille urille vääränlaisessa johdossa ja väärämielisten Luvatun Maan tunnustelijoiden johdosta. Jumalamme asettamat tiet kulkevat aivan eri alueilla, kuin mitä ihminen haluaa kulkea ja ajatella!

Me olemme aivan liiaksi kuunnelleet tunnustelijoita, jotka ovat kiinnittäneet huomiomme jumalallisessa mielessä toisarvoisiin asioihin, ja nyt meiltä odotetaan samaa asennetta ja henkeä, joka oli Joosuassa ja Kaalebissa! Siinä missä tunnustelijat kauhusta laajennein silmin kuvaavat omia näkemyksiään, meidän tulee uskon Hengessä korottaa äänemme ja kuuluttaa:

”Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme.” (4.Moos.13).

Olemmeko todella tietoisia siitä, mitä meidän tulee voittaa ja minne meidän odotetaan asettuvan! Mihin perustuu meidän voitonvarmuutemme tänä päivänä? Mitä me toivomme ja mitä odotamme, mitä ajattelemme Jumalan Sanan ja sen odotusten edessä?

En voi mitään sille, että mielessäni käy yhä uudelleen tuo erikoislaajuinen hengellinen iltapäivä, jonka aikana merkittävä laulaja laulaa kaksi kertaa puoli tuntia aivan maallisia, mutta kauniita lauluja, ja siinä välissä tunnettu StandUp- koomikko naurattaa yleisöä 45 minuuttia jopa Jumalan Sanasta otettuja vitsejä kertomalla. Onko tämä kansa todella matkalla jonnekin, vai onko se mielestään jo saapunut perille? Vai onko matkanteko ja hengellinen vaellus jo saavuttaneet äärirajansa, niin että halutaan unohtaa kaikki ponnistelu naurun voimin? Tätä eivät Joosua ja Kaaleb varmaankaan tarkoittaneet, vaan asialla on nyt ollut joukko uskonsa kadottaneita tunnustelijoita!

”Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme.” (4.Moos.13).

Jumalan todellinen olemus

”Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ’Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?’ Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: ’Missä on sinun Jumalasi?’ Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps.42).

Eilinen kirjoitus katosi digiviidakkoon aivan käsittämättömällä tavalla. Olin juuri siirtämässä sitä blogiin, kun tietokone yhtäkkiä ilmoittaa, ettei voi avata tiedostoa. Olin tallentanut sen tietokoneen omaan muistiin ja muistitikulle, mutta se katosi kummastakin. Nyt kirjoitan vieläkin vanhemmalla koneella, toivoen säästyväni eilisen kaltaiselta pettymykseltä. Koko päivän oli jonkinlainen musta surumerkki hihassani, saaden minut miettimään olinko kirjoittanut jotakin sellaista, mitä ei ollut tarkoitettu julkisuuteen.

Olen nyt tilannut uuden tietokoneen, minkä luulisi olevan turvallisempi, etenkin akun johdosta! Näissä vanhoissa koneissani ei ole edes akkua, koska ne ovat jo vuosia sitten menettäneet tehonsa.

On todella mielenkiintoista kuinka loppujen lopuksi pienistä asioista me murehdimme, pitäen niitä paljon suurempina kuin mitä ne ovat. Eilinen tiedoston katoaminen oli ensimmäinen blogikirjoitteluni aikana, joten ei pitäisi olla valittamista. On vain tyhmää kirjoittaa koneella, jossa ei ole akkua. Ei tarvita kuin vain pienen pieni sähkökatkos ja koko kirjoitus katoaa olemattomiin.

Jumala ei ole unohtanut meitä, vaikka psalminkirjoittajan kanssa yhdessä huokaammekin raskautettuina. Unohtaminen taitaa enemmänkin olla meidän puolellamme, koska emme suo tarpeeksi aikaa hengellisille asioille, ei asioina, vaan elämänä!

Me olemme varmaankin alkaneet nähdä ja ajatella kaiken hengellisen teksteinä, lauluina ja kirkollisina menoina. Kuinka voisimme todella päästä käsittämään todellisen Jumaluuden Olemuksen?

”Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,

josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,

että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta

ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,

niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,

ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).