Kuninkuudesta

”Ja Samuel rukoili Herraa. Niin Herra sanoi Samuelille: ’Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa. Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin. Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti…’” (1.Sam.8)

Alleviivatut sanat ovat parin päivän ajan toistuvasti palanneet mieleeni. Olen lukenut ranskankielistä Raamattua tuntikausia joka päivä, itsekin ihmetellen sitä kuinka paljon Herra on suonut minun oppia uutta vierasta kieltä. En kuitenkaan ole vielä kenenkään kanssa vaihtanut edes yhtä ajatusta ranskaksi!

Israelin kansan historia on jossakin mielessä aivan käsittämätön, ja hyvin mielellämme näytämme lukevan sitä ja tutkistelevan sitä tietynlaiset positiivisuuden silmälasit päässämme. Kansalle tapahtui niin valtavia ja merkittäviä asioita etenkin Egyptissä ja sieltä lähdön jälkeen, että me ainakin omasta mielestämme olisimme koko ajan suhtautuneet aivan toisella tapaa. Siitä huolimatta että olivat nähneet lukemattomia ihmeitä ja olleet todistajina Jumalan voimalle, olivat he jo erämaassa, aivan lähellä orjuuden pesäänsä, valmiit palaamaan kärsimyksiinsä ja tuskiinsa! He olivat valmiit kivittämään Mooseksen ja Aaronin ensimmäisten ”vastoinkäymisten” kohdatessa, jo Egyptissäkin!

Kaikki lukemamme on tarkoitettu esikuvalliseksi ja opetukseksi meille. Olemme tulleet melkoiseen käännekohtaan ajatellen menneitä vuosikymmeniä. Koskaan vielä elinaikanamme ei ole Jumalaa ja Hänen asioitaan pilkattu ja halveksittu niin paljon kuin tänä päivänä. Sananvapauden varjolla laaditaan mitä rienaavimpia kuvauksia Herrasta ja kirkollisista asioista. Kun tämä tehdään omalle länsimaiselle käsitykselle, miksi ei sitä tehtäisi myös vieraiden uskontojen kohdalla, aikaansaaden laajamittaista paheksuntaa ja suoranaista vihaa!

Me olemme monessa suhteessa äärimmäisen sinisilmäisiä kristillisyytemme suhteen, uskoen hyvää aivan väärissäkin paikoissa ja kohdissa. Paetessamme tällaisella tavalla selvääkin selvempää todellisuutta, me puhumme Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan aivan väärällä tapaa, Evankeliumin sanoman pohjalta, lukematta ja huomioimatta lukemattomia kohtia, joissa julkituodaan, ettei usko ole joka miehen! Täten me rauhoittelemme mieltämme uskotellen uskon asian olevan paljon paremmalla mallilla kuin mitä se todella on.

”’Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.

Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti

ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia, aivan niin he tekevät nyt sinullekin. Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti…’”

Onko siis jälleen kerran aika varoittaa kansaa vakavasti tilanteessa, jossa Herra on sen kuningas vain ulkonaisen hyvän tähden, hengellisten etujen saavuttamisen tähden?

Hyvät teot näkyviin!

”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt.5).

Nyt on useampi päivä mennyt ilman että olisin kirjoittanut uusia tekstejä. Sen sijaan olen päivisin tuntikausia kuunnellut ja lukenut ranskankielistä Raamattua, jonka löysin netistä ”Bible.is” - sivustolta. Samalta sivustolta löytyy valtava määrä erikielisiä Raamattuja, joita varten on saatavissa älypuhelinsovellus, niin että voi kuunnella ja samalla ruudulla siirtää tekstiä puheen mukaisesti. Ranskankielinen käännös ”2000 Parole de vie (Canadian) Version Drama” on ehkä aika liberaali tulkinta, mutta se on aivan erilaista ranskaa kuin entinen 1910 vuodelta oleva Louis Segond käännös. Kielen opiskelun kannalta uusi versio on aivan oivallinen ja samalla oppii Jumalan Sanaakin, aivan eri sanoilla julkituotuna.

Kuten jokainen on huomannut, käytän yksinomaan vanhaa suomennosta, koska pidän sitä huomattavasti luotettavampana kuin uutta käännöstä. Meidän ei kuitenkaan tulisi liiaksi moittia uutta käännöstä, koska helposti luomme etsiville ihmisille kuvan, että Raamattu on epäluotettava. Totuus joka tapauksessa on, ettei Raamattua voida kääntää jollekin toiselle kielelle sanasta sanaan, koska esim. suomenkieli kuuluu aivan eri kieliryhmään. Tärkeintä on ajatus, Jumalan ajatus!

”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”

Olemme uskovaisina toteuttaneet oikeaoppisuuttamme ja raamatullisuuttamme sellaisella tavalla, että ihmisten on ollut todella vaikea nähdä toimintaamme valona ja jonakin esimerkillisenä. Jumalaan asti kohoava ylistys on jäänyt aivan liian vähäiseksi!

Haluaisin kirjoittaa vain hyvistä asioista, jotka tuottavat pelkkää mielihyvää jokaiselle. Vääryydet on kuitenkin Sanan mukaisesti tuotava esiin, mutta niillä ei ole syytä alkaa hekumoimaan ja korvaamaan sitä hyvää, mitä meidän ennen muuta tulisi toteuttaa ja tuoda esiin!

Miksi näyttääkin olevan niin, että tietomme kaikesta pahasta on paljon suurempi kuin tietomme siitä hyvästä, jonka tulisi tulla julki olemuksestamme ja koko elämästämme? ”Poista paha keskuudestasi” on selvästikin yksi alue elämäämme uskovaisina ja seurakuntana, mutta missä on kaikki se hyvä, yltäkylläinen ja mieluinen elämä, jonka on tarkoitus ensisijaisesti kummuta kauttamme?

”’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään’.” (Joh.4).

Jos kauttamme virtaa valtava uutismäärä kaikesta maailmassa tapahtuvasta pahasta ja väärästä, ei se houkuta kaipaavia ja hädässä olevia ihmisiä läheisyyteemme! Ihmisten on tarkoitus nähdä kaikki hyvät tekomme ja mahdollisuus erilaiseen elämään kuin mitä ympärillä vallitsee.

Niin tietokonetta kuin älypuhelintakin varten on netissä melkoinen määrä Raamattu-ohjelmia, joiden avulla voi etsiä tietoa ja tiettyjä aiheita. Uskovaisella on todellinen haaste tutustua siihen elämään, jota häneltä odotetaan. Suosittelen jokaiselle tietokoneen omistajalle maksullista Mikro-Rabbi- ohjelmaa, jota itse olen käyttänyt todella pitkän aikaa.

”Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille. Katsokaa, kuinka suurilla kirjaimilla minä omakätisesti teille kirjoitan!” (Gal.6).

Vastaavia tekstejä löytyy vaikka kuinka paljon, kuten varmastikin tiedät!

      ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.”

(Matt.5).

Ainoakaan lupaus ei jää täyttämättä!

”Katso, minä menen nyt kaiken maailman tietä.

Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön,

ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” (Joos.23)

Kaikki suurimmatkin jumalanmiehet ovat omassa itsessään ”minä olin”, kuten Joosuakin joutuu toteamaan jäähyväispuheessaan. ”Kaiken maailman tie” on seurausta ensimmäisten ihmisten valinnoista ja se koskee Jumalan omiakin. Mutta jokin heissä oleva tekee aivan mullistavan eron niihin nähden, jotka kulkivat omavalintaisella tavalla ”kaiken maailman tietä” jättäen jälkeensä muistokirjoituksen:

”Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä teitä ja hänen synnissänsä, jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä.”

Tämä muistokirjoitus toistuu murheellisen monen hallitsijan kohdalla, joskin se näkymättömästi on kirjoitettu monen tavallisenkin kansalaisen kohdalle:

”…jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni. Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'. Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'.” (Ps.95).

Erikoisesti viime vuosi on saanut minut aivan erikoisella tavalla ajattelemaan meidän tunne-elämäämme. Tämä korostuu nyt sitten uuden vuoden alussa monenlaisten ikävien viestien ja tietojen johdosta. Hämäännyttävimmäksi olen kai kokenut ja koen sen, kuinka suuressa määrin on lisääntynyt eri hengellisissä piireissä aivan selvä tunteisiin vetoaminen niin puheiden kuin laulujenkin suhteen.

Voimmeko todellakin paeta hengellistä totuutta ja todellisuutta antamalla mielellemme valtuudet tuntemuksiin, jotka omalla tavallaan peittävät mieltä pahoittavat asiat? Onko asioiden peittely ja muuntelu sitä, mitä Jumalan Henki tässä ajassa meiltä odottaa?

Maailman tilanne tulee päivä päivältä tukalammaksi, mutta olemmeko me uskovaisina valmiit kohtaamaan todellisuuden sellaisella tavalla, että läpäisemme kaiken meitä kohtaavan voitokkaasti? Me emme ehkä kokoa maallista mammonaa, mutta olemmeko kuitenkin jollakin tavoin miehen kaltaisia, jonka varastot täyttyivät ja joka suunnitteli laajempia aittoja?

”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.” (Luuk.12).

Jos seurakunta on hyvinkin sen kaltainen, mitä kerrotaan Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa, niin on hyvinkin mahdollista, että uskottelemamme vääränlainen rikkaus voi olla laadultaan hengellistä pääomaa, jonka olemme hankkineet itsellemme käsittämättä sen todellista luonnetta kaikille yhteisenä omaisuutena, aivan kuten alussa seurakuntalaiset myivät omaisuutensa kaikille jaettavaksi. Me voimme siis aivan selvästi koota aarteita itsellemme, mutta väärät asenteet johtavat siihen, ettei hengellistä toimintaamme katsotakaan rikkaudeksi Jumalan tykönä! Hengellistä pääomaa ei ole tarkoitettu koottavaksi yksityisiin varastoihin, ei edes koreihin, vaan koko Jumalan kansan käyttöön!

”Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” (Ilm.3).

Vielä ei ole liian myöhäistä, koska Herra antaa meille selvän neuvon asioiden korjaamiseksi! Silmävoide on kai se tärkein, mitä meidän tulee anoa ja etsiä juuri nyt!

Miltä tuntuu tänään?

 Tämä vuosi näyttää alkaneen melko tunneköyhänä, ainakin mitä tulee itseeni. Tai oikeastaan on monenlaisiakin tunteita, mutta tunteista puhuessamme tarkoitamme useimmiten sellaisia, jotka rohkaisevat ja tuottavat meille tyydytystä. Huonoista tunteista emme mielellämme puhu kuin rajatulle piirille, koska pelkäämme tulevamme leimatuksi vähäuskoiseksi.

Uudenvuodenpäivänä sain useampiakin puhelinsoittoja, jotka eivät kokonaisuutenaan nostaneet mieltä positiivisiin korkeuksiin. Ei ole todellakaan mukavaa kuunnella yli kahdeksankymmentä vuotiaan isän itkua, tämän kertoessa noin viisikymmentävuotiaan poikansa löytymisestä kuolleena asuntonsa lattialla! Siis jälleen kerran yksi hyvin tuntemani veli lähtee kaiken maailman tietä toiseen maailmaan!

”Katso, minä menen nyt kaiken maailman tietä. Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” (Joos.23)

Tästä maailmasta poistuminen on jokaisen ihmisen edessä, jossakin hänelle määrätyssä hetkessä, riippumatta hänen asemastaan ihmisten keskuudessa. Ainoa lohtumme sisältyy Joosuan jäähyväissanoihin, joiden oikealla tavalla mieltäminen on ehkä inhimillisesti vaikeaa, mutta hengellinen mieli tietää ne totuudeksi kaiken murheenkin keskellä. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja miltä tuntuu!

Miltä minusta siis tänään tuntuu? Rehellisesti sanoen olen melko väsynyt ja ajattelin jättää kirjoittamisenkin. Joulunajan syömiset ovat tehneet vaikutuksensa aikaansaaden tietynlaista tukalaa tunnetta keskikehossa ja siten muuallakin. Oikeastaan kenelläkään ei ole viime aikoina ollut mitään hyvää ja ilahduttavaa kerrottavaa, ja pakkanen on jo sitä luokkaa ettei ulos lähde vapaaehtoisesti. Ei siis tunnu hyvältä, mutta miksi aina pitäisi tuntua hyvältä? En siis erikoisemmin iloitse ja riemuitse vallitsevissa olosuhteissa, mutta eihän sitä oikeastaan mikään Sanan kokonaistodistuksessa minulta vaadikaan. On aikoja eri tuntemuksille ja tunteille, koska olemme ihmisiä!

Elämämme, hengellinenkään, ei voi perustua inhimillisiin tunteisiin ja niiden liikkeisiin. Mitä olemme lukeneet viime päivinä ja mitä se kertoo tunteiden merkityksestä?

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).

Me olemme siis melkoisen tehtävän edessä tänä alkaneena vuotena, pysyäksemme tunteidemme luomien hyökyaaltojen yläpuolella, antaen uskon mielen vallita olosuhteista riippumatta!

Armon Sanan haltuun, veljeni, sisareni!

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).

Tässä yksin on toivomme nyt alkaneena vuotena! Me tarvitsemme ystäviä, veljiä ja sisaria, mutta luottamustamme hengelliseen elämään emme voi asettaa keneenkään inhimilliseen olentoon!

Meillä ihmisinä on monenlaisia tehtäviä ja virkoja Jumalan Seurakunnassa, mutta emme milloinkaan saa unohtaa, mitä veljemme Paavali on toistamiseen kuuluttanut meille kirjoittamieni rivien joukossa:

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).

Näitä asioita emme milloinkaan voi liiaksi korostaa tässä mitä sekavimmassa ajassa. Kaikkien aitojen, jumalallisten virkojen tehtävä on luoda yhteys Jumalaan, Hänen valmistamaansa pelastuksen tiehen. Tämä tie ei ole ihmisen valmistama eikä viitoittama, vaan se on Elävä, Persoonallinen Tie, joka hetken aikaa oli ihmisten nähtävänä tämän maan päällä, mutta joka on vielä näkymättömänä mutta todellisena keskellämme, Hän, joka sanoi olevansa Tie, Totuus ja Elämä!

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.”

Tänä vuonna haluamme aivan erikoisella tavalla korostaa Jumalan Sanan merkitystä. Me tarvitsemme aivan uudenlaisen näyn Sen suhteen, vaikka tietomme onkin mahdollisesti hyvin laaja. Paavali ei jätä meitä minkään kauniskantisen, hyvälaatuisen kirjan varaan, vaan hän tarkoittaa ensisijaisesti sitä, mikä tuodaan esiin apostolien tekojen viidennessä luvussa:

”Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: ’Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat’. Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.”

Ehkä mekin tarvitsemme vastaavanlaisen kokemuksen päästäksemme ulos jonkinlaisesta tottumusten vankilasta!

”Kaikki tämän elämän sanat!”

”…että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella - niinkuin tiedätte…” (1.Tess.1).

Jotta Jumala todella voi antaa kasvun jonkin toimintamme seurauksena, on meidän tarkattava omaa hedelmäämme, josta meitä eivät tunne vain jotkin hengelliset tarkkailijat, vaan jonka vaikutukset ovat selvästi nähtävänä voimana ja suuressa hengellisessä varmuudessa! Huh, huh, millaisia sanoja kaiken hengellisen kuivuuden keskellä, mutta tämä on se Voima, johon ja jossa meidät on kutsuttu olemaan Herran todistajia loppuun asti! Mitä suurempi pimeys, sitä selvemmin valomme voi loistaa tässä viimeisessä ajassa! Kuinka selvästi meille onkaan koettelemustemme aikoina näytetty inhimilliset voimamme ja puutteemme, mutta samalla totuus, joka ei pala tulessakaan!

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.”