…minkä Jumala on valmistanut niille…

Loppiainen 2014

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” 1.Kor.2

”Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.

Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” 1.Kor.3

En ole pitkään aikaan tuntenut innoitusta minkään uuden kirjoittamiseen. Herätessäni huokailin Herran puoleen saadakseni jonkinlaisen alun mistä lähteä liikkeelle. Mieleeni nousi hyvin voimakkaana ajatus: ”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?”

Jokin sisimmässäni vakuuttaa, että tämä sanankohta sisältää meille juuri nyt jotakin todella merkittävää. ”… että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut!” Oi kunpa voisimme todella nyt vuoden alussa käsittää, ettei ole kysymys kenenkään ihmisen korottamisesta tai erikoiseen asemaan nostamisesta, kuten Paavali jo meille vakuuttaa pari tuhatta vuotta sitten! Todellisessa uskonelämässä on kysymys jostakin niin henkilökohtaisesta, ainutlaatuisesta, koskemattomasta, suojatusta, että meidän on vaikea käsittää sitä kaiken sen keskellä, mihin olemme ajautuneet. Henki vakuuttaa nyt minulle entistäkin voimallisemmin, että vain minä itse voin tietää mitä minussa on. Samoin on Jumalan suhteen, joten tässä suhteessa olemme Jumalan päätöksen mukaisesti hyvin läheisessä suhteessa. Jos minulla on Jumalan Henki, voin tietää mitä Hänessä on ja mitä Hän on minulle jo antanut. Eikä kukaan ole kykenevä arvostelemaan tai määrittelemään sitä, mitä minussa todella on, sillä Jumala on salannut sen kaikilta ulkopuolisilta. Vain elämäni paljastaa sisimpäni, ei kukaan omatoiminen julistaja tai opettaja.

Minä en ole kenenkään ihmisen, edes suurimman jumalanpalvelijan, omaisuutta tai seuraajakuntaa. Minä en kuulu mihinkään ryhmittymään, en millekään maalliselle arvovallalle, vaan saan vakuuttuneisuudella todistaa samaa kuin Paavalikin: ” sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.”

Kuinka hullunkurisesti onkaan kaikki kääntynyt toisinpäin menneiden vuosien aikana! Mihin mahtuu ihmiskorostus, ihmiskunnian etsiminen? Mitä Jumala on meille antanut? Kaiken, kaiken ja kaiken! Jos me todellakin omistamme kaiken, suurimmatkin jumalanpalvelijat mukaan lukien, niin mitä meiltä puuttuu? Jos meidät on viety takaisin alkuun, alkuperäiseen Jumalan Sanaan, niin miksi vielä odotamme jotakin erikoista tapahtuvaksi? Mitä järkeä on vuodesta ja kuukaudesta toiseen toistaa sitä, mikä on meille tarkoitettu, jos me kerran aikanaan olemme elämässämme kokeneet kaiken odottamamme?

Me olemme saaneet kuulla Sanoman ylhäältä, Pyhän Hengen vaikutuksesta. Mutta tiedämmekö todella, mitä Jumala on meille antanut? Kuinka moni toistaakaan väsymykseen asti kaikkea sitä, mitä meille on kerrottu ja mitä meitä on käsketty tekemään! Jos isä sanoo lapselleen: ”Mene kauppaan ja osta itsellesi mieleisesi lelu!”, ei lapsi suuressa innoituksessaan toista isän sanomaa kaikille tapaamillensa ihmisille kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen, menemättä kauppaan. Jos hän näin tekee, paljastaa hän olevansa vajaaälyinen. Ilo isän käskystä on aivan eri asia kuin tuon käskyn toteuttaminen! Miksi keskuudessamme on yhä lukuisa joukko ihmisiä, jotka jatkuvasti vain toistavat saamaansa käskyä, mutta eivät tee mitään toteuttaakseen sen? Ihmiset eivät siis ole ollenkaan käsittäneet, mistä on kysymys. Millainen suru onkaan Isällä, joka kokee pettymyksen toisensa perään lasten vajaaälyisyyden johdosta!

Miksi me annamme ihmisten saattaa itsemme epäilyksiin ja toivottomuuteenkin, koska kerran itse tiedämme palanneemme takaisin alkuperäiseen Sanaan ja Jumalan tykö? Kukaan ihminen ei ole kykenevä arvostelemaan sitä, mitä meidän sisimmässämme on, mutta itse saamme tietää, mitä Jumala on meille lahjoittanut. Me emme ole sidottuja keneenkään ihmiseen, sanansaattajaan tai julistajaan, vaan Johanneksen opetuslasten tavoin olemme kuulleet sanansaattajan äänen ja nähneet, minne hänen kätensä on osoittanut. Me olemme jättäneet hänet ja seuranneet hänen ohjeitaan ja kätensä osoittamaa suuntaa. Me olemme jo vuosikymmeniä seuranneet Herraa ja teemme sen edelleenkin. Enää emme tarvitse ketään välikappaletta: ”’Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.”  Room.10.

Elämässämme on jo pitkään ollut totta: ”…kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” Nyt alkaneena vuotena me saamme aivan uudessa luottamuksessa pitää kiinni siitä mitä meillä on Herramme lupauksen mukaisesti. Ihmiset ovat pettäneet meitä lukemattomia kertoja ja tulevat tekemään sen edelleenkin, mutta pitäkäämme kiinni siitä totuudesta, mikä sisimmässämme on! Älkäämme katselko enää ihmisiin, edes suurimpiinkaan julistajiin, vaan ottakaamme vaarin siitä, mistä tänään olemme puhuneet. Me olemme Kristuksen, me olemme siten myös Jumalan, ja ihmismielipiteet ja arvostelut jäävät aivan omaan arvottomuuteensa kaiken tämän keskellä!

Markku Vuori

Jatkuu…