Monenlaisia oppeja? 2

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.” (Hebr.13).

Ihminen on omassa järkeilyssään ja arvioinnissaan hyvin ristiriitainen. Hän ainakin uskoo toimivansa jatkuvasti määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti, valiten aina parhaan mahdollisen ratkaisun hyödyn ja voiton maksimoimiseksi. Hän on siis suunnitelmallisuudessaan valinnut tämän tien saavuttaakseen tavoittelemansa asiat ja päämäärät. Joka tahtoo mukaan tähän kehitykseen ja jatkuvasti uuden löytämiseen, joutuu sitoutumaan kaikesta tiedon määrästä huolimatta johonkin todella ennalta arvaamattomaan! Kaikki ei sittenkään ole aivan sitä, mitä se näyttää olevan.

”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” (Kol.2).

Minkä siis tulee olla meille ratkaisevinta, merkittävintä? Maallinen pysyy maallisena kaikesta loistokkuudestaan ja kiehtovaisuudestaan huolimatta. Mitä ihminen todellisuudessa on tavoittanut ja on tavoittamassa? Hänellä on selvästikin aivan valtavasti lisääntynyt tiedon määrä ja mitä tulee järkeen, sen perään voitaisiin laittaa pitkä liuta kysymysmerkkejä!

Ihminen laitettiin tämän maan päälle suojelemaan ja varjelemaan sitä. Hänet itsensä on otettu tästä maasta, sen raaka-aineista, ja samaa maata hän tonkii ja tutkii unohtaen totaalisesti mistä kaikki on peräisin! Hän ei ole kuvitelmistaan huolimatta luonut ainuttakaan hitusta maata, vaan hän käyttää koko ajan hyväksensä jotakin jo ennen häntä ollutta! Hän on oppinut valtaamaan ja omistamaan kaiken tarvitsemansa riippumatta siitä kuinka monta ihmishenkeä ja karkotettua persoonaa kaikki edellyttää! Hänen mukaansa kaikki on peräisin alkuräjähdyksestä tai joltakin taivaankappaleelta, minkä mukaisesti hän katsoo itsellään olevan kaikki oikeudet tehdä mitä haluaa. Miten päädyimme näihin ajatuksiin lainauksemme innoittamana?

Ihminen tavallaan muuttuu koko ajan, tavallaan ei muutu milloinkaan! Ainoastaan uudestisyntyminen ja kosketus Luojaansa voi muuttaa koko hänen olemuksensa ja ajattelunsa. Jos ihminen kiinnittää kaiken huomionsa ja aikansa tieteen saavutusten seuraamiseen ja uuden oppimiseen, ei kaikelle ole etenkään tässä ajassa mitään rajoja aivan vuosituhansien takaisen esikuvan mukaisesti:

”…ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.” (1.Moos.11).

Tuolloin oli ensimmäinen yritys, jonka taivaalliset Voimat pysäyttivät! Kaikelle ei nyt näytä olevan minkäänlaista loppua ihmisen kuvitteleman jatkuvuuden perusteella, mutta tietyt jumalalliset rajat ovat yhä vielä voimassa ja kaikkea seurataan tarkemmin kuin osaamme kuvitellakaan! Kaikella on rajansa ja aikansa!

”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä…” (Apt.17).

”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ’Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi.’ Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat…” (1.Kor.1).

Mitä ovat siis kaikki nuo mieltä kiehtovat monenlaiset ja vieraat opit ja miten niihin tulee suhtautua?

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

Monenlaisia oppeja?

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.” (Hebr.13).

Me olemme kautta vuosikymmenten pitäneet jonkinlaisena tunnuslauseenamme ja lainanneet sitä ehkä enemmän kuin mitään muuta sanankohtaa:

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

Miksihän olemme aina pysähtyneet lukemisessamme tämän lauseen jälkeen, ikään kuin jatko ei mitenkään kuuluisi asiaan? Juuri nyt, aivan kuin kirkastuneena auringonpaisteena, joudun kiinnittämään erikoista huomiota sanoihin:

”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…”

Olisi todella hyvä lukea koko luku, mutta sen ottaminen blogiin on liiaksi tilaa vievää. Mitä tahtoo lainauksemme meille kertoa tässä levottomassa ajassa? Olisiko siinä vastaus meidän sydämiämme vaivaaviin ja kummastusta herättäneisiin tapahtumiin ja opetuksiin koko elämämme varrelta? On ollut todella hienoa, ja on edelleenkin, että korostamme ja kirkastamme Herramme Jeesuksen Kristuksen todellista olemusta ja luonnetta, mutta olisiko mahdollista, että jotkin tekijät ja piirteet meissä tekevät kaiken vaivamme turhaksi ja usein myös eksyttäväksi, asian ytimestä pois vieväksi?

Etenkin nyt jälkeenpäin ajatellen ja tarkastellen on pakko todeta, että rakkaimmatkin uskonystävät aivan käsittämättömällä tavalla kiinnittävät huomionsa kaikkeen erikoiselta näyttävään ja kuulostavaan, ikään kuin ainutlaatuisuus olisi merkki jostakin henkisesti ja hengellisesti rakentavasta ja erikoislaatuisia hengellisiä voimia tuovasta!

Jotkin tuntemani uskovaiset näyttävät kiinnittävän kaiken huomionsa ja voimansa jonkin erikoisen etsimiseen ja suorastaan riemastuvat kuultuaan tai luettuaan jostakin mieltä kiihottavasta. Tämä saattaa liittyä joihinkin Raamatussakin mainittuihin asioihin, joihin nykytiede on löytänyt uusia näkemyksiä ja ratkaisuja, tai sitten, suurimmaksi osaksi, kaikki liittyy mitä erilaisimpiin ”profetioihin ja tiedonsanoihin”. Mitä oikein tarkoitan?

Jo vuosikymmeniä sitten jaettiin salaista tietoa maapalloa lähestyvästä ”nelikulmaisesta esineestä”, josta hallitukset tahtoivat pysyä vaiti pakokauhun välttämiseksi. Jokainen uskovainen tietysti tajusi kysymyksen olevan lähestyvästä Uudesta Jerusalemista! Venäjällä taas oli johonkin luolastoon laskettu mikrofoni, joka oli tallentanut kadotettujen valituksia. Eräänlainen erikoinen oppi on ollut kautta aikojen maamme miehitys, joka erään oppineen mukaan oli tapahtumassa jo vuonna 1970!

Mitä ovat aikaansaaneet kaikki ”erikoiset tiedot” Jumalan Valtakunnan alueella? Entistä suurempia epäilyksiä ja pilkallisia asenteita uskovaisuutta kohtaan! Lainauksemme mukaan on kysymys myös kaikesta ruokaan liittyvästä opetuksesta, jolla on jaettu Jumalan kansaa ehkä enemmän kuin Raamattuun liittyvillä omilla näkemyksillä ja selityksillä. Mitä siis aikaansaavat erikoisopetukset ja näkemykset, vieraat opit? Siihen löydämme vielä tänäänkin melko tyhjentävän vastauksen Kolossalaiskirjeestä:

”Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.

Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” (Kol.2).

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

Turvallisella mielellä!

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16).

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’” (Hebr.13).

Aivan ensi näkemältä turvallinen mieli ja tyytyväisyys kuuluvat yhteen! Herramme toteaa aivan yksioikoisesti, että maailma on ahdistava paikka meille, eikä Hänen ristinkuolemansa ja lunastuksensa ole muuttaneet tätä todellisuutta! Hän tuli heittämään tulta maan päälle ja Hän aloitti hengellisen sodan miekkoineen ja taisteluineen.

Emme voi kieltää todellisuutta ja paeta kohtaamiamme tilanteita, koska itse aikanaan aloitimme hengellisen kapinan ja vallankumouksen! Ihmiskunta alusta lähtien on vastustanut kaikkea mielestänsä ikävää ja vaivannäköä vaativaa, odottaen ja vaatien jotakin kaiken muuttavaa niin lähimmäiseltään kuin Luojaltaankin. Millä oikeutuksella?

Hebrealaiskirjeen sanat sisältävät paljon enemmän kuin ehkä ensilukemalta osaamme ajatellakaan!

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on.”

Ihmisen tyytymättömyys vallitseviin olosuhteisiin tulee julki aivan ihmiskunnan alusta lähtien. Vaikka kaikki oli hänellä aivan jumalallisella tavalla parhain päin, aikaansai yksi ainoa kielto hänessä heräämään kaipauksen johonkin vielä enempään! Hän eli todellisuudessa, jota me vielä odotamme:

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’” (1.Kor.2).

Me voimme vain hengellisesti aistia jotakin tästä tulevaisuudestamme, jota meidän on vielä odotettava. Kuitenkin todellisina uskovaisina me tämän ahdistavan maailman keskellä, kaikissa koettelemuksissa, jo tässä ajassa, saamme kaiken tämän perillisinä olla osallisena johonkin kaiken inhimillisen käsityksen ylittävään!

Kuinka vaikea käsite ”odottaminen” onkaan meille jokaiselle, poikkeuksetta! Me tarvitsemme mielestämme aivan kohtuuttoman määrän kärsivällisyyttä, vaikka olemmekin Voittajan puolella!

Kärsivällisyyttä ei kaadeta meihin kuin jostakin mitta-astiasta, vaan se on opittava elämällä ja kokemalla kaikki se, mitä Korkein Ymmärrys on kohdallemme hyväksi nähnyt!

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’”

Ei ole mitään todellista turvaa ja aitoa onnea meille varatun perinnön ulkopuolella! Ihminen voi riistää meiltä monenlaista saavuttamaamme, ja joudumme tyytymään omaisuutemme ryöstöön (Hebr.10:34). Käsitteen ”tyytyväisyys” alle ei mahdu ahneutta ja aina vain enemmän tavoittelua! Herra on luvannut pitää meistä huolta niin yksinkertaisella tavalla, että kompastumme siihen kautta koko elämämme! Silti Hän ei hylkää eikä jätä meitä!

Meitä kuullaan!

”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” (Mal.3).

En ollenkaan kyllästy siteeraamaan tätä sanankohtaa!

Me tulemme monellakin tapaa kuulluksi, mutta panemmeko sitä merkille? Tiedotusvälineistä on jäänyt mieleeni soimaan jatkuvasti toistuva ajatus kuulluksi tulemisesta. Mitä me itse odotamme kuulijoiltamme?

Vaikeneminen on monen mielestä kultaa, mutta on selvästikin meneillään aika, jolloin ihminen huonovointisuudessaan purkaa sisintään sanojen tulvaan, ellei sitten aivan puhetsunamiin. Kun nyt näemme ja kuulemme molempien laitojen edustajia, voimme selvästi tiedostaa Herramme sanojen tarkoituksen:

”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt.12).

Sanoillamme on selvästikin paljon suurempi merkitys kuin mitä tahtomme riittää tiedostamaan! Lainauksiemme perusteella voimme todeta itse määrittelevämme elämämme kulkua ja sen laatua jopa aivan ratkaisevassa määrin! Tilinteon hetki on jossakin hamassa tulevaisuudessa, mutta vaikutuksia me kannamme jo nyt, jokapäiväisessä elämässämme! Mistähän meihin oikein on tullut ajattelu ja asenne, että kaikki on hyvin tuomion hetkeen asti, kunhan vain elämä sujuu jotenkin siedettävällä tavalla?

”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.”

Osamme tässä ja tulevassa elämässä ei ole sattuman varassa, selittelyjemme ja puolustelujemme varassa, vaan jokainen elämämme hetki on tallennettuna muistijärjestelmään, jonka laatu on meille salassa. Toimivatko enkelit Herramme sihteereinä ja kaiken tiedon tallentajina, etenkin tapauksissa, joissa kuullaan jotakin täysin Luojallemme sopimatonta? Mitä sanoo Sana tähän asiaan?

”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa. Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.” (Matt.18).  

Taivaallinen yhteydenpito ei siis selvästikään perustu silikonipohjaisiin laitteisiin eikä mikropiireihin, vaan kysymys on ylitse inhimillisen käsityksen perustuvasta läsnäolosta, kaikki tietävyydestä ja kaiken näkemisestä, joka ei tunne maallisia rajoja! Miksi ei kaikkea tekemäämme ja puhumaamme pantaisi merkille ja tallennettaisi aivan erikoislaatuisiin muistiyksiköihin, kun kerran?:

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme… Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt.17).

Tietämättömyyden aika on totisesti ohitse! Meidät nähdään ja kuullaan joka hetki!

”…eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hebr.4).

Ei vain puhetta!

”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman…

…Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room.6).

Aamu aamulta herään aina vain vakavammissa mielialoissa! Itse asiassa tämä tietoisuus varjostaa jo viimeisimpiä unikuviani. Milloin Jumalan Seurakunta todella tiedostaa asemansa ja hengellisen elämän vakavuuden? Ei totisesti ole kysymys vain hartaista puheista ja kauniista, hengellisistä eleistä, vaan aivan käytännön todellisuudesta, joka on kaikkea maallista todellisuutta ylempänä!

Tänä aamuna ensimmäiseksi mieleeni tulivat sanat:

”…samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman…”

Mitä on uusi elämä, joka itse asiassa tulisi kirjoittaa suurilla kirjaimilla? Sen paljastaa meille itse asiassa jokainen Kirjoitettu Sana!

”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne…” (Kol.3).

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta - ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille - minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.” (1.Joh.1).

Miksi emme koe kaiken tämän kuulemamme mukaisesti ”täydellistä iloa”? Iloamme varjostavat kaikenlaiset epämääräiset ja ylimääräiset kuormat, jotka perustuvat inhimillisiin valintoihimme, koska meiltä puuttuu rohkeus luopua kaikesta siitä, mikä ei sittenkään kuulu ”uuteen elämään”!

”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.”

”Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa… Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta. Sillä se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.” (Kol.3).

Tarvitsisiko tämä jonkinlaisia selityksiä? Me olemme varmoja siitä, että olemme panneet pois valtavan määrän kaikkea väärää, mutta olisikohan ongelmamme ydin kaikessa siinä, mihin me emme ole pukeutuneet???

Sydämestänne palvelijoina tehden!

”Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo…” (Ef.6).

Me olemme jokainen jollakin tavoin palvelijan asemassa aivan Herramme antaman esikuvan mukaisesti.

”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt.20).

Kuinka merkittävät sanat kuulemmekaan Herramme omasta suusta, sanat joilla on aivan erikoinen merkitys meidänkin ajassamme: ”Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan…” Olemme jo kyllästymiseen asti toistaneet lainauksia, jotka asettavat meidät ainoaan oikeaan asemaamme sekä keskenämme, että maailmaan nähden! Meillä ei selvästikään odoteta olevan herran ja hallitsijan asennetta toinen toistamme kohtaan. Mitä ajattelivat israelilaiset Samuelin aikana ilmoittaessaan tahtonsa? Kiehtoiko heitä ajatus oman aseman korottamisesta?:

”Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta, vaan sanoi: ’Ei, kuningas meillä pitää olla. Mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat: kuningas jakakoon meille oikeutta ja johtakoon meitä ja käyköön sotiamme.” (1.Sam.8).

Joka haluaa jotakin ohitse jumalallisen, parhaan tahdon, ajautuu automaattisesti mitä erilaisimpien hallintojen ja hallitusten viidakkoon! Herramme halusi tehdä tämän asian selväksi tulemalla lihaksi, meidän kaltaiseksemme, Kuninkaaksi vastoin kaikkea inhimillistä ajattelua, mutta olemmeko siitä huolimatta käsittäneet Jumalan kansana oman asemamme ja merkityksemme?

Katselemalla ympärillemme ja ottamalla mallia näkemästämme ja kokemastamme, emme varmastikaan löydä takaisin niille muinaisille teille, joista Sana puhuu:

”Näin on Herra sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne.’ Mutta he vastasivat: ’Emme vaella.’ Ja minä olen asettanut teille vartijat: ’Kuunnelkaa pasunan ääntä.’ Mutta he vastasivat: ’Emme kuuntele.’” (Jer.6).

Yksi asia tässä ajassa on täysin selvä! Me emme voi vedota tietämättömyyteen, sillä Herran varoittava ja kutsuva ääni on kaikunut keskuudessamme todella kauan aikaa! Pasuunoiden äänet ovat kaikuneet aivan jumalallisen suunnitelman mukaisesti vartijoiden kuuluttaessa varoituksiansa, mutta heidät on kaikin tavoin pyritty vaientamaan joko nyrkkiä puiden tai jopa kivittämällä. Heidän julkituomansa varoitukset eivät ole sopineet kansan omiin ajatuksiin ja hallintanäkemyksiin! Niinpä olemme todistajina aivan ennennäkemättömällä tavalla sille, kuinka vihamieliset voimat hallitsevat hengellisen elämän alueella!

Siksi on mitä ajankohtaisinta puhetta juuri meille tässä hetkessä:

”Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo…”