Kreikan henki

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.” (2.Kor.1).

Puhuimme eilen hoivaamisesta ja lohdutuksen Jumalasta. Nämä kaksi asiaa kuuluvat oleellisesti yhteen. Kaikki mitä meille kerrotaan Sanassa Jumalastamme ja Herrastamme, on esikuvaa ja selvä malli meille siitä, millaisia meidänkin tulee olla; olemmehan samaa sukua Hänen kanssaan, ja perimämme geenit tuovat automaattisesti esiin Isämme ja Luojamme ominaisuuksia.

Voidaksemme ymmärtää vaikeuksissa olevia ihmisiä, tarvitsemme itse jumalallisessa viisaudessa nähdyn määrän asioita, jotka eivät meitä sillä hetkellä miellytä. Jos emme itse koskaan ole tarvinneet lohdutusta ja hoivaa, emme ole kykeneviä niitä muillekaan antamaan. Siitä puhuu päivämme teksti selkokielellä.

Kreikan tilanne on pääuutinen pidemmän aikaa. Näen Kreikan asenteessa ilmiömäisen kuvan siitä hengellisestä tilanteesta, jota olemme seuranneet pidemmän aikaa. Kreikkalaiset ovat eläneet kuin pellossa välittämättä mitään taloudellisista lainalaisuuksista, käyttäen hyväkseen valheellisesti muiden maiden taloudellista apua. Tietynlainen henkinen juopumus on saanut vallan, niin että uhmakkaasti tahdotaan pysyä valitulla tiellä uskoen velkojen muuttuvan tuloiksi!

Niin hengellisellä kuin taloudellisellakin alueella ollaan kuin päihteiden vallassa, vaatien itselle kaikkea mukavaa ja mielihyvää tuovaa, välittämättä muiden ihmisten oikeuksista. Halutaan, halutaan ja halutaan, mutta ei olla valmiita maksamaan!  Otetaan, otetaan ja otetaan, mutta ei olla halukkaita antamaan!

Illalla on miesten sauna Hartolan seurakunnan leirikeskuksessa (vastaavanlaisia tilaisuuksia on lähiseudulla useita kesän aikana). Siellä on runsas ruokatarjoilu, josta ei peritä maksua. Lähtijöitä riittää, etenkin kun mennään joidenkin hyväsydämisten miesten autoilla. Miksi kyydit ovat koko ajan vähenneet vuosien mittaan? Koska useampikin on sitä mieltä, ettei auto vie yhtään enempää polttoainetta täytenä kuin vain omistajan ollessa kyydissä. Aikamoista teknistä ajattelua aikana, jolloin kaikki maksaa entistä enemmän ja auto todellisuudessa lisää polttoaineen kulutustaan jokaisesta siihen tungetusta kilosta! Niin, miksi tämä tekninen ajattelukaava? Kymppi lämmittää mieltä omassa kukkarossa, mutta ei matkan maksavan kuljettajan kädessä! Tietynlainen hyväksikäyttö on siis yksi merkittävistä tekijöistä kaikessa vapaaehtoistyössä, jota on kyydinkin tarjoaminen!

Meissä on siis lähes jokaisessa jonkinlainen määrä kreikkalaista henkeä omien oikeuksien ja etujen vaatimisessa ja usein väkisinkin ottamisessa. Kreikkalaisessa hengessä odotetaan sääliviä katseita ja avoimia kukkaroita, aivan kuten joku saunaan lähtijä on ensimmäisenä tunkemassa jonkun autoon uskossa, että juuri hänet tahdotaan lisäämään polttoaineen kulutusta ilman minkäänlaista korvausta!

”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ’Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse’, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” (Room.13).

Rakkaus ei siis kuljetuta itseään ilmaiseksi!

Hoivaamisesta

”Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää. Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.” (Room.15).

Tiedänköhän oikeastaan kokemuksen perusteella, mitä merkitsee viimeinen lause lainauksessamme? Kristuksen osuutta ei mitenkään voi epäillä, mutta miten on meidän keskinäisten väliemme suhteen?

Olen kyllä nähnyt melkoista kilpailua eri uskovaisten ja ryhmien välillä, mutta hyvin vähän toinen toisensa kunnioittamisen suhteen. Onko siis mikään ihme, jos olemme päätyneet nykyisin vallitsevaan tilanteeseen? Moni yksittäinen uskovainen itkee aivan ainutlaatuisella tavalla yksinäisyyttään ja eristäytyneisyyttään.

Nyt kuumina päivinä olen suorastaan ollut pakotettu siirtymään ulkotiloihin asunnossani vallinneen lämpötilan johdosta. Olen istunut pitkiä aikoja puistojen penkeillä ja olen seurannut ihmisten liikehdintää. Moni uskovainen tuttu on mennyt ohitse vain nyökäyttäen päätään, mutta harva on pysähtynyt tai tullut viereen istumaan. Entistä enemmän voin havaita ihmisten tarpeen saada puhua asioistaan vaikkakin kätketyllä tavalla. Mieltä painavat monet asiat siinä määrin, että keskustelussa oma puheeni usein jää kuulematta ja huomioimatta. En sure omaa osuuttani, mutta ilmiö kertoo entistä voimakkaammasta ihmisten pahoinvoinnista.

Me olemme aivan järkyttävän vähäisessä määrin olleet valmiita hoivaamaan toinen toistamme olemalla luotettavia ja ymmärtäväisiä kuulijoita. Tulee mieleeni hiljattain kohtaamani lausunto erään uskovaisen naisen kohdalla. Jonkun pöydässä istuneen mielestä hän puhui siinä määrin paljon, että kuului sana: ”moottoriturpa”. Olisikohan ihan todellisuudessa siten, että uskovaisten maailma on täynnä kovaäänisiä ”hengellisiä moottoriturpia”, jotka aivan kuten ohjelmoituina alkavat päristä heti kohdattuaan muita ihmisiä, pystymättä edes hetkeksi kuulemaan mitä jollakin toisella olisi sanottavana?

Minussako on pelkästään vika, jos mieleni niin kaihoisasti etsii menneisyydestä ja nykyajastakin muistoja ja kohtaamisia hoivaamisen alalta? Onko uskoni vähäinen, kun en juurikaan koe suurta iloa ja tyytyväisyyttä kohtaamieni hoivaamistilanteiden suhteen, niin omalla kuin toistenkin kohdalla?

Oikeastaan on melko käsittämätön vaatimus uskossa uskoa kaikkiin hyviin asioihin hengellisessä elämässä. Onko aito veljellinen ja sisarellinen rakkaus jollakin tavoin uskon asia? Eikö sen tulisi olla aivan käytännön todellisuus päivittäisessä elämässämme, ilman uskon mukaan vetämistä? Aivan kuten tuttu valokuvaaja totesi: ”En tarvitse edes Raamattua tietääkseni, ettei lähimmäiselle saa tehdä pahaa!” Aivan samoin tulisi jokaiselle olla itsestään selvää, että tulee rakastaa jokaista lähimmäistä!

”Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan…”

Suokoon Jumalamme todella meille enemmän Hänen omaa mielenlaatuaan, niin että me olisimme kärsivällisyyden ja lohdutuksen välittäjiä tässä ahdistavassa ja pimenevässä ihmiskunnan yössä, Herramme mielen mukaan!

Yhdessä Herran kanssa

”Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on: ’Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun’. Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää. Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.” (Room.15).

’Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun’.

Me emme voi olla välinpitämättömiä sen suhteen, mitä toisillemme tapahtuu. Kaikesta maallistumisesta ja huonosta kehityksestä huolimatta on olemassa ja entisessä voimassaan aito Jumalan Seurakunta, jossa jokainen aito jäsen tuntee sydämessään tuskaa kaiken näkemänsä kehityksen johdosta. Kaikki hyökkäykset hengellisyyttä vastaan satuttavat jokaista jumalanlasta ja Jumalan asiaa. Jumalan pilkkaaminen ei ole mikään irrallinen ja meistä kaukainen asia, vaan se satuttaa meitä, samoin kuin mikä tahansa hyökkäys sananjulistusta ja – julistajaa vastaan. Poliisin puuttuminen hengelliseen toimintaan tuo häpeää koko kristilliselle asialle.

En voi olla ajattelematta muutamaa tapahtumaa kristillisyyden alkuajoilta. Mieltäni liikuttaa erikoisesti tilanne, jossa tuli puheeksi temppelivero. Herramme näkee jumalallisessa viisaudessaan tarpeelliseksi ihmeen, joka kertoo meille meidän läheisestä suhteestamme Häneen ja aitoihin hengellisiin asioihin. En ikinä unohda Hänen sanojaan:

”Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.” (Matt.17).

Voi kuinka kaipaankaan enemmän tällaisia tilanteita, joissa yhdessä Herrani kanssa teemme jotakin!

Herra selvästi haluaa toimia kanssamme tässäkin ajassa. Siitä kertoo erikoisella tavalla yksi yhteinen julistus:

”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi…” (Apt.15)

Mietipä tosissasi näitä asioita!

Rakkautta ja lämpöä

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä.” (Room.13).

Olenko väärässä ajatellessani, että juuri tässä ajassa todellinen rakkaus isolla tai pienellä kirjoitettuna on mitä suurimmasta merkityksestä? Vaikka rakkaus on niin laajalti kylmennyt, on sillä nyt mahdollisuus tulla esiin siellä, missä se on säilynyt kaikista vastuksista huolimatta.

Kesä siis tuli vihdoinkin, joskin aika radikaalilla tavalla. Nyt aamulla lämpötila on vielä kutakuinkin siedettävä tuuletuksen pyörittyä koko yön. Moni tuskailee kuumien öiden johdosta eikä saa nukuttua kunnolla. Itse olen ratkaissut asian hyvin yksinkertaisella ja halvalla keinolla. Olen tukkinut keittiön tuuletusikkunan paksulla pahvilla siten, että alas jää tavallisen tuulettimen kokoinen aukko. Siinä tuuletin pyörii koko yön ulos puhaltaen, ja koska ainoa muu aukko ulos on makuuhuoneen avoin ikkuna, tulee siitä koko yön miellyttävän viileätä yöilmaa yhtä suuri määrä kuin keittiöstä menee ulos kuumaa ilmaa. Täytyy tosin odottaa siihen asti, että lämpö ulkona laskee alle sisälämpötilan.

Koska tunnette tämän ajan!

Koska tunnette tämän ajan!

”…maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?” (Luuk.12).

Mieleeni tulee jälleen kerran merkittävän julistajan ja sielunhoitajan Erik Ewaldsin puheenpätkä. Hän kertoo, kuinka niin usein puhutaan siitä, millaisiksi uskovaisten tulee tulla. Hän muuttaa selvästi painotusta sanoissaan ja toteaa voimallisesti:

”Mutta minä sanon nyt, että meidän tulee rukoilla, että uskovaisista tulisi ihmisiä!”

Miksi ihmisiä? Uskonnollinen kone tai laite on kuin jonkinlainen mobiili luostari tai rajattuun toimintaan kehitetty mekanismi. Meitä ei ole tarkoitettu sen paremmin koneiksi kuin ei epämääräisiksi olennoiksikaan. Ihminen kykenee huomioimaan lajikumppaninsa tarpeet ja rajoitukset. Ihminen tietää hyvin pitkälle mitä itsessään on, ja voi siten suhtautua oikealla tavalla samankaltaiseen olemukseen. Siksi juuri valitsimme yhdistyksemme nimeksi ”Ihminen Tavattavissa”.

Tunsin aikanaan Pohjanmaalla mukavan mutta erikoislaatuisen valokuvaajan, josta ei voinut olla pitämättä. Mieleeni jäivät lopuksi elämääni muutamat hänen sanansa.

”Kuule Markku, minä en tarvitse edes Raamattua tietääkseni, ettei lähimmäiselle saa tehdä mitään pahaa!”

”…mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?”

Tämä valokuvaaja osoitti siis todeksi Herramme sanat. Hän oli nähnyt elämässään niin paljon epämääräistä uskonnollisuutta, että oli hyvin kriittinen hengellistä toimintaa kohtaan. Voisimmeko ajatella, että hän moniin uskovaisiinkin verrattuna osasi paremmin arvioida ajan ja kaiken näkemänsä?

”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ’Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse’, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä.” (Room.13).

Terve järki siis kertoo meille millaisia meidän tulee olla toinen toisellemme. Jo normaalin ajattelun perusteella me voimme päätellä, ettei keskuudessamme ole pienintäkään epäilystä sen suhteen, mitä Herramme odottaa meiltä tämän ajan Seurakuntana!