02.01.2014

02.01.2014

Tervehdin Teitä kaikkia mitä sydämellisimmin Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä! Uusi vuosi on alkanut, ja itse kullakin on omat odotuksensa tulevan suhteen. Mitä aika on mukanaan tuova, on meille suuri arvoitus. Voimme olla varmoja vain tietynlaisista päälinjoista, jotka Jumalan Sana on ennalta kertonut. Tietyssä mielessä tiedämme kaiken maailmallisen kehityksen johtavan yhä pahempaan suuntaan, mutta siitä huolimatta meidän ei tule antaa vääränlaisen ajatussuunnan vallata itseämme, koska ajattelumme ja mielemme vaikuttavat niin suuressa määrin koko olemukseemme ja kehoommekin. Pahoja asioita on aina tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin, mutta meidän on etsittävä niihin etäisyyttä oikealla asenteella. Siten niillä ei ole niin suurta valtaa meihin, vaikka ne olisivatkin osa meidän olevaisuuttamme.

Olkoon tämä vuosi alku jollekin aivan uudelle keskuudessamme. Herra haluaa tehdä jotakin aivan uutta, nimenomaan suhteessamme Häneen ja Hänen Sanaansa. Edellytyksenä uudelle kokemukselle on kuitenkin sydämen pohjasta asti ulottuva halu panna pois paha keskuudestamme. Ei kannata tehdä mitään uuden vuoden lupauksia vanhojen vääryyksien päälle, sillä kaikki paha on kuin hapatus, joka tunkee kaiken inhimillisen ponnistelun ja yrityksen lävitse, tuhoten kaiken uuden ja hyvän vaikutuksen.

Meidän tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ajatusmaailmaamme. Emme puhu nyt psykologiasta, vaan aivan tavallisesta ihmistuntemuksesta. Paras esimerkki kaikelle on ehkä tällä hetkellä oma selviämistaisteluni pienen pienen eläkkeen ja aina vain kallistuvien hintojen kanssa. Jo noin kuuden vuoden ajan kauppamatkoillani on ollut aivan oma leimansa. Päivittäinen iloni perustuu osaltaan pieniin punaisiin ja keltaisiin tarroihin, jotka melko totaalisesti määrittävät katseeni suunnan eri ruokakaupoissa. En oikeastaan näe juurikaan muuta kuin nämä pienet väriläikät hyllyillä ja tiskeillä. Kassalla seuraan tarkkaan, että jokainen tarra huomioidaan kassakoneeseen lyötäessä. ”Tästä kassalla – 30 %, tästä kassalla -50 %!” Päivittäinen iloni on suuri, koska reppuni on täynnä näitä tuotteita, joista suurimman osan voi pakastaa. Jos käyn melkein joka päivä kaupassa, syön todella monipuolisesti ja minulla on varaa pitää autoa, joka on välttämätön jatkuvan jalkakipuni johdosta. Ensimmäisen syöpäleikkauksen yhteydessä jalastani otettiin korvauspala leukaani, jolloin katkaistiin vahingossa hermoratoja, niin että jalkani särkee jatkuvasti kipua, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.

Minulle on siis edullista tämä rajoitettu näkökykyni ruokakaupassa. Se on omalla paikallaan hyvä asia, mutta jos vastaavaa on elämässämme negatiivisten asioiden suhteen, on se todella uuvuttavaa ja vahingollista. Kaupassa on hyvä, etten kiinnitä katsettani kalliisiin pihveihin tai vastaavaan, koska minulla ei ole varaa niihin. Elämämme sisältää valtavan määrän asioita, joita voidaan verrata kauppamatkoihini. Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota niihin asioihin, jotka tuottavat iloa ja ovat samalla terveellisiä!

Minulle ei ole ainakaan vuoteen soittanut yksikään ihminen, jolla olisi ollut todella iloista kerrottavaa. On suorastaan murheellista se, kuinka kovilla melkein jokainen on. Ajatuksia ei tunnu millään saavan pois vallitsevista olosuhteista ja tapahtuneista ikävistä asioista. ”Kuinka kauan tämä jatkuu, miksei tapahdu jotakin parempaa”? Tätä kysyy joku kerrasta toiseen, ilman että voisin antaa patenttiratkaisua. Me emme ehkä pysty muuttamaan olosuhteita haluamallamme tavalla, mutta me voimme suuresti vaikuttaa siihen, miten kaikki kohtaamamme vaikuttaa meihin.

Minun elämäni on täysin Jumalan käsissä, mutta silti minun on soudettava virtaa vastaan. Pyrin täyttämään mieleni asioilla, jotka auttavat kestämään kaiken keskellä. Musiikki on yksi tervehdyttävimmistä voimista, vaikka se herättääkin kaihomieltä. Siitä huolimatta kuuntelen kaikki kauniit konsertit satelliittitelevisiostani. Nautin ihmisten ja ihmisryhmien kurinalaisuudesta ja yhteistyöstä, heidän luomastaan sopusointuisesta yhteisesiintymisestä. Jos uskovaiset eivät pysty samaan hengellisyydessään, en masennu siitä ja kieltäydy kuuntelemasta muiden esityksiä.

Tarkoituksella en ota tähän kirjoitukseen mukaan raamatunkohtia, sillä niitä on koko blogini täynnä. Jos haluat positiivista ajattelua ja rakentavaa ajattelemista, lue esimerkiksi 1. Johanneksen kirje useampaan kertaan, sillä siinä on muutamalla sivulla todella rakentava yhteenveto koko Raamatun sanomasta ja siitä, millainen yhteisö Jumalan Seurakunta on.

Siunattua tätä vuotta teille kaikille!

Markku Vuori