sellainen kuin hän on

 

”...sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.”

Tehtävänäni on johtaa raamattupiiri 5. maaliskuuta Heinolan seurakunnan miestenpiirissä. Pidän toisen raamattupiirin joitakin viikkoja myöhemmin 4. luvusta. Nyt käsittelemme 1. Johanneksen kirjeen ensimmäistä lukua. Siten mieleeni on noussut jo usein siteeraamiani ajatuksia, erikoisesti neljännestä luvusta. Me olemme yksilöllisiä ihmisiä, ja itse kutakin puhuttelevat eri kohdat henkilökohtaisten kokemusten ja elämäntilanteiden mukaan. Omakohtaisesti pidän 1. Johanneksen kirjeen selvänä otsikkona lausetta neljännen luvun 17. jakeessa: ”...sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.”

Juuri on meneillään Ukrainan kriisi, ja tietynlainen levottomuus on vallannut jälleen kerran koko maailman. Tiedämme kaiken tällaisen kuuluvan ajankuvaan ja siihen, mitä Herramme itse meille kertoi jo täällä maan päällä ollessaan. Sotia ja sanomia sodista on enemmän kuin olemme halukkaita tiedostamaan. Herramme kertoi myöskin viisaista ja tyhmistä neitsyistä, jotka odottavat Yljän paluuta. Kaikki näkemämme ja kuulemamme viittaa sen läheisyyteen sellaisella tavalla, että kaiken tulisi herätellä meidät jokainen aivan toisenlaiseen asenteeseen elämässämme. Surullista kyllä näyttää siltä, että lähes jokainen on vaipunut jonkinlaiseen uneen, jossa ei mikään häiritse unikuvia.

Tietynlainen kaaos on sitä luokkaa, ettei oikein enää tiedä mitä rohkenee sanoa ja tehdä. Meillä ei ole mahdollisuutta leiviskämme maahan kaivamiseen, saati sitten tehtävämme kieltämiseen sen johdosta, että kaikki raitis toiminta tuntuu mahdottomalta. Meidän vastuumme tässä ajassa on todellisuudessa suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Mitä siis voimme tehdä, mistä puhua, mitä esittää aikamme ihmisille, lähimmäisille, veljille, sisarille? Opetuksen suhteen ei ole selvää puutosta, tietomme on saavuttanut eräänlaisen kohokohdan. Uutta ei ole tarjolla sen lisäksi mitä meille Sanassa on ilmoitettu, vanha ei enää näytä kelpaavan juuri kenellekään. Meille ei kelpaa kaikki se nykyaikainen hömpötys, missä etsitään mitä tahansa uutta ja kiinnostavaa riippumatta siitä mistä se tulee ja minne se vie!

Ainoa tiemme tässä ajassa perustuu jo lainaamaamme sanankohtaan: ”...sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” Mikään ei ole muuttunut tämän asian suhteen, eikä tule koskaan muuttumaan. Me emme tule saavuttamaan tässä ajassa mitään jollakin itsetietoisella, taatusti aidolla ja perinteisellä opetuksella, tai palavalla julistuksella, jos elämästämme puuttuu kaiken perusta. Ihmiset eivät todellisuudessa ole halukkaita kuulemaan jotakin uutta ja erikoista, vaikka siltä näyttääkin. Ihmisten syvin kaipaus on saada todellinen kosketus itse Elämän Lähteeseen, ja sen tekee mahdolliseksi vain yksi asia, joka on painunut ja painettu niin kauas todellisesta tietoisuudestamme, että sen näkeminen tuntuu aivan liian yksinkertaiselta. Mikä tekee mahdolliseksi ihmisen kääntymyksen ja Jumalan kohtaamisen? Kokemuksemme on jo opettanut meille, että käyttämämme toimintamallit eivät ole päteneet ennen, eivätkä tee sitä senkään vertaa juuri elämässämme ajassa. Mikä on se, mikä suurimmalta osalta kristikunnan väeltä puuttuu kohtalokkaalla tavalla? ”...sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa!”

Kenen kuvina me olemme eläneet menneet vuodet ja vuosikymmenet? Millaisen kuvan olemme antaneet Taivaallisesta Isästämme? Millaisen todistuksen olemme antaneet siitä Elävästä Tiestä, joka on asetettu ihmiskunnan eteen?

Millainen on ollut asenteemme toisiin ihmisiin erilaisissa tilanteissa? Paavali totesi olleensa kaikille kaikkea, voittaakseen edes muutamia. Aikanaan hän osoitti kunnioittavansa ihmisten näkemyksiä ja uskomuksia, alkamatta moittimaan näitä, vaan mieluumminkin tarjosi jotakin parempaa: ”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.” (Apt. 17)

Minua on kautta elämäni koskettanut kertomus, jonka alkuperä on alkanut häipyä mielestäni, mutta itse asia on tarkasti muistissani. Isä opettaa poikaansa sanoen: ”Jos näet jossakin surkean kulkukoiran juoksevan likainen, vanha, haiseva luu suussansa, et sinä saa siitä ystävääsi repimällä väkisin tuon mielestäsi epäterveellisen luun siltä. Mutta jos heität sille mehevän paistinpalan, unohtaa se luunsa siinä hetkessä!”

Mielestäni tämä on mitä elävin kuva oikeasta asenteesta vielä nytkin tässä ajassa. Mikä olisi tuo mehevä paisti, josta puhumme? ”...sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” Meissä lihaksi tullut Sana on ainoa vastaus tämän ajan haasteille. Sanan on täytynyt tulla lihaksi myös meissä, niin että todellakin tämän maan päällä vaeltaa joukko ihmisiä, joissa aidosti on Herran kuva, Hänen olemuksensa. Lapsilla on aina Isänsä geenit! Lapset ovat vanhempiensa näköisiä ja olemukseltaan samanlaisia kuin nämä!

Toimiessamme vastoin kaikkea sitä, mitä Luojamme meiltä odottaa, olemme itse asiallisesti antikristillisiä Johanneksen sanojen mukaan: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” (1. Joh.4)

Mitä hyödyttää usko Jeesukseen, joka tuli lihaksi pari tuhatta vuotta sitten, mutta ei voi ilmestyä lihassa meidän olemuksemme ja elämämme kautta? Usko Jeesukseen tulee merkitykselliseksi vain omakohtaisen kokemuksemme kautta, antaessamme oman elämämme välityksellä todistuksen Herrastamme, joka on tullut lihaksi myöskin meissä!

Mikään vanhan ja väärän poistaminen ei hyödytä sinänsä mitään, jos ei tilalle tule jotakin uutta, Taivaassakin tunnustettavaa. Niin kauan kuin meillä ei ole mehevää paistinpalaa tarjottavaksi jonkin vanhan luun tilalle, on parempi olla hiljaa, kuin että annamme totaalisen väärän kuvan edustamastamme asiasta!

Markku Vuori

Heinola 03.03. 2014