Hengelliset selitettävä hengellisesti 1

 

”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1.Kor.2).

Tästä kohdasta riittäisi ajateltavaa ja puhuttavaa rajoittamattomaksi ajaksi. Se tuli mieleeni tänä aamuna kuunneltuani jälleen kerran yhden aamuhartauden. En nyt viittaa siihen, vaan yleensä radion eri hartauksiin, joihin tuntuu kelpaavan melkein mikä tahansa, kunhan se vain tavalla tai toisella nimetään ”hengelliseksi” tai muuten asiaan sopivaksi. Saa todella harvoin kuulla syvällistä ja koskettavaa sanomaa!

”…selittäen hengelliset hengellisesti.”

Jos meillä todella on Kristuksen mieli, vaikuttaa se koko olemukseemme. Ei vain puheisiimme tai hengellisiin tapoihimme, vaan se leimaa meidät kokonaisvaltaisesti. Koko maailma on täynnä hengellisyyttä ja uskonnollisuutta, joka ei kuitenkaan ole aidossa kosketuksessa alkuperäisen ja todellisen Elämän kanssa. Ihminen voi valita itselleen sellaisen määrän uskonnollista aineistoa, että se pursuaa hänestä kokoaikaisesti ja sellaisella voimallisuudella, että hän melkein loistaa kuin aurinko, mutta häneltä puuttuu kuitenkin yhteys alkuperäiseen Lähteeseen, joka ei voi kummuta hänen kauttaan, ja kaikki hänen kanssaan kosketuksiin joutuvat jäävät aivan samalla tavalla ilman sitä, mikä on tärkein asia elämässämme: Herran Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen!

Jatkamme aiheesta seuraavissa kirjoituksissa.

Kirjatilaus

KAUHISTUKSEN KANAHÄKKI 1
 -eli mitä luonnehäiriöisen uhri joutuu kokemaan
 

Alkuperäinen versio

Kirjaa on jäänyt myymättä melkoinen määrä. Voit nyt tilata sen maksutta ja postikuluitta kotisivumme alussa olevan sähköpostiosoitteen kautta:

ihminentavattavissa.net

Vain kotimaan postin alueella!

IHMINEN TAVATTAVISSA ry

Nouskaa unesta!

 

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” (Room.13).

Millaisessa unessa me oikein olemme? Emme kai ole kadottaneet uskallustamme ja toivoamme erilaisten hengellisten tuulenpuuskien keskellä? Yhdestä suunnasta tuulee voimakkaasti mutta masentavasti, koska se tuo mukanaan viestiä rauhasta, jota ei olekaan. Uskotaan kaiken jatkuvan entiseen malliin, niin että tuulenhumina vaivuttaa väen vieläkin syvempään unentapaiseen. Toisaalta taas kohtaamme suorastaan horjuttavia tuulenpuuskia, jotka melkein kaatavat meidät viestillään ajan pahuudesta ja laittomuuden hengestä ja kylmenneestä rakkaudesta. Miten selvitä kaiken tämän keskellä?

Eiköhän ainoa keino selvitä lävitse tämän elämän ole yhä vielä tuleminen yhdeksi Jumalan Sanan kanssa! Lainaamamme kohta sisältää muutamassa lauseessa viimeisen ajan ja rakkauden lain jatkuvuuden loppuun asti. Nimenomaan tässä ajassa rakkauden merkitys korostuu aivan erikoisella tavalla, jos vain todella olemme halukkaita käsittämään missä ajassa elämme!

”’Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.’ Ja hän puhui heille vertauksen: ’Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä’.” (Luuk.21)

Kaikki ajan merkit viittaavat siihen tapahtumaan, jota kristikunta on kautta aikojen odottanut, mutta ilon sijasta monen mielen täyttää murhe ja jonkinlainen masennus. Näemme liian paljon negatiivista ja kristillisyyden vastaista, antautuen väärän virran vietäväksi. Me tahtoisimme tietää ajoista tarkemmin, mutta suurista julistajista huolimatta tarkempi aikataulu pysyy meiltä salassa loppuun asti!

Koska tunnemme tämän ajan, tuo Herran Henki entistä voimallisemmin sisimpäämme suuren kaipauksen ja huudahduksen:

”Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm.22).

Ei paljon valinnanvaraa!

 

”Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.” (Ps.34).

Vuorisaarnassaan Herramme selvästi tuo julki millaisia meidän uskovaisina tulee olla. Kaiken sekaannuksen keskellä nousee esiin erikoisesti Hänen ilmaisunsa:

”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.” (Matt.5).

Rauhaa ei siis välitetä siellä, missä sitä eniten odotetaan. Rauha on tarkoitettu asumaan meidän jokaisen sisimmässä, missä se on käyttöön otettavissa aivan välittömästi!

”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” (Jaak.3).

”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).

Meillä ei näköjään ole kovin paljon valinnan mahdollisuuksia!

Jumalan kansan ”jytky”

 

”…pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä…” (Ef.4).

Vastoin kaikkia ennakkoajatuksiani jäin seuraamaan vaalituloksia turhankin myöhään. Jossakin mielessä tulos oli yllättävä, ja mielessäni jäi päällimmäisenä soimaan toistuva ajatus ”jytkystä”. Uskovaisena tehtäväni ei ole arvostella asioita, jotka ovat toissijaisia. Kuinka moni meistä on todella selvillä siitä, ettei meillä ole oikeutta suhtautua kansamme johtajiin halveksivasti? Me toki saamme arvostella heidän tekemisiänsä, mutta heidän persoonansa on kuitenkin suojattu hengellisen lain perusteella, kuten oikeastaan jokainen muukin persoona.

”Jumalaa älä herjaa, ja kansasi ruhtinasta älä kiroa.” (2.Moos.22).

Onko tämä vain Vanhassa Testamentissa?

”Ja Paavali sanoi: ’En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'.” (Apt.23).

Miksi ”jytky” jäi soimaan mielessäni? Iloitsen perussuomalaisten kanssa heidän menestyksestään, mutta jokin sisimmässäni itkee meidän uskovaisten puolesta. Milloin Herramme suo meille tilanteen, jossa saamme kokea todellisen ”taivaallisen jytkyn”, niin että aito riemu saa täyttää elämämme aivan uudella tavalla?

Tuleva pääministeri korostaa nyt luottamusta hallituksen jäsenten kesken. Joukon suuruus ei ole se, mikä ratkaisee, vaan yhteistyöhalu ja luottamus. Voi surkeutta! Meidän ”jytkymme” jää kai saavuttamatta keskinäisten riitaisuuksien johdosta!

”…pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä…” (Ef.4).

Miksi olemme niin hajallamme, vaikka tämäkin asia on ollut kirjoitettuna Sanaan parin tuhannen vuoden ajan? Meistä itsestämme on kiinni enemmän kuin osaamme ajatellakaan! Aivan kuten politiikassa, me teemme hengellisiä ratkaisuja, jotka vaikuttavat koko elämäämme, ja siten koko kansaamme. Hengen yhteys, rauhan yhdyssiteellä!

”Sentähden: ’Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne’; ja: ’tehkää polut suoriksi jaloillenne’, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ’ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.” (Hebr.12).

”Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan. Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.” (Ps.34).

Huomaan nyt, ettei tämä kaikki tarvitse kommentteja tai selityksiä! Anna Jumalan Sanan puhua näiden rivien kautta!