…minkä Jumala on valmistanut niille…

Loppiainen 2014

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” 1.Kor.2

”Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.

Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” 1.Kor.3

En ole pitkään aikaan tuntenut innoitusta minkään uuden kirjoittamiseen. Herätessäni huokailin Herran puoleen saadakseni jonkinlaisen alun mistä lähteä liikkeelle. Mieleeni nousi hyvin voimakkaana ajatus: ”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?”

Jokin sisimmässäni vakuuttaa, että tämä sanankohta sisältää meille juuri nyt jotakin todella merkittävää. ”… että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut!” Oi kunpa voisimme todella nyt vuoden alussa käsittää, ettei ole kysymys kenenkään ihmisen korottamisesta tai erikoiseen asemaan nostamisesta, kuten Paavali jo meille vakuuttaa pari tuhatta vuotta sitten! Todellisessa uskonelämässä on kysymys jostakin niin henkilökohtaisesta, ainutlaatuisesta, koskemattomasta, suojatusta, että meidän on vaikea käsittää sitä kaiken sen keskellä, mihin olemme ajautuneet. Henki vakuuttaa nyt minulle entistäkin voimallisemmin, että vain minä itse voin tietää mitä minussa on. Samoin on Jumalan suhteen, joten tässä suhteessa olemme Jumalan päätöksen mukaisesti hyvin läheisessä suhteessa. Jos minulla on Jumalan Henki, voin tietää mitä Hänessä on ja mitä Hän on minulle jo antanut. Eikä kukaan ole kykenevä arvostelemaan tai määrittelemään sitä, mitä minussa todella on, sillä Jumala on salannut sen kaikilta ulkopuolisilta. Vain elämäni paljastaa sisimpäni, ei kukaan omatoiminen julistaja tai opettaja.

Minä en ole kenenkään ihmisen, edes suurimman jumalanpalvelijan, omaisuutta tai seuraajakuntaa. Minä en kuulu mihinkään ryhmittymään, en millekään maalliselle arvovallalle, vaan saan vakuuttuneisuudella todistaa samaa kuin Paavalikin: ” sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.”

Kuinka hullunkurisesti onkaan kaikki kääntynyt toisinpäin menneiden vuosien aikana! Mihin mahtuu ihmiskorostus, ihmiskunnian etsiminen? Mitä Jumala on meille antanut? Kaiken, kaiken ja kaiken! Jos me todellakin omistamme kaiken, suurimmatkin jumalanpalvelijat mukaan lukien, niin mitä meiltä puuttuu? Jos meidät on viety takaisin alkuun, alkuperäiseen Jumalan Sanaan, niin miksi vielä odotamme jotakin erikoista tapahtuvaksi? Mitä järkeä on vuodesta ja kuukaudesta toiseen toistaa sitä, mikä on meille tarkoitettu, jos me kerran aikanaan olemme elämässämme kokeneet kaiken odottamamme?

Me olemme saaneet kuulla Sanoman ylhäältä, Pyhän Hengen vaikutuksesta. Mutta tiedämmekö todella, mitä Jumala on meille antanut? Kuinka moni toistaakaan väsymykseen asti kaikkea sitä, mitä meille on kerrottu ja mitä meitä on käsketty tekemään! Jos isä sanoo lapselleen: ”Mene kauppaan ja osta itsellesi mieleisesi lelu!”, ei lapsi suuressa innoituksessaan toista isän sanomaa kaikille tapaamillensa ihmisille kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen, menemättä kauppaan. Jos hän näin tekee, paljastaa hän olevansa vajaaälyinen. Ilo isän käskystä on aivan eri asia kuin tuon käskyn toteuttaminen! Miksi keskuudessamme on yhä lukuisa joukko ihmisiä, jotka jatkuvasti vain toistavat saamaansa käskyä, mutta eivät tee mitään toteuttaakseen sen? Ihmiset eivät siis ole ollenkaan käsittäneet, mistä on kysymys. Millainen suru onkaan Isällä, joka kokee pettymyksen toisensa perään lasten vajaaälyisyyden johdosta!

Miksi me annamme ihmisten saattaa itsemme epäilyksiin ja toivottomuuteenkin, koska kerran itse tiedämme palanneemme takaisin alkuperäiseen Sanaan ja Jumalan tykö? Kukaan ihminen ei ole kykenevä arvostelemaan sitä, mitä meidän sisimmässämme on, mutta itse saamme tietää, mitä Jumala on meille lahjoittanut. Me emme ole sidottuja keneenkään ihmiseen, sanansaattajaan tai julistajaan, vaan Johanneksen opetuslasten tavoin olemme kuulleet sanansaattajan äänen ja nähneet, minne hänen kätensä on osoittanut. Me olemme jättäneet hänet ja seuranneet hänen ohjeitaan ja kätensä osoittamaa suuntaa. Me olemme jo vuosikymmeniä seuranneet Herraa ja teemme sen edelleenkin. Enää emme tarvitse ketään välikappaletta: ”’Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.”  Room.10.

Elämässämme on jo pitkään ollut totta: ”…kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” Nyt alkaneena vuotena me saamme aivan uudessa luottamuksessa pitää kiinni siitä mitä meillä on Herramme lupauksen mukaisesti. Ihmiset ovat pettäneet meitä lukemattomia kertoja ja tulevat tekemään sen edelleenkin, mutta pitäkäämme kiinni siitä totuudesta, mikä sisimmässämme on! Älkäämme katselko enää ihmisiin, edes suurimpiinkaan julistajiin, vaan ottakaamme vaarin siitä, mistä tänään olemme puhuneet. Me olemme Kristuksen, me olemme siten myös Jumalan, ja ihmismielipiteet ja arvostelut jäävät aivan omaan arvottomuuteensa kaiken tämän keskellä!

Markku Vuori

Jatkuu…

02.01.2014

02.01.2014

Tervehdin Teitä kaikkia mitä sydämellisimmin Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä! Uusi vuosi on alkanut, ja itse kullakin on omat odotuksensa tulevan suhteen. Mitä aika on mukanaan tuova, on meille suuri arvoitus. Voimme olla varmoja vain tietynlaisista päälinjoista, jotka Jumalan Sana on ennalta kertonut. Tietyssä mielessä tiedämme kaiken maailmallisen kehityksen johtavan yhä pahempaan suuntaan, mutta siitä huolimatta meidän ei tule antaa vääränlaisen ajatussuunnan vallata itseämme, koska ajattelumme ja mielemme vaikuttavat niin suuressa määrin koko olemukseemme ja kehoommekin. Pahoja asioita on aina tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin, mutta meidän on etsittävä niihin etäisyyttä oikealla asenteella. Siten niillä ei ole niin suurta valtaa meihin, vaikka ne olisivatkin osa meidän olevaisuuttamme.

Olkoon tämä vuosi alku jollekin aivan uudelle keskuudessamme. Herra haluaa tehdä jotakin aivan uutta, nimenomaan suhteessamme Häneen ja Hänen Sanaansa. Edellytyksenä uudelle kokemukselle on kuitenkin sydämen pohjasta asti ulottuva halu panna pois paha keskuudestamme. Ei kannata tehdä mitään uuden vuoden lupauksia vanhojen vääryyksien päälle, sillä kaikki paha on kuin hapatus, joka tunkee kaiken inhimillisen ponnistelun ja yrityksen lävitse, tuhoten kaiken uuden ja hyvän vaikutuksen.

Meidän tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ajatusmaailmaamme. Emme puhu nyt psykologiasta, vaan aivan tavallisesta ihmistuntemuksesta. Paras esimerkki kaikelle on ehkä tällä hetkellä oma selviämistaisteluni pienen pienen eläkkeen ja aina vain kallistuvien hintojen kanssa. Jo noin kuuden vuoden ajan kauppamatkoillani on ollut aivan oma leimansa. Päivittäinen iloni perustuu osaltaan pieniin punaisiin ja keltaisiin tarroihin, jotka melko totaalisesti määrittävät katseeni suunnan eri ruokakaupoissa. En oikeastaan näe juurikaan muuta kuin nämä pienet väriläikät hyllyillä ja tiskeillä. Kassalla seuraan tarkkaan, että jokainen tarra huomioidaan kassakoneeseen lyötäessä. ”Tästä kassalla – 30 %, tästä kassalla -50 %!” Päivittäinen iloni on suuri, koska reppuni on täynnä näitä tuotteita, joista suurimman osan voi pakastaa. Jos käyn melkein joka päivä kaupassa, syön todella monipuolisesti ja minulla on varaa pitää autoa, joka on välttämätön jatkuvan jalkakipuni johdosta. Ensimmäisen syöpäleikkauksen yhteydessä jalastani otettiin korvauspala leukaani, jolloin katkaistiin vahingossa hermoratoja, niin että jalkani särkee jatkuvasti kipua, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.

Minulle on siis edullista tämä rajoitettu näkökykyni ruokakaupassa. Se on omalla paikallaan hyvä asia, mutta jos vastaavaa on elämässämme negatiivisten asioiden suhteen, on se todella uuvuttavaa ja vahingollista. Kaupassa on hyvä, etten kiinnitä katsettani kalliisiin pihveihin tai vastaavaan, koska minulla ei ole varaa niihin. Elämämme sisältää valtavan määrän asioita, joita voidaan verrata kauppamatkoihini. Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota niihin asioihin, jotka tuottavat iloa ja ovat samalla terveellisiä!

Minulle ei ole ainakaan vuoteen soittanut yksikään ihminen, jolla olisi ollut todella iloista kerrottavaa. On suorastaan murheellista se, kuinka kovilla melkein jokainen on. Ajatuksia ei tunnu millään saavan pois vallitsevista olosuhteista ja tapahtuneista ikävistä asioista. ”Kuinka kauan tämä jatkuu, miksei tapahdu jotakin parempaa”? Tätä kysyy joku kerrasta toiseen, ilman että voisin antaa patenttiratkaisua. Me emme ehkä pysty muuttamaan olosuhteita haluamallamme tavalla, mutta me voimme suuresti vaikuttaa siihen, miten kaikki kohtaamamme vaikuttaa meihin.

Minun elämäni on täysin Jumalan käsissä, mutta silti minun on soudettava virtaa vastaan. Pyrin täyttämään mieleni asioilla, jotka auttavat kestämään kaiken keskellä. Musiikki on yksi tervehdyttävimmistä voimista, vaikka se herättääkin kaihomieltä. Siitä huolimatta kuuntelen kaikki kauniit konsertit satelliittitelevisiostani. Nautin ihmisten ja ihmisryhmien kurinalaisuudesta ja yhteistyöstä, heidän luomastaan sopusointuisesta yhteisesiintymisestä. Jos uskovaiset eivät pysty samaan hengellisyydessään, en masennu siitä ja kieltäydy kuuntelemasta muiden esityksiä.

Tarkoituksella en ota tähän kirjoitukseen mukaan raamatunkohtia, sillä niitä on koko blogini täynnä. Jos haluat positiivista ajattelua ja rakentavaa ajattelemista, lue esimerkiksi 1. Johanneksen kirje useampaan kertaan, sillä siinä on muutamalla sivulla todella rakentava yhteenveto koko Raamatun sanomasta ja siitä, millainen yhteisö Jumalan Seurakunta on.

Siunattua tätä vuotta teille kaikille!

Markku Vuori

Joulutervehdys

 Kiitos kaikille,

 ja ennen kaikkea Jumalallemme,

 kuluneesta vuodesta!

Toivotan jokaiselle mitä siunauksellisinta Joulun aikaa ja aivan uudenlaista Hengen voimaa tulevalle vuodelle. Koittakoon Jumalan seurakunnalle uusi aika, josta voimme kirjoittaa vain positiivisia asioita!

Markku Vuori

Kämppistoiminnasta

Kämppis

Henkireikä

 

KÄMPPIS, ERINOMAINEN KEINO

LÄHESTYÄ MITÄ ERILAISIMPIA IHMISIÄ

HEIDÄN EHEYTYMISEKSEEN

Olen ollut nyt noin seitsemän vuotta mukana ns. ”Kämppistoiminnassa”. Olen toiminut hengellisessä elämässä vuodesta 1964 lähtien, aluksi vain yhtenä seurakuntalaisista, mutta sitten melko pian jonkinlaisessa johtoasemassa, saarnamiehenä ja osittain lähetyssaarnaajana. Noin viisitoista vuotta sitten aloin herätä huomaamaan, että ainakin yhtä suuressa määrin kuin toimin hengellisellä rintamalla, olen koko ajan toiminut eräänlaisena terapeuttina ja mielenterveystyöntekijänä. Voidaanko nämä kaksi asiaa jollain tavalla erottaa toisistaan, on hyvä kysymys. Tämän hetkisen näkemykseni mukaan nämä kaksi ovat niin toisiinsa sidotut, ettei niitä voi tarkastella erillisinä tekijöinä. Koska sanalla psykologia on kautta aikojen ollut melko negatiivinen kaiku monien väärinkäytösten ja väärien näkemysten johdosta, haluan ensisijaisesti puhua käytännön ihmistuntemuksesta ja toisen rinnalla kulkemisesta.

Jossakin vaiheessa seurakuntaelämää jouduin toteamaan eläväni ja toimivani hyvin monien ahdistuneiden ja rikkinäisten ihmisten keskellä. Voiko todella olla totta, että suurimmalla osalla veljistäni ja sisaristani oli eriasteisia mielenterveyden ongelmia, ilman että nämä ihmiset sinänsä olisivat olleet mielisairaita? Olimmeko todella tekemisissä ongelmien kanssa, joista tuohon aikaan ei juuri kenelläkään ollut halua puhua, saati sitten tiedostaa yksittäisesti tai seurakunnallisesti?

Vanha viisaus on tänä päivänä todistettu suorastaan järkyttävällä tavalla todeksi oikeastaan kaikissa hengellisissä piireissä, syyttämättä ketään, koska jokainen meistä on omalla tavallaan syyllinen. Me olemme vuosikymmenien ajan toimineet inhimillisten näkemysten perusteella, käsittämättä todella jumalallista Rakkautta ja armahtavaisuutta. Keskuuteemme tulevat ihmiset on saatettu eräänlaisen hengellisen toiminnallisuuden ja julistuksen kylpyyn, joka voimallisena on vyörytetty heidän ylitseen uskossa, että nyt kaikki on hyvin, kun tietyt seurakunnalliset ja hengelliset odotukset on täytetty – meidän mielestämme. Kyllä Jeesus hoitaa kaiken, Hän on ratkaisu jokaiseen ongelmaan! Me olemme kiirehtineet tavoittamaan uusia sieluja antamatta ollenkaan aikaa näille jo tavoitetuille ihmisille ja heidän sisäisille ahdistuksilleen ja ongelmilleen!

Miksi seurakunta on olemassa? Mikä on seurakunnan tarkoitus? Sen sijaan että ihmiset olisivat saaneet todella uuden alun ja uuden elämän, me olemme ohittaneet ajatuksen toisen rinnalla kulkemisesta ja toinen toisemme kuormien kantamisesta. Olemme hurskaasti nimenneet kaikkien ongelmien käsittelemisen psykologiaksi, välttääksemme vaivaa ja mielipahaa – omaamme. Siksi jo kuuluisa lääkäri Paul Tournier toteaa vuosikymmeniä sitten seurakuntien olevan täynnä ilottomia, ahdistettuja ihmisiä. Ulkonaista toimintaa kyllä on, mutta kukaan ei ole koskaan varannut aikaa todella kuunnellakseen, mitä näiden ihmisten sisimmässä mahdollisesta hymystä huolimatta on. Itse olen todistaja kaikelle tälle, niin omassa elämässäni kuin lukemattomien haavoitettujen sielujen kohdalla.

Viimeiset kymmenen vuotta olen saanut toimia Ihminen tavattavissa ry:n toiminnanjohtajana ja ihmissuhdekouluttajana. Tämän kautta olen saanut ikään kuin eräänlaisen näköalapaikan ihmisten huonovointisuuteen, joka on paljon laajempaa kuin kukaan on halukas uskomaan. Erikoisalanamme on henkinen väkivalta, jota kohtaamme erikoisen laajassa mittakaavassa uskonnollisella alueella. Erikoisesti on mieleenpainuvinta ollut se, kuinka etenkin eri seurakunnista soittavat naiset toteavat, että heti kun he ovat pitkän harkinnan jälkeen rohjenneet kertoa esim. perheongelmistaan seurakunnan piirissä, on heidät kohdattu ajatuksella ja asenteella: ”Sinähän olet uskovainen, ei teidän elämässänne voi olla suuria vaikeuksia. Mitähän sinä olet tehnyt niin väärin, että olet tuollaisiin vaikeuksiin joutunut?” Sama asenne pätee, niin uskomatonta kuin se onkin, myös erilaisiin henkisiin ongelmiin molempien sukupuolien kohdalla. Nuoret olemme usein suorastaan karkottaneet seurakuntayhteydestä tällä asenteella.

Kuinka moni soittaja onkaan todennut: ”Olen käynyt eri seurakunnissa, mutta aina minua on lyöty päähän Raamatulla, eikä kenelläkään ole ollut halua kuulla ongelmistani. Enää en uskalla puhua kenellekään, koska pelkään uusia pettymyksiä!

Ns. kämppistoiminta on osoittautunut erinomaiseksi työvälineeksi yhteiskristillisessä hengessä. Se alkoi noin kaksikymmentä vuotta sitten adventtiseurakuntaan kuuluvien henkilöiden vaikutuksesta. Kalervo Aromäki piti ihmissuhdeluentoja Riihimäen seudulla, ja heräsi ajatus, että nämä ihmiset tulisi saada yhteen pitemmäksi ajaksi. Niinpä vuokrattiin erilaisia rauhallisella paikalla sijaitsevia kämppiä viikonlopuksi, esim. reserviupseerien lomapaikka tai vastaavaa, ja siitä tuli tuo käsite ”Kämppis”. On aina ollut tärkeää olla rauhallisen luonnon keskellä, paikassa jonne satunnaiset kulkijat eivät tule häiritsemään keskittymistä. Perustava persoona kaiken keskellä oli Ville Juntunen, joka nyt on vetäytymässä aktiivisesta toiminnasta.

Olen siis seitsemän vuoden ajan osallistunut tähän toimintaan ja olen päässyt seuraamaan näiden ihmisten elämää ja eheytymistä, enkä koko uskonelämäni aikana ole kohdannut vastaavaa toimintaa missään muualla. Tulokset ovat olleet suorastaan mahtavia, ja itsekin olen saanut erikoisella tavalla vahvistua tämän toiminnan keskellä. Minulle tuo toiminta on ollut elintärkeä henkireikä.

Ajoittain meitä on ollut koolla kuudestakin eri hengellisestä piiristä, eikä koskaan ole tullut ongelmia erilaisten näkemysten johdosta, vaan olemme keskittyneet niihin asioihin, jotka meillä ovat yhteisiä. Sopiva osanottajamäärä vaihtelee kulloisenkin tilanteen mukaan, mutta hyvin usein meitä on ollut noin viisitoista. Varsinaista suunnitelmaa ja ohjelmaa ei ole ollut, vaan on toimittu tilanteen mukaan. Olemme suoneet paljonkin yhteistä aikaa juuri sillä hetkellä kriittisessä tilanteessa olevalle henkilölle, olemme rukoilleet ja laulaneet, syöneet ja juoneet. Sanaa on jaettu ilman kenenkään erikoisasemaa. Luonnon keskellä ihminen kohtaa aivan erikoisella tavalla oman ihmisyytensä ja mikä tärkeintä, Luojansakin. Ihminen kohtaa ihmisen, ihminen on tavattavissa toiselle ihmiselle!

Tarkoituksemme ei ole perustaa jotakin uutta järjestöä tai ryhmittymää organisaatioineen ja hallintajärjestelmineen. Markkinoimme tätä toimintamallia eri piireille yksinomaan luodaksemme maanlaajuista verkostoa inhimillisen hädän lievittämiseksi. Kokemus on ollut niin rohkaiseva, että näemme tässä aivan erikoisen Jumalan suunnitelman juuri tätä aikaa varten.

Tärkeätä on oikeassa hengessä toimiminen, avoimena Jumalan Hengen vaikutukselle. Meillä ei ole mitään patenttiratkaisuja ihmisten ongelmiin, emmekä siten istu ratsujen eikä jänisten selässä. Kysymys on vuosien ja vuosikymmenien aikana syntyneistä ongelmista, joita ei ratkaista inhimillisesti eikä pikaistuntojen kautta, vaan tässä työssä vaaditaan todellista pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Toiminnassamme ei siis ole sijaa äkkipikaisille tai itsetietoisille vaikuttajille, vaan sydämen lämmöllä ja armahtavaisuudella osallistuville kanssaihmisille. Me olemme kaikki koolla samalla tasolla, vertaisina, katsomatta ammatteihin tai ihmisarvoihin. Sanomattakin on selvää, että jokaisen osallistujan on jollakin tavoin itse täytynyt kamppailla näiden ongelmien kanssa, käsittääkseen kaiken vaativan aikaa.

Emme siis enää saa haudata ihmisten ongelmia kaatouskonnollisuuden alle, hukuttaen ihmiset omiin ongelmiinsa. Jumala toki voi tehdä ihmeitäkin, tuoden silmänräpäyksellisen ratkaisun kärsivän elämään, mutta selvästi näyttää siltä, että tämä tulee vain harvojen osaksi. Lukemattomat ihmiset on petetty lupauksilla, joiden toteutuminen ei ole mahdollista, ei noiden ihmisten takia, vaan seurakunnallisen heikkouden ja epäpuhtauden takia. Me voimme itsellemme uskotella kaikkea mahdollista, mutta jos meillä ei ole todellista uskoa, pahinta mitä voimme tehdä on antaa lupauksia, joita ei voida pitää. Tämä on yksi syy siihen, miksi niin moni pettyneenä on kääntänyt selkänsä hengelliselle elämälle!

Vakuuttavinta kämppiksissämme on ollut se, että jokainen on saanut luvan olla oma itsensä, omine ongelmineen ja heikkouksineen. Vakavin ongelmamme tässä ajassa on se, että niin moni ihminen, uskovainenkin, ei ole totta. Kärsivällä ihmisellä on erittäin tarkka tutka, jolla hän luotaa tapaamiaan ihmisiä. Hän vaistoaa heti, jos me emme ole totta, jos puheemme ovat ristiriidassa elämämme kanssa.

Kämppiksen toimintaperiaatteita

Kämppikseen osallistuvalla ei huumeita eikä alkoholia sen paremmin päässä kuin ei laukussakaan. Ehdoton sääntö!

Vältetään opillisia ja seurakunnallisiin eroavaisuuksiin liittyviä aiheita. Olemme paikalla vertaisryhmänä, joka huomioi jokaisen osallistuvan oikeudet. Valitussa tilanteessa voidaan rajoitetusti antaa mahdollisuus oman yhteisön asioista valistamiseen. Parempi kuitenkin välttää tätä aihetta.

Pyritään omakustannushintaan niin majoituksen kuin ravitsemuksenkin suhteen. Ruokailu toteutetaan mahdollisimman edullisesti. Jos mahdollista, huomioidaan erilaiset ruokailunäkemykset, kuten esim. kasvisravinnolla olevat. Ruuan valmistus ja tarjoilu on hyvä suorittaa pienryhminä (2-5 ryhmässä), niin ettei ketään rasiteta liiaksi.

Jos kokoontumispaikka on kauempana, pyritään järjestämään kimppakyytejä, niin että matkakulut tasataan (ei vain bensiinikulut, vaan hiukan ekstraa auton kulumisesta).

Vastuuhenkilö hoitaa virkansa, ei suurena johtajana, vaan yleisen edun valvojana. Jokaisella tulee olla mahdollisuus puhumiseen, mutta myös vaikenemiseen. Moni tulee mukaan luodakseen kuvan toiminnasta ja erikoisesti meistä ihmisinä. Luottamuksen syntyminen saattaa kestää pidemmän aikaa ja siten meidän tulee olla todella tarkkoja asenteidemme ja käyttäytymisemme suhteen.

Toiminta sisältää myös olemisemme omalla paikkakunnalla ja ihmisten tapaamisen kadulla tai kaupassa. Kämppistoimintaa on myös mahdollinen saunailta tai tapaaminen erilaisissa tilanteissa. Ei siis ole pakko yöpyä, vaikka se tekeekin tapaamisesta vaikuttavamman.

Pyritään välttämään kaikkea kaavamaisuutta ja olemaan avoimia Pyhän Hengen johdatukselle. Meidät voidaan johtaa myös järjestämään tällainen tapahtuma uskosta osattomille ihmisille, joille ei tällä kertaa saarnatakaan, vaan annetaan kaikki aika heidän ongelmilleen ja tarpeilleen. Saatetaan heidät pähkäilemään, että millaisia ihmisiä nämä oikein ovat, kun ovat uskovaisia, mutta siitä huolimatta näkevät heidän maalliset ja henkisetkin tarpeensa. Omassa työssäni olen nähnyt tämän selvääkin selvemmin. En ole koskaan tyrkyttänyt kenellekään mitään omia näkemyksiäni, vaan olen vain odottanut sitä hetkeä, kun minulta kysytään uskoni perustuksista. Meidän on vain huolehdittava siitä, että esittämämme asia tulee puhuttelevaksi ja koskettavaksi siten, että meidät havaitaan rehellisiksi ja tosiksi.

Opettelemme pitämään suumme kiinni ja korvamme ja sydämemme auki. Jobin todellinen kärsimys ei perustunut paiseisiin ja keholliseen kärsimykseen. Ystävät olivat lohduttavia niin kauan kuin pitivät suunsa kiinni seitsemän päivän ajan, mutta heidän avattuaan suunsa alkoi Jobin sielullinen kärsimys. Jobin kirja on Raamatun vanhin kirja, joten emme kohtaa nyt mitään uutta asiaa. Olemme mitä suurimman haasteen, mutta samalla mitä siunausrikkaimman tehtävän edessä. Rukoilkaamme viisautta tämän työmuodon puolesta, jonka uskon olevan lähtöisin itse Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Hän näkee meidän ahdistuksemme ja ongelmamme, ja on halukas auttamaan. Meidän on vain lähdettävä liikkeelle unohtaen kaikki menneiden aikojen väärät käsitykset ja näkemykset. On lukemattomia Herraa etsiviä ihmisiä, yksinäisiä, avuttomia, toivottomia. Jotta he voisivat luottaa Herraan, on heidän nähtävä Kristuksen Elämä meissä. ”Joka on nähnyt Minut, on nähnyt Isän!” Tämän Sanan on tultava lihaksi meissä, niin että ihmiset näkevät meissä Jumalan todellisen työn tässä viimeisimmässä ajassa. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, miten elämme ja mitä olemme!

Asian sydämellensä saaneena

Markku Vuori

Ihmissuhdekouluttaja

ihminentavattavissa.net