Avoin kirje

Julkaisen tämän kirjoituksen nyt 2014 niitä ihmisiä ajatellen,  jotka ovat olleet lähellä toimintaamme. Mikään ei ole muuttunut eikä kukaan ole esittänyt pahoitteluansa tai anteeksipyyntöä.

Sinä, joka vasta nyt olet alkanut tutustua kirjoituksiini, voit hypätä tämän ylitse.

Heinolassa 16.5.1993

Avoin kirje arvostelijoille.

"Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä sen perusteella (tarkka käännös) ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra." 1.Kor.4:1-4.

Paavali-veljemme joutui kantamaan tavatonta taakkaa Herramme hänelle uskoman työn johdosta. Vaikka hän oli itsensä Herran virkaansa asettama yliluonnollisten tapahtumien ja kutsumuksen kautta, sai hän kokea ennennäkemätöntä ja käsittämätönta vastustusta ja arvostelua niidenkin taholta, joiden olisi voinut ajatella ymmärtävän hänen palvelustehtävänsä jumalallisen tarkoituksen. Mutta kuinka voisi opetuslapselle käydä toisin kuin mitä Hänen Herrallensa tapahtui? Ei edes Häneen luotettu, vaikka Hän oli itse Kaikkivaltias Jumala lihaan tulleena!

Olen mielestäni mitä seikkaperäisemmin kaikkien näiden vuosien aikana, erilaisten mielipideilmausten ja liikkeelle laitettujen panettelupuheiden pakottamana, tuonut julki asioiden todellisen laidan. Miksi minua ei kuitenkaan haluta uskoa, vai eikö minua halutakaan ymmärtää? Miksi yhä vielä, jopa läheisimpienkin ystävieni puolelta, saan kuulla peiteltyä arvostelua niin persoonaani kuin tekemääni työhönkin kohdistuen? Vai eikö asioista ole puhuttu kyllin usein? En mielelläni lainkaan puutu  näihin asioihin ja siksi olenkin vaiennut niin kauan, että loppujen lopuksi minun on ollut pakko tuoda julki asioita, joiden luulisi olevan itsestään selviä jokaiselle todelliselle jumalanlapselle.

Aivan ensimmäiseksi haluan jälleen kerran tuoda julki sen seikan, että minä en ole milloinkaan tehnyt tätä työtä rahan tähden. Siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa tunsin Jumalan kutsumuksen sydämelläni, olen ollut tietoinen siitä, ettei tieni ole oleva helppo eikä ihmiskunniaa tuova. Uskokoon sitä kukaan tai ei, se on jokaisen oma asia, mistä Hän vastaa Herran edessä mahdollisesti hyvinkin pian, sillä aika on nyt todella lyhyt, mutta totuus on Herran kaikkivaltiaiden kasvojen edessä se, että minä en milloinkaan näiden kahdenkymmenenyhden ja pian kahdenkymmenenkahden vuoden aikana ole saanut palkkaa tästä työstä siinä mielessä kuin mitä palkalla käsitetään. Ilmeisesti ovat panettelevat kielet ja mielet saaneet aikaan sen, ettei totuutta ole tiedostettu tai haluttu tiedostaa.

Minua on syytetty kaikesta mahdollisesta taivaan kannen alla, ilman että milloinkaan olisi jotakin asiaa toteen näytetty. Millä ihmisten mielet voimakkaimmin on saatu kuohuksiin, ovat luonnollisestikin syytökset taloudellisella alueella. Jos syytöksiä ei suoranaisesti olekaan uskottu, on kuitenkin tietyllä tavalla annettu ymmärtää, että kaikki olisi voitu tehdä toisin. Millä tavoin toisin??? Sitä ei kukaan ole vielä kyennyt kertomaan sellaisella tavalla, että lopputuloksena olisi ollut järkevä ja toimiva ratkaisu.

Minä puhun näistä asioista vastenmielisyydellä, sillä mieluummin olisin niistä hiljaa. Kuitenkin on kysymys Jumalan työstä ja Hänen asiastansa, eikä minun persoonastani tai työstäni. Aikoinaan tätä työtä tehtäessä oli ihmisillä jo se ajatus, että koska vaimoni on opettaja, ei minulle tule maksaa palkkaa työstäni, koska meidän tulisi tulla toimeen hänen palkallansa. Missä raamatunkohdassa puhutaan tällaisesta järjestelystä, ja missä Jumala on sen asettanut? Kuitenkin oli muutaman vuoden jakso, jolloin yhteisellä sopimuksella minulle maksettiin "palkkaa" noin 1000-1200 mk kuukaudessa, mistä yksi asioista päättävä veli totesi, että sekin on liikaa. Oliko se palkkaa, sen päättäköön kukin sisimmässänsä, sillä mitä maksoikaan koko tuona aikana työhuoneeni vuokra ja muut pakolliset kulut?

Voidaan siis oikeutetusti sanoa, etten ole milloinkaan saanut palkkaa tästä työstä, enkä sitä valittaen sanokaan, vaan ainoastaan niiden syytösten tähden, joita ei kukaan ole tahtonut puolestani vaientaa tai korjata, vaikka näin monta vuotta on kulunut. Jos minä en ole saanut palkkaa, niin miksi minua jatkuvasti syytetään sellaisten varojen väärinkäytöstä, joita ei milloinkaan ole edes ollut? Totuus on Jumalan edessä se, että vaikka olisin ottanut kaikkina näinä vuosina itselleni kaiken joko yhdistyksen tai omalle tililleni lähetyn rahan, en siitä huolimatta olisi bruttona ansainnut puoltakaan siitä, mitä esimerkiksi vaimoni opettajana ansaitsee! Jos kaikki "minulle korvaukseksi jääneet varat" jaettaisiin näille vuosille, joina tätä työtä olen tehnyt, voidaan puhua korkeintaan muutamasta sadasta markasta kuukautta kohden. Voin sanoa niinkuin Paavali, että omin käsineni olen elantoni hankkinut, joutuen työskentelemään pitkiäkin aikoja maallisella saralla, vaikka mieluummin olisinkin tehnyt kaiken tuon ajan jumalanvaltakunnan työtä. Vaimoni palkasta on maksettu kaikkea mahdollista tähän työhön kuuluvaa, kuten nauhureita, kopiokoneita jne.

Olen ajatellut syytä siihen, miksi niin paljon väärinymmärrystä, tahatonta tai tahallista, on saanut tulla keskuuteemme nimenomaan tällä alueella. Viimeisenä mahdollisena syynä voisin nähdä erään seikan, minkä mainitseminenkin tuottaa minulle tuskaa. On mahdollisesti niin, että itsekukin mielessänsä ajattelee: "Minä lähetän kymmenykseni tai yleensä kannatusta tähän työhön, eikä se ole mitään merkityksetöntä. Jos useampi muukin tekee sen, tulisi työn sujua vaikeuksitta. Miksi sitten ei enempää tapahdu, miksi Markku-veli viettää kesänsä ja osan syksyäkin torilla tai markkinoilla?"

Minun tehtäväni ei ole olla tuomari tai veljeni tai sisareni arvostelija, kaikkein vähiten taloudellisella alueella. Olemme jokainen lukeneet Raamatustamme kymmenyksistä ja Jumalan työn tukemisesta. Jokainen meistä on lukenut selvityksen kymmenyksistä niin kuin lukuisat lainaukset saarnoistakin, missä tuodaan esiin tämän asian tärkeys.

Vaikka en sitä haluaisikaan julki tuoda, on minun ilmeisestikin pakko sanoa se nyt ainutkertaisesti ja selvästi, olematta tuomari tai arvostelija veljeni tai sisareni elämässä: Kaikkina näinä vuosina, kaukaisina ja aivan nykyhetkenäkin, ovat vain todella harvat maksaneet kymmenyksensä tähän työhön. Jos joku on mielessänsä laskeskellut ystäviäni ja veljiäni ja sisariani, jotka hänen mielestänsä varmastikin tukevat tätä työtä, täytyy minun totuuden nimessä kertoa todellinen asioiden laita. Eivät edes nämä varmat tapaukset maksa kymmenyksiänsä, tai ole maksaneet niitä menneinäkään aikoina. Jokainen vastaa näissä asioissa Kaikkivaltiaan Jumalan edessä, enkä minä sano tätä sen tähden, että olisin noiden kymmenysten perään, sillä miten voisi minulle kuulua sellainen, mitä joku ei anna tai halua antaa? Mutta se mitä haluan sanoa on tämä:

"Rakas veljeni tai sisareni, jolla on vielä joitakin syyttäviä ajatuksia tältä alueelta: Oman sielusi ja Jumalan valtakunnan asian tähden lakkaa levittämästä valheellisia tietoja ja panetteluja, joita ei milloinkaan ole voitu osoittaa todeksi eikä tullakaan osoittamaan, sillä näitä "väärinkäytettyjä varoja" ei ole milloinkaan ollut edes olemassa! Herättämällä epäilyksiä sinä et taistele minua vastaan, vaan itse Jumalaa ja Hänen työtänsä vastaan! Aika on lyhyt ja kohta on myöhäistä tehdä mitään, ja saatat jo tänä päivänä astua iankaikkisuuteen ja Jumalan eteen tekemään tiliä kaikesta. Silloin on liian myöhäistä korjata mitään tai oikaista mitään!"

Toistan sen vielä kerran: Vaikka olisin ottanut itselleni, omiin tarkoituksiini, kaiken sen rahan, mitä tähän työhön on lähetetty, ei se tekisi edes puolta siitä palkasta, mitä tavallinen peruskoulun opettaja ansaitsee. Voin totuudellisesti sanoa, että jokainen toimeentulotukea saava tai maahan saapuva siirtolainen saa kuukaudessa enemmän, kuin mitä minä olen ansainnut, vaikka olenkin näin monet vuodet tätä työtä tehnyt. Silti olen "niin hullu", että kaiken aikaa ajattelen vain sitä, miten voisin tehdä kaiken paremmin ja suuremmalla teholla.

Miksi en paina enempää, miksi teen kaiken vain kopiokoneella? Miksi kasetteja joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja, miksi, miksi, miksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että varat eivät riitä enempään. Ei ole olemassa jotakin salaperäistä "sampoa", jolla jauhaisin niin kirjoja kuin kasettejakin ilman että mikään loppuisi tai menisi rikki.

Minä puhun jälleen kiivaudella ja ehkä ivallakin, mutta jos ihmiset eivät ymmärrä kaunista ja lempeää puhetta, niin eikö rakkaus vaadi silloin kovempaa ja selvempää kieltä? Kerron kaiken tämän, en pyytääkseni rahaa ja saattaakseni ihmiset aukomaan kukkaroitaan, vaan sanon kaiken tämän vain sen tähden, etteivät ihmiset, veljet ja sisaret, joutuisi kokemaan vahinkoa sielullensa sen tähden, että sydämissänsä kantavat syytöstä ja väärää todistusta lähimmäisestänsä!

Olemme kaikessa olleet pakotettuja turvautumaan käytettyihin laitteisiin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mitkä on maksettu ulkomailta. Esimerkiksi painokone on suhteellisen käyttökelpoisessa kunnossa, mutta kaikki oheislaitteet ovat todella surkeassa kunnossa tai suorastaan rikki. Yksinomaan tämän laitteiston toimintakuntoon saattaminen vaatisi useita tuhansia markkoja, mahdollisesti yli kymmenenkin tuhatta markkaa. Sentähden olen hankkinut ajoittain kopiokoneen, joka on suorastaan kulunut loppuun, niin että aivan hiljattain jouduin jälleen kerran vaihtamaan konetta, maksaen yli neljätuhatta markkaa välirahaa. Tällainen laite maksaa uutena noin 45000 mk, joten jokainen käsittää, miksi ostin käytetyn.

Nyt kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluessa olen käyttänyt sitä niin paljon, että olen kahteen eri kertaan joutunut korjaamaan sitä. Jos en itse korjaisi, olisi laitteen ylläpitäminen lähes mahdotonta. Kuitenkin osat tällaiseen koneeseen ovat todella kalliita, niin että puhutaan tuhansista markoista melko pienenkin korjauksen yhteydessä. Väripatruunat maksavat yli kaksisataa markkaa kappale, riittäen vain lyhyeksi aikaa. Painokoneella painaminen tulisi huomattavasti halvemmaksi, mutta toisaalta taas painopellit ovat niin kalliita, että pieniä määriä ei kannata painaa sillä, joten kopiokone on joka tapauksessa pakollinen.

Mitä tulee kasetteihin, on niitä hankittaessa edullisuuden tähden ostettava suurempi erä. Koska tähän mennessä on ollut hyvin rajoitetusti varoja, olen katsonut parhaimmaksi käyttää ne kirjasiin, sillä näin toimien on ollut mahdollista saavuttaa useampi samoilla varoilla. Kautta kaikkien vuosien on ollut pakko todeta, että vain harvat maksavat kirjasista tai kaseteista, vaikka olisivatkin saaneet niitä vuosien ajan. Tätäkään en sano siksi, että katuisin niiden lähettämistä tai vaatisin maksamaan niistä, vaan ainoastaan tuodakseni julki sen seikan, ettei varoja ole ollut enempää, eli niitä ei ole käytetty väärin.

Tällä hetkellä kopiokone ei vieläkään toimi täysin oikealla tavalla ja odotan vain sitä hetkeä, että sen myyneellä veljellä olisi mahdollisuus tulla huoltamaan se. Automaattinen nitojalaite on rikki, ja sen korjaaminen on aikaa vievä asia. Tavattomasti aikaa ja kalliita kirjoja on vaatinut uuden tietokoneen opetteleminen. Kaikkien viimeisten vuosien aikana on mennyt paljon aikaa ja varoja yleensä jonkinlaisen toiminnan ylläpitäminen. On helppoa arvostella ja esittää negatiivisia asioita, mutta kysynkin nyt rohkeudella ja tietoisuudella:

Missä ovat kaikkien näiden vuosien aikana olleet ne, jotka jatkuvasti ovat esittäneet moitetta ja nuhdetta? Olenko ylipäätänsä saanut kuulla tai tietää heistä jotakin muuta kuin nämä nuhdekirjeet tai soitot? Ovatko he seisoneet yhteisessä rintamassa todellista vihollista vastaan, vai ovatko he mieluumminkin olleet kaivamassa maata sen työn alta, mitä alusta pitäen olen tehnyt, siirtymättä rintamasta toiseen sen mukaan miten kulloisetkin tuulet ovat puhaltaneet? Enkö yhä vielä ole samalla paikallani, siirtymättä minnekään, vaikka lähes kaikki ovat joko rajoitetusti tai lopullisesti siirtyneet viereltäni jonnekin muualle, mielestänsä turvallisempaan paikkaan?

Kuka voisi nimetä edes yhden veljen, joka uskollisesti olisi palvellut rinnallani maanlaajuisesti tässä mitä vakavimmassa ajassa, korostamatta mitään ylitse Sanan rajojen, menemättä ylitse sen, mikä on kirjoitettu? Voitaisiin tietysti mainita joitakin nimiä, joilla on kantavuutta yli rajojenkin, mutta mitä ovat nämä palvelustehtävät aikaansaaneet? Ovatko ne olleet johtamassa todellisia uskovaisia yhteen, vaiko pikemminkin hajottamassa entistäkin enemmän? Eikö itse kukin ole tahtonut itsellensä jotakin omaa, jotakin erikoista, mikä erottaisi hänen joukkonsa kaikista muista? Minäkö olen johtanut niin monien ryhmittymien ja joukkojen muodostumiseen? Missä välissä olisin ehtinyt sen tekemään, kun en ole paikaltani minnekään siirtynyt? Kuka on mennyt pois, kuka on jättänyt rintaman? Kuka on lähtenyt mistäkin? Mennyt minnekin?

Täytyy myöntää, että muutaman hetken ajan olin syrjässä, mutta en omasta tahdostani tai valinnastani, vaan veljien ja sisarien pakottamana, sillä vastustus ja paine kävi liian suureksi. Menetimme painotilat ja oli suorastaan pakko ajatella elämän jatkumista, sillä tilanne ei voinut jatkua sellaisena kuin se oli silloin. Koska kukaan ei ajatellut sitä, miten voin tulla toimeen, täytyi minun ajatella itse sitä, sillä onhan minunkin syötävä leipää ja pukeuduttava muiden ihmisten tavoin; muutenkin kuin vain vaimoni palkalla!

Tuotakoon vielä esiin sekin seikka, etten todellakaan omista mitään mainitsemisen arvoista. Ainoa näkyvämpi omaisuuteni on useimpien mielestä surkean näköinen, vanhasta myymäläautosta tekemäni asuntoauto, joka todellisuudessa on valmistettu halvalla, lähes kokonaan käytetyistä tarpeista. Sekin minun olisi joidenkin mielestä myytävä rahoittaakseni tätä työtä! Miksi? Siksikö, ettei heidän tarvitsisi antaa minulle mitään? Eikö kaikki tämä ole suorastaan järjetöntä, mieletöntä? Jos ulkopuolinen maailma saisi kaikki nämä asiat tietoonsa, eikö se pitäisi joukkoamme täysin mielipuolisena? Onko mikään ihme, jos minulla on komplekseja, kun täytyy yrittää kyselijöille selvittää, miksi mikin on siten kuin se on?

Kuka voisi ymmärtää ja käsittää, että joku tekee ilmaiseksi työtä, jopa kustantaa sitä omilla ja vaimonsa varoilla? Kuka voisi käsittää sitä, ettemme ole kykeneviä hankkimaan omaa asuntoa, saati sitten ajoittain menemään hammaslääkäriin, koska ei ole varaa siihen? Kuitenkin syytetään varojen väärinkäytöstä ja epärehellisyydestä! Voiko tätä kukaan käsittää? Onko tällaista muissakin maissa? Tiettyyn asteeseen asti kyllä, mutta tuskin siinä mittakaavassa kuin meillä Suomessa. Ilmeisestikin me suomalaiset olemme fanaattisuudessa ja mielettömyydessä edelläkävijämaa tällä hengellisen elämän alueella, ainakin joidenkin ulkopuolisten tarkkailijoiden silmissä!

Aivan viime aikoina on jälleen kerran arvosteltu sitä, että kirjasten takana lukee: "Copyright Markku Vuori -Monistaminen ja osittainenkin kopioiminen kielletty ilman lupaa." Osittain on moitittu sitäkin, että mainitaan pankkitilin numero. Työ edistyisi kuulemma paremmin, jos sitä ei olisi. Miksi ei saisi olla tilinumeroa? Joka tätä numeroa paheksuu, onko hän milloinkaan lähettänyt sille tilille korvausta saamistaan kirjasista? Vai lähettäisikö hän rahan sitten kun ei olisi mitään numeroa? Vaivautuisiko hän ylipäätänsä kysymään sitä? Kyllä aikoinaan useatkin, vilpittömät, valittaen sitä, että erikseen pitää kysyä tilinumero!

Me olemme ajautuneet tietynlaiseen fanaattisuuteen, erikoisesti tässä maassa. Normaali terve ajattelu niin hengellisesti kuin maallisestikin on pantu syrjään ja on alettu puhua ylettömän hurskaasti kaikesta siitä, mitä joku toinen tekee, unohtaen täysin katsoa omaan itseensä ja tekemiseensä. Usein tuntuukin siltä, että toisen tekemistä moittimalla voidaan kääntää katseet pois omasta tekemättä jättämisestä.

Minua on kautta aikojen puhutellut niinsanottu Salman Rushdien (en tiedä tarkkaa kirjoitustapaa) tapaus. Hän kirjoitti pilkkaavan kirjan toisille pyhästä asiasta ja hänelle langetettiin kuolemanrangaistus. Kukaan todellinen kristitty ei voi kannattaa kuolemanrangaistusta, mutta koko tapaus on puhutellut minua erikoisella tavalla, sillä ei ole kysymys vain jostakin yksittäisestä tapauksesta, vaan se on kuva yleensä siitä, mitä tässä ajassa tehdään edes sen tarkemmin ajattelematta sitä.

Niin sanottu maailma on ottanut tavaksensa pilkata kaikkea uskonnollisuuteen ja Jumalaan kuuluvaa, heittäen samaan pataan kaiken kristillisen. Se ei ole uskovaisille mitään uutta, mutta kuinka monelta jääkään huomaamatta se, mitä uskovaisten omassa keskuudessa tehdään käsittämättä ollenkaan, että itse uskovaisen nimellä kulkevat saattavat Jumalan paljon suuremman pilkan aiheeksi kuin varsinaiset ulkopuoliset pilkkaajat. Kautta vuosien olivat kaikki saaneet pilkata ja häväistä sitä, mikä toisille oli pyhää ja kallista, mutta nyt ensimmäistä kertaa todella maailmanlaajuisesti kohuttiin tämän tapauksen johdosta. Pilkkaaja haluttiin nyt tilille teoistansa, mikä sinänsä on aivan oikein. Jouduttiin huomaamaan, ettei aivan mitä tahansa voi sittenkään tehdä ilman seuraamuksia.

Samanlainen tuomio on, joskin näkymättömänä, jokaisen jumalanpilkkaajan yllä, asettajana itse Jumala. Hän valvoo Sanaansa eikä halua sen joutuvan pilkan kohteeksi. Siksi seurakunnallekin on annettu ohjeet niin Vanhassa- kuin Uudessakin Testamentissa. Juuri sentähden on sille myöskin annettu palvelustehtävät, joita jokaisen todellisen uskovaisen tulee kunnioittaa. Mutta koska tämä kunnioitus on osittain täysin hävinnyt, ajattelee ja uskoo niin moni voivansa tehdä melkein mitä vain, koska on uskovainen. Kaikki katsotaan yhteiseksi ainakin siinä mielessä, että varataan itselle oikeus kaikkeen hengellisen elämän alueella tapahtuvaan, sen käyttämiseen omien pyrkimysten saavuttamisessa. Sanotaan jopa, ettei mihinkään hengelliseen tuotteeseen saisi laittaa pankkitilin numeroa, koska se pitäisi saada ilmaiseksi. Mutta kuka kaiken sitten maksaa, jos jokainen ajattelee näin? Millainen omatunto ja henki on sellaisessa ihmisessä, joka sen enempää ajattelematta käyttää omaksi hyväksensä jotakin toisen suurella työllä aikaansaamaa?

Kaikki julkaisemani kirjallisuus on todellakin tarkoitettu ilmaiskirjallisuudeksi, levitettäväksi niin paljon kuin mahdollista sellaisten ihmisten keskuuteen, jotka sitä todella osaavat arvostaa. Kysymys ei kuitenkaan ole lainkaan siitä, mikä johti ensimmäisiin todella suuriin ristiriitoihin ja jakautumisiin tämän toiminnan keskuudessa. Minut nimettiin suorastaan paholaisen palvelijaksi jo varhaisina vuosina, koska en suostunut antamaan jollekin veljelle tuhatta kappaletta jokaisesta saarnasta Helsingin kaduilla jaettavaksi. Kenelle tahansa ajattelevalle ihmiselle on selviö, ettei tällaisen toiminnan takana ole Jumalan Henki, vaan fanaattinen ajattelu. Meille olisi ollut mahdottomuus painaa sellaisia määriä, eivätkä kyseiset henkilöt olisi olleet valmiita maksamaan todellisia kustannuksia. Niinpä alkoi yksi ja toinen oman julkaisutoimintansa, vaihtelevin tuloksin. Jaettiin todellakin tuhansia ja tuhansia kirjasia, mutta millaisin tuloksin? Mikä on tuon työn hedelmä?

Miksi haluan itselleni oikeuden tietää, mitä omalla työlläni aikaansaamillani kirjasilla tehdään? Tämä oikeus on minulla jo itsensä Kaikkivaltiaan Jumalan antamana, sillä eihän ole kysymys minun työstäni, vaan Hänen työstänsä. Hengellinen ruoka tälle ajalle tulee jakaa oikealla tavalla, oikeiden ihmisten tulee tehdä se. Ei ole merkityksetöntä se, miten ruoka kannetaan pöytään aivan maallisessakaan mielessä. Kuinka kauan riittäisi asiakkaita jollakin ravintolalla, jos esimerkiksi tarjoilijat kulkisivat ruokasalissa likaisissa haalareissa, kädet mustina? Tai jos olisivatkin pukeutuneet hienoon pukuun, mutta eivät peseytyisikään kuin kerran kuukaudessa? Kuka kestäisi syödä sellaisessa hajussa? Mitä jos kaikki olisikin kunnossa, tarjoilijat siistejä, ruoka-aineet ensiluokkaisia, mutta ne kannettaisiin pöytään likaisissa astioissa? Mitä merkitystä olisi ruuan hyvyydellä ja laadulla, jos joku muu olisi jo syönyt samalta lautaselta, samoilla veitsillä ja haarukoilla? Mitä jos tarjoilijat kantaisivat ruuan asiakkaan eteen kädessänsä, leivät kainalossansa, vihannekset taskussansa? Kuka söisi sellaisessa ravintolassa? Mitä jos ruoka kannettaisiin pöytään vanhoissa pesemättömissä sillipurkeissa, jotka haisevat ja antavat oman makunsa ruokaan? Mitä merkitystä olisi sillä, kuinka hyvää ruoka alunpitäen olisi ollut, jos se tällaisella tavalla turmeltaisiin?

Jos tällaista tapahtuisi jossakin ruokapaikassa, olisi se niin ennenkuulumatonta, että koko maan tiedotusvälineet kuuluttaisivat siitä koko kansalle. Se olisi täysin pois suljettavissa, täysin mahdotonta. Kukaan järkevä ihminen ei osaisi edes kuvitella sellaista, mutta hengellisellä alueella näyttääkin järki täysin kadonneen uskovaisten keskuudesta. Todella suosittu on yhä tänä päivänä ajatus: "Joka on aito, todellinen, hän tulee olosuhteisiin katsomatta! Jumala vetää hänet mukaan!" Tämä ajatus pitää paikkansa, mutta onkohan kuitenkin niin, että tämän ajatuksen esittäjät eivät olekaan koko olemukseltansa aitoja, jos todella uskovat näin? Kuinka voi todellinen jumalanlapsi hyväksyä sellaisen hengellisen ruuan jakelutavan, mitä kuvasimme edellä? Sillä juuri tällainen käytäntö on vallinnut erikoisesti meidän maassamme yli kahden vuosikymmenen ajan.

Miksi pidättää oikeus siihen, että vain luvan perusteella saa kopioida kääntämiäni kirjasia? Miksi valtiovalta maassamme valvoo ravintoloiden toimintaa, miksi ovat terveystarkastajat, miksi on olemassa niin monia toimintaa sääteleviä lakeja? Jokaisen meidän parhaaksemme, terveydeksemme! Jos maallisessa mielessä ei saa tehdä mitä haluaa jakaessansa ruokaa toisille ihmisille, niin miten voisi hengellisesti olla täysi vapaus? Miksi minkäänlaista siisteyttä ja puhtautta ei vaadittaisi alueella, jolle nimenomaan kuuluvat kummatkin piirteet?

En voi olla ajattelematta niitä useita kertoja, kuinka jotkut elintarvikkeita myyvät henkilöt ovat käyneet samassa WC:ssä kanssani. He ovat suorittaneet suuremman tarpeensa pienessä kopissa ja käsiään pesemättä menneet myyntipaikallensa jatkamaan ruuan jakeluansa, samoilla käsillä, joilla hetki sitten tekivät mitä tekivätkin, nostaen sitten käsin samoja elintarvikkeita, mitä ihmiset syövät käsittämättä lainkaan, että joutuvat osallisiksi samoista sairauksista, joita myyjät kantavat. En voi olla ajattelematta sitä, miten hengellisellä alueella tapahtuu juuri tällaista, minkä lakikin jo kieltää. Alunperin on ollut puhdas, hygieeninen tuote, mutta käsittelijän välinpitämättömyyden tähden se ei enää olekaan turvallinen, puhdas, vaan likaantunut, todellisuudessa syötäväksi kelpaamaton, mahdollisesti vanhentunutkin. Alkuperä ei ratkaise, aitous ei ratkaise, vaan oikea säilyttäminen, oikea jakaminen!

Juuri näin on tämänkin ajan todellisen hengellisen ruuan suhteen. Kun ajattelee kaikkea sitä mitä parhaillaankin tapahtuu, joutuu todellakin kysymään, onko alkuperäisyydellä ja aitoudella enää mitään tekemistä sen kanssa, mitä ihmisille tarjotaan. Mitä on seurausta kaiken nauttimisesta ja vastaanottamisesta? Mitä onkaan astia tuonut mukanaan sivumakuna tai epäpuhtauksina?

Joitakin tapauksia on erikoisella tavalla jäänyt mieleeni, ja niiden tulisi selventää se, miksi haluan olla estämässä tietynlaista kopioimista tai monistamista. Monta kertaa olen antanut luvan, tietoisuudessa siitä, että tuloksena on jotakin sellaista, mikä edistää Jumalan valtakunnan asiaa. Mutta kuinka voisi olla tuloksena jotakin hyvää ja Jumalalle kunniaa tuovaa siinä, jos jotakin monistetaan kuin voipaperille, ja sitten annetaan ihmisille? Mitä he ajattelevat meistä? Jos Raamattua painettaisiin WC-paperille, käsittäisi jokainen sen pilkanteoksi ja joksikin häpeälliseksi. Mutta näin karkea esimerkki on suorastaan pakko ottaa esiin, sillä lähes kaikkea mahdollista aivan tämän tapauksen rajamaille on tehty tässäkin maassa.

Ihmisille on haluttu jakaa painotyössä jääviä ylimääräisiä sivuja kadulla, ajatellen, etteivät ihmiset kuitenkaan mitään ymmärrä. Mitä jos juuri tuollaisella sivulla on minun nimeni ja osoitteeni? Sivut 1 ja 2, 23 ja 24. Ja minun nimeni viimeisellä sivulla. Jakaja on toivottanut Jumalan siunausta ja kehottanut lukemaan lehtisen. Olenko itsekäs, olenko omaa kunniaani varjeleva, jos en hyväksy sellaista? Hyvä veli, hyvä sisar, jos et näe asiassa mitään väärää tai pahaa, vaan ajattelet todellisten tulevan mukaan vaikka tämänkaltaisen toiminnan kautta, täytyy minun sanoa sinulle, että et ole enää tietoinen siitä, miten tässä maailmassa eletään ja ollaan, vaan ehkä tarvitset apua löytääksesi normaalin ihmisen ajattelun. Kuinka kauaksi olemmekaan todella poikenneet normaalista, jokapäiväisestä, Jumalan tarkoittamasta elämästä! Kuinka moni onkaan todella vieras ja muukalainen, mutta ei sillä tavalla kuin Herra on tarkoittanut!

Painoasu kirjasissani on vaatimaton, mutta kuitenkin siisti. Nytkö siis kuka tahansa saisi ottaa jonkun tai vaikkapa kaikki nämä suurella työllä tekemäni kirjaset ja kopioida niitä halunsa mukaan, miten vain? Minulla ei ole milloinkaan ollut jotakin sitä vastaan, jos ne kopioidaan sellaisenansa, muuttamatta mitään, asiallisella, hyvällä kopiokoneella. Mutta vaikka tehtäisiin kuinka hyviä kopioita tahansa, ei se vielä tee asiaa hyväksi, jos näitä vihkosia tai lehtisiä jaetaan väärällä tavalla.

On olemassa aivan konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka jotakin on kopioitu ja sitten levitetty sellaisella massiivisella tavalla, että asiasta on tullut melkein poliisikuulustelu. Kadut ovat olleet valkoisenansa lehtisiä, tai sitten on jaettu jatkuvasti ihmisten postiluukkuihin lehtisiä, joita he eivät lainkaan ole halunneet. Jos joku todella haluaa tehdä tällaista työtä, niin eikö hänen tehtävänsä ole silloin itse hankkia itsellensä jaettavansa, eikä käyttää hyväksensä toisen vaivannäköä? Kuka ylipäätänsä antaa jollekin oikeuden tällaiseen käytökseen ja toimintaan? Maallisessa mielessä sitä ei anna laki eikä oikeus, hengellisesti asia on yhtä väärä. Tämän ajan ruoka ei ole postiluukkuruokaa tai katuevankeliointiruokaa, vaan se on hengellistä ruokaa oikealla ajalla niille, jotka sitä haluavat. Joka ei tätä käsitä, ei ole vielä päässyt lainkaan näkemään, mistä tässä ajassa on kysymys.

Merkille pantavaa on se, ettei tähän Copyright asiaan ole loukkaantunut vielä yksikään sellainen henkilö, joka taloudellisesti on tukenut tätä työtä, vaan nimenomaan sen ovat ottaneet esiin sellaiset ihmiset, jotka eivät käytännöllisesti katsoen koskaan ole tehneet jotakin todellisen Jumalan asian eteenpäinviemiseksi. On toki tehty valtavia työrupeamia kaiken vanhan ja totutun hengellisyyden hyväksi, mutta ei kuitenkaan sen todellisen Sanan hyväksi, mitä meidän tehtävämme on jakaa tässä ajassa.

Yksi asia, jota on viime aikoina ihmetelty ja paheksuttu, osin ystävällisesti, osin hyvinkin tuomitsevassa hengessä on se, ettei jossakin kirjassa mainita sitä ja sitä asiaa. Minulle on nyt annettu ankara kehoitus selvittää tämä asia. Miksi ylipäätänsä huomioidaan kaikki sellainen, minkä ajatellaan puuttuvan? Miksi ei huomata lainkaan sitä, mitä on?

Minun täytyy rehellisyyden nimessä sanoa, että tietynlainen mitta on kohdallani tullut täyteen. Olen kaikkien näiden vuosien aikana pyrkinyt olemaan ystävällinen ja rakkaudellinen, monessa suhteessa lempeäkin, mutta ilmeisestikin hyvin suuressa määrin turhaan, koskapa kehitys jatkuu entisenlaisena niin monen kohdalla. Minä uskon tulleen ajan, jossa ei enää ole oikein eikä tarpeenkaan kovin suuri rakkaudellisuus, koska niin moni on kovettanut itsensä. On tullut minunkin aika sanoa asiat suoraan ja niinkuin ne ovat; tätä käytäntöähän ovat niin monet mielestänsä noudattaneet kautta vuosien, tutkimatta kuitenkaan sen tarkemmin väittämiänsä ja kuulemiansa asioita.

Onko kenellekään yllätys se, että ei milloinkaan ole kukaan vielä tullut luokseni jonkin moitteen tai ojennuksen kanssa, vaan kaikki tämä on tapahtunut jossakin muualla, täysin vieraiden ihmisten läsnäollessa. Minun korviini on sitten tullut joku hyvin myöhäinen, suuressa määrin muuttunut kaiku, joskus vasta vuosien kuluttua. Minut on haluttu haudata kuten kirjassani lihakauppias Peter, joka fanaattisen sisaren läsnäollessa leikkaa peukaloonsa haavan. Kun sisar panee jutun liikkeelle, on asia muuttunut siinä määrin, että illalla jo on seurakunta arkun kanssa valmis hautaamaan pahoin silpoutuneen veljen ruumiin. Kuinka moni onkaan hämmästellyt, kuultuaan kaikki valheelliset ja suorastaan saatanalliset huhut minustakin, että yhä uudelleen olen Peterin tavoin tullut avaamaan oven hautajaisseurueelle, joka on pitänyt minua jo kuolleena!

Jotakin uutta on tullut tähän toimintaan ja kaikkein ilkeimmätkin valhepuheet ovat palvelleet todellisuudessa kaiken selkiintymiseksi. Nyt on todellakin niin myöhäinen hetki, että jokaisella tulee olla parempaa tekemistä kuin toinen toisensa asioista puhuminen, valheellisin ja väärin perustein. Nyt on aika itsekunkin mennä tilille Jumalansa kanssa ja kysyä, onko hän valmis siirtymään tästä elämästä iankaikkisuuden puolelle, kaikesta uskovaisuudestansa huolimatta. Panettelijalla ja valhepuheiden levittäjällä on uskovaisen nimestä huolimatta suuri vaara joutua sinne, minne ei haluaisi tai uskoisi joutuvansa. Joka vielä ajattelee voivansa tehdä tälle ajalle tarkoitetun Sanan kanssa mitä tahtoo, on mitä vakavimmassa tilassa ja tarvitsee pikaista apua, sillä Jumala valvoo Sanaansa eikä salli sitä pidettävän halpana.

Hänen armostansa se mikä on        

                                     Markku Vuori

Mikä on harhaoppi? Osa 2

Inhimillinen mieli on aina halunnut pyrkiä miellyttämään Jumalaa jollakin ylimääräisellä tietystä asiasta luopumisella. Mutta Jumala on Sanansa velvoittama ja Hän tuomitsee kaiken Sanansa mukaisesti, ei sen mukaisesti, mitä on tehty ylimääräisesti, lisäten jotakin jo säädettyyn. Tässäkin kohden tulee erikoisesti mieleen tuo Kolossalaiskirjeen kohta: "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älä tartu, älä maista, älä koske!' — sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi." (2:20-23).

"Ihmisten käskyjen ja oppien mukaan!" Mitä ovat nämä ihmisten käskyt ja opit? Ne ovat sitä, mikä jää sen ulkopuolelle, mitä Paavali sanoo Timoteukselle, ja uskon, että me nyt entistä paremmin käsitämme sen, miksi Paavali käyttää juuri niitä sanoja, mitkä hän on valinnut tuodakseen esiin asian vakavuuden: "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa..." (4:1-2).

Miksi Paavali vannottaa Timoteusta Jumalan Valtakunnan kautta? Luukas kirjoittaa: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on' tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä." (17:20-21) Jumalan valtakunta on siis olennaisesti sidoksissa seurakuntaan ja seurakunta siihen. Sentähden on mitä suurimmasta merkityksestä seurakunnan palvelustehtävien kohdalla, että pitäydytään yksinomaan Sanaan ja sen julistukseen juuri sellaisena, kuin se on meille annettu. Jos tätä ei noudateta, on tuloksena hengellistä kuolemaa ja hajaannusta. Mikään ei ole sen vaarallisempaa Uuden Testamentin seurakunnalle kuin lainomainen julistus!

Lain julistus on julistusta, joka johtaa ihmiset juuri sille tielle, mistä Kolossalaiskirjeen kohta meitä varoittaa: Ihmisten käskyt ja opit ovat tosin inhimillisin silmin katsoen hurskasta jumalanpalvelusta ja nöyryyttä ja ruumista kurittavia, mutta ilman mitään arvoa Jumalan silmissä ja tapahtuvat vain lihan tyydyttämiseksi! Siten ihminen ajautuu pois Jumalan tarkoittamalta tieltä, joskin tavattoman hurskauden ympäröimänä, ja päätyy helposti siihen, mihin kukaan ei todellisuudessa haluaisi:  "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta!"

Jumala armahtakoon seurakuntaansa ja sen keskuudessa toimivia lain julistajia! Kuka on vielä sitä mieltä, että jokaisen tulee antaa julistaa ja tehdä mitä haluaa seurakunnan keskuudessa, kunhan hän vain on veli ja mainitsee joitakin hyväksyttyjä asioita. Minä en itse, niin kuin jo mainitsin, ole vielä milloinkaan aikaisemmin käsittänyt koko asian vakavuutta ja tuhoisuutta!

Room.4:15 sanoo, että laki saa aikaan vihaa. Me olemme tänä päivänä sen todistajia, että lakihenkinen julistus on saanut aikaan ennen näkemättömän vihan vyöryn. Mikään muu ei ole siinä määrin hajottanut seurakuntaa kuin tämä julistus, joka on saattanut veljen veljeä vastaan, sisaren sisarta vastaan: "Yksi teistä sanoo: 'Minä olen Paavalin puolta', toinen: 'Minä Apolloksen', joku taas: 'Minä Keefaan', joku vielä: 'Minä Kristuksen'." (1.Kor.1). Jos koska, niin nyt on oikeutus kysyä ja jopa huutaa suureen ääneen sama kysymys minkä jumalanmies esitti tuon ajan uskovaisille:

 "Onko Kristus jaettu?"

Mikä ja kuka jakaa Kristusta? Miksi ihmiset sanovat olevansa sen ja sen puolta? Väärien puheiden, väärän julistuksen johdosta! Väärät korostukset ja toissijaisten asioiden esiin nostaminen ovat saattaneet veljet ja sisaret toisiansa vastaan. Tuomion henki on tullut jumalanlasten keskuuteen, vaikka Sana sanoo: "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen!" (Kol.2:16-17). "Ruumis on Kristuksen!" "Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut!"

"Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa!" Onko siis mikään ihme, että lähes jokainen näissä lakihenkisissä kokouksissa kävijä on sanoutunut irti entisistä veljistänsä ja sisaristansa sanoen: "Minä en tule enää sinun kokouksiisi, minä käyn  sen  veljen kokouksissa!" ONKO KRISTUS JAETTU? Miksi kukaan näistä noissa kokouksissa kävijöistä ei enää suhtaudu samanlaisella ystävyydellä muita veljiä ja sisaria kohtaan niin kuin aikaisemmin? "Minä olen nyt sen veljen puolta!"!

"Laki saa aikaan vihaa!" Miten se käytännössä näkyy? On tuskin enää mitään, mitä nämä lakihenkiset eivät olisi synniksi julistaneet, mainiten lukemattoman määrän asioita, joista Jumalan Sana ei sano mitään, vaan antaa itsekullekin omantunnon vapauden. Nyt sitten veljet ja sisaret sanovat: "Tämä veli on julistanut, että se ja se asia on syntiä ja väärin, kuitenkin sinulla on kotonasi juuri näitä asioita! Minä en halua olla missään tekemisissä sinun kanssasi, sillä sinä et noudata Sanaa!" Oikeammin tulisi sanoa: "Sinä et noudata veljemme määritystä siitä, mikä hänen mielestänsä on syntiä, epäjumalille uhrattua!" Kirous on tullut seurakunnan ylle kaiken tämän julistuksen kautta!

Paavali kirjoittaa galatalaisille: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta!" (5).

Itseasiassa lainomainen julistus, tiettyjen asioiden synniksi määritteleminen ohitse Sanan todistuksen, on täysin mieletöntä ja vailla minkäänlaista järjellistä pohjaa. Tätä ovat kuitenkin kaikki kirkkokunnat harjoittaneet kautta vuosisatojen, ja mikä kummallisinta, se on tullut nyt niin sanottuun meidänkin piiriimme. Miten voin sanoa tällaista? Avansanat ovat: "Ja minä todistan jokaiselle ihmiselle... että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain!" Tänä päivänä ei kukaan enää vaadi meitä ympärileikkaukseen, mutta meille esitetään sitäkin suurempi määrä muita asioita, jotka perustuvat täysin samaan henkeen kuin tuokin vaatimus Paavalin aikana. Mutta kaikki nämä lakihenkiset julistajat ovat mitä suurimmassa ristiriidassa opetuksensa kanssa ja tekevät itsensä jossakin määrin naurettaviksi. Paavali sanoo jumalallisella arvovallalla, että joka pitäytyy lakiin, on velvollinen täyttämään koko lain!

Erikoisesti yksi julistaja tässä maassa on nimeltä mainiten luetellut suuren määrän esineitä ja asioita, jotka ovat vääriä. Jos hän ei ole kaikkea aivan nimeltä maininnutkaan, ovat hänen kuulijansa joka tapauksessa ymmärtäneet kaiken juuri siten, kuin mitä minullekin on kerrottu, ja olenhan itsekin kuullut melkoisen määrän näitä synniksi julistamisia. Mutta millä perusteella nämä valinnat ja määritykset on tehty? Joka tapauksessa on kysymys asioista, joista ei ole mainintaa Sanassa, ja siten kaikki perustuu tuohon ajatukseen sen määrittelemisestä, mikä on epäjumalanpalvelusta, vaikka Sana ei sitä olekaan määritellyt. Mutta jos  tämä  on syntiä, niin miksei sitten tämä? Jos yhden lajin nauttiminen on väärin, niin miksei sitten jonkin toisenkin? "Älä tartu, älä maista, älä koske?"

Lyhyen aikaa alkuseurakunnan alussa oli täydellinen sopusointu uskovaisten keskuudessa. Mutta mikä oli ensimmäinen asia, mikä rikkoi tätä harmoniaa? "Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: 'Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua." (Apt.15:1). Mikä oli seuraus tästä opetuksesta? "Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan..." Seurakunnan keskuudessa syntyi ensimmäinen riitakysymys, ja huomatkaamme, että oltiin tekemisissä lain ja Evankeliumin välisen vastakkaisuuden kanssa!

Ketä vastaan ovat nämä kaikki lakihenkiset opetukset kohdistettu? Millainen merkitys niillä on? Mitä selvimmän vastauksen meille tähän kysymykseen antaa Pietari apostolien ja vanhimpien ollessa koolla: "Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme... " (Apt.15:10-11).

"Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa?"

Käsitämmekö, kuinka vakavien asioiden kanssa olemme tekemisissä? Nämä opettajat, jotka halusivat Uuden Liiton opetuslasten kannettavaksi asioita, jotka liittyivät ainoastaan Vanhan Testamentin käskyihin, eikä usein niihinkään, vaan perinteisiin opetuksiin, halusivat sekoittaa Evankeliumiin, ilosanomaan, Sanan täyttymykseen, jotakin sellaista, mikä oli vain varjokuvaa sille, mikä nyt oli käynyt toteen heidän silmäinsä edessä.

Olen mielestäni ollut hyvin selvillä siitä, mitä Sanaan on kirjoitettuna, mutta joudun nyt huomaamaan, että helposti jää jotakin panematta merkille. Olen usein sanonut, että se päätös, minkä apostolit ja vanhimmat Pyhän Hengen kanssa tekivät, on kahteen eri kertaan Sanassa. Mutta todellisuudessa sama on kirjoitettuna kolmeen eri kertaan! Eikö tämä ole mitä suurin vahvistus sille, että on kysymys vakaasti päätetystä asiasta, jota ei kukaan ihminen voi muuttaa?

Mitä ovat ne asiat, jotka nimeltä mainiten voidaan asettaa Uuden Testamentin uskovaisten "kannettavaksi"?

"Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta veri ei ole laskettu, sekä verta." (Apt.15:19-20). Näin puhui Jaakob koolla olevien keskellä.

"Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua lihaa* ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" (*Uusi käännös). (Apt.15:28-29).

"Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua lihaa* ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." (*Uusi käännös) (Apt.21:25).,

Tässä meillä on kolmen todistus siitä, mitä pakanuudesta kääntyneiden tulee noudattaa!

Viimeisen lainauksen yhteydessä kerrotaan siitä, mitä ihmiset sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita..." Tässä juuri onkin monen kohdalla vaikeus: Entisen asettaminen syrjään uuden tilalta. Vanhan hapatuksen peseminen pois. Koska tätä ei ole tehty, on itsestään selvää vaikeuksien tuleminen seurakunnan keskuuteen. Sentähden oli apostolien ja vanhimpien puututtava näihin asioihin: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin..." (Apt.15).

Eikö tämä ole juuri samaa, mitä meidän keskuudessamme on tapahtunut?

"Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa!" 

"Muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet..."

Kysymyksemme kuului: "Mitä ovat harhaopit, mitä on toisenlainen evankeliumi?" Emmekö ole jo kyllin selvästi nähneet, että tämä toisenlainen evankeliumi mitä suurimmassa määrin koostuu väärästä lain korostamisesta, ymmärtämisestä? "Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät." (1.Tim.1:6-7).

Helmikuussa 1994

Mikä on harhaoppi? Osa 1

Mikä on harhaoppi?

Mikä on toisenlainen evankeliumi?

Olemmeko todella milloinkaan käyttäneet hetkeäkään sen tutkistelemiseen, mitä ovat harhaopit ja eksyttävät voimat Jumalan Sanan kirjoitetun todistuksen mukaan? Eikö nimenomaan kirjoitettu Sana ole se, minkä mukaan meidän tulee arvostella ja tutkia kaikki? Eikö Jumala nimenomaan ole antanut meille Sanansa, jota me kutsumme Raamatuksi, jotta me voisimme verrata kaikkea kohtaamaamme siihen ja siten tietää, onko esitetty asia Jumalasta vai ei?

Olemme käsitelleet tätä aihetta useaan kertaan eri kirjoituksissa ja saarnoissa. Meille on mitä tärkein asia käsittää mistä todella on kysymys. Kun me puhumme juutalaisuudesta, on ymmärrettävä mitä se merkitsee. Sanan todistuksen mukaisesti laajin vastakkain asettelu kautta koko Uuden Testamentin perustuu ristiriitaan ns. juutalaisuuden, lain pitämisen, ja evankeliumin julistuksen välillä. Mutta mitä on juutalaisuus? Ymmärrämmekö erottaa juutalaisuuden ja "juutalaisuuden" toisistansa? Useimmilla uskovaisilla on sellainen käsitys, että juutalaisuus on samaa kuin Vanha Testamentti. Tämä onkin totuus siinä määrin kuin mitä tulee aitoon ja alkuperäiseen juutalaisuuteen. Mutta niin kuin Sana todistaa: "Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen... vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen..." (Room.2:28-29), kulkee juutalaisuudenkin keskellä kaksi eri linjaa, joilla ei todellisuudessa ja käytännössä ole mitään tekemistä keskenään, vaikka ulkonaisesti näillä kahdella ei olekaan mitään eroa ihmisten silmissä.

Miksi Herramme puhui aikansa hurskaimmille ihmisille?: "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta." (Matt.23). Monikaan ei käytännössä ymmärrä näiden sanojen merkitystä ja todellista tarkoitusta, etenkin kun ajatellaan, että on kysymys tuon ajan hengellisen elämän "kermasta", joka pienintäkin piirtoa myöten pitäytyi kiinni Mooseksen antamaan lakiin.

Mutta miksi Herramme lausuu näin ankaran tuomion, jos kerran nuo ihmiset sellaisella innolla ja antaumuksella pitäytyivät kiinni siihen mitä Mooses oli säätänyt? Tässä juuri on koko asian ydin! Nämä ihmiset eivät todellisuudessa pitäytyneetkään kiinni siihen, mitä Jumala Mooseksen kautta oli säätänyt Israelin kansalle! Aivan niin kuin tämän päivän uskovaiset eivät ymmärrä Ilmestyskirjan varoituksen vakavuutta ja syvyyttä, aivan samoin eivät tuon ajan kirjanoppineet käsittäneet sitä, mitä todella merkitsivät Jumalan varoittavat sanat: "Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne käskyjä..." (5.Moos.12:33). He puhuivat tosin Mooseksesta päivittäin ja jokaisessa saarnassansa, jokaisessa puheenparressansa, mutta mitä he todellisuudessa uskoivat ja mihin he pitäytyivät kiinni?

Meidän on mitä välttämättömintä nähdä tämä asia, sillä se on esikuva kaikelle sille, mitä tänäkin päivänä kohtaamme uskonnollisella rintamalla. Samat henget vaikuttavat tässä päivässä, sillä tuon ajan kirjanoppineiden ja fariseuksien siirtyessä ajasta iankaikkisuuteen heissä olleet henget siirtyivät seuraaviin eläviin ihmisiin, niin että tänä päivänä samat henget vaikuttavat tämän ajan vastaavissa henkilöissä. Lisäsivätkö nämä Herramme ajan kirjanoppineet jotakin Jumalan Sanaan ja siihen, mitä Jumala oli määrännyt kansaansa varten? Poistivatko he jotakin? Millä tavoin tapahtui tämä lisääminen ja poistaminen, jos sellaista todellakin tapahtui? Avatkaamme hengelliset silmämme ja korvamme kuulemaan, mitä Henki meille tahtoo sanoa!

Meidän Herramme puhui kovia sanoja näille jumalisille ihmisille: "Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä... Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'! Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta..." (Matt.23). Ymmärrämmekö, mitä nämä sanat pitävät sisällään? Eivätkö kirjanoppineet jatkuvasti pitäytyneet kiinni Mooseksen lakiin ja teroittaneet sen merkitystä kansalle? Kuinka saattaa Herramme syyttää heitä taivasten valtakunnan sulkemisesta? Eikö näiden hurskaiden ihmisten oppi ollut sama kuin Jumalan Sana, tuon ajan Vanha Testamentti? Ei, ja vielä kerran ei! Mitä oli todella se, mihin nuo ihmiset pitäytyivät?

Fariseukset ja kirjanoppineet tulivat eräänä päivänä meidän Herramme luokse ja syyttivät Häntä: "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle?" (Matt.15:1). Olkaamme nyt todella tarkkoja, sillä tässä kohden on kysymys juuri siitä, mikä meitäkin kohtaa tässä ajassa! Eikö juuri meitä syytetä kaikesta mahdollisesta taivaan alla? "Miksi ette tee näin, miksi ette tee noin, miksi, miksi?" Mutta mihin perustuvat nämä kysymykset ja vaatimukset? Vanhaan Testamenttiinko noiden tuon ajan ihmisten kohdalla? Uuteen Testamenttiinko meidän kohdallamme? Me luemme monesti Raamattua sen paremmin ajattelematta sitä, mitä luemme. Mikä oli noiden hurskaiden ihmisten vaatimuksen ja syytöksen peruste? Pankaamme merkille mitä nyt sanotaan, sillä tämä on vastaus myöskin meille juuri tänään! "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä?"

Harva on tullut ajatelleeksi, ettei tässä ole lainkaan kysymys Vanhasta Testamentista, sillä näitä asioita ei ole lainkaan säädetty siellä! Niin kuin sanamuotokin tuo julki, ei ole kysymys Mooseksen laista tai jostakin sellaisesta, mitä Mooses Jumalan käskystä olisi sanonut, vaan vanhinten perinnäissäännöstä! Meidän ajassamme ei ole kysymys mistään muusta kuin perinnäisistä, kirkkokunnallisista säädöksistä, joita ihmiset eivät ole kykeneviä laittamaan syrjään todellisen Jumalan Sanan tultua meille.

Onko siis mikään ihme, jos Herramme vastasi tähän syytökseen: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä  Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä ja äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden" (Matt.15).

Palauttakaamme sen tähden mieliimme se lainaus, jonka vuonna 1991 lainasimme Raamatun sanakirjasta:

-----------------------------------------------------------------

    "Talmud (hepr. oppiminen), kaksi isokokoista kokoelmaa eri juutalaisten rabbiinien opetuksia ajanlaskumme kuudelta alkuvuosisadalta; toinen niistä on syntynyt Palestinassa (Palestinan Talmud) ja toinen Baabelissa (Baabelin Talmud). Jälkimmäisestä, joka on kooltaan edellistä laajempi, on vähitellen tullut juutalaisuuden tärkein ohjekirja. Molemmissa on kaksi pääosaa: Mishna (hepr. toistaminen), kokoelma sääntöjä kaikkia elämän tilanteita varten esitettynä systemaattisessa järjestyksessä, sääntöjä, jotka olivat laatineet varsinkin farisealaiset kirjanoppineet (lihavoitus allekirjoittaneen). Tällainen Mishna oli olemassa jo Jeesuksen aikana, UT:ssä sitä mainitaan nimellä "vanhinten perinnäissääntö" (Matt.15:2; Mark.7:3), "isien perinnäissäännöt" (Gal.1:14, vrt. Apt.28:17). Kummassakin Talmudissa esiintyvän Mishnan on lopulliseen muotoonsa saattanut Jehuda ha-Nasi (enimmäkseen mainittu nimellä Rabbi), n.200 j.Kr. Koska farisealaiset pyrkivät saattamaan kaikki elämän tilanteet Jumalan tahdon hallittaviksi, sisältää Mishna sekä uskonnollisia määräyksiä että siviili- ja rikosoikeuden alaan kuuluvien tapausten käsittelyä...

    Talmudin toinen osa Gemara (hepr. täydennys) on edellistä paljon laajempi ja sisältää eri rabbiinien keskusteluja ja lausuntoja Mishnan säädöksistä, niiden tulkintaa ja sovellutuksia. (Lihavoitus allekirjoittaneen)...Mishna ja Gemara on siten yhdistetty, että aluksi esitetään pala Mishnasta (5-20 riviä) ja sitten seuraa monta foliosivua Gemaraa. Sitten esitetään uusi kappale Mishnaa ja uusi osa Gemaraa. Täten Gemarakin jakaantuu samanlaisiin osiin ja traktaatteihin kuin Mishna. Baabelin Talmud (josta apostolitkin keskustelussaan olivat tietoisia, allekirj. huomautus) käsittää 6000 isokokoista sivua enemmän kuin 2000 rabbiinin lausuntoja. (!!!) Midrashit ovat T:in kaltaisia sisällöltään ja eroavat niistä oikeastaan vain aineistonsa järjestyksessä, sillä niissä rabbiinien lausunnot liittyvät Raamatun teksteihin, etenkin Mooseksen kirjoihin, yhtäjaksoisina selityksinä. (!!!)"

       ---------------------------------------------------------------

Jos nämä sanakirjasta lainatut rivit eivät sano meille mitään, olemme me kadottaneet täysin kykymme nähdä hengellisiä asioita! Se juutalaisuus, minkä me näemme kirjanoppineissa ja fariseuksissa, ei ole sitä juutalaisuutta mistä Jumalan Sana puhuu todellisia juutalaisia tarkoittaen. Meidän Herramme ajan oppineet eivät todellisuudessa viitanneetkaan siihen mitä Mooses Jumalan käskystä oli puhunut, vaan he viittasivat siihen, mitä oppineet miehet olivat sanoneet siitä, mitä Jumala oli määrännyt kansallensa. Vaikka sana Mooses jatkuvasti oli näiden miesten huulilla, eivät he siitä huolimatta tuona ajankohtana käsittäneet enää lainkaan mitään siitä, mitä Mooses todella oli sanonut. He olivat täynnä rabbiinien ja viisaiden miesten selitystä siitä, mitä mikin Jumalan määräys tarkoitti.

Kuka tiesi tuona aikana, mitä Jumala todella oli määrännyt? Kansalle ei opetettu todellista Jumalan Sanaa, vaan selityksiä siitä, mitä viisaat miehet käsittivät Jumalan Sanaksi. Eikö meidän aikanamme ole täsmälleen samalla tavalla? Eikö juuri tästä syystä Jumalan täytynyt lähettää sanansaattajansa tälle viimeiselle sukupolvelle, jotta me voisimme vapautua kaikesta perinnäisestä opetuksesta?

Onko mikään ihme, jos meidän Herramme tänäkin päivänä vielä sanoo meille Sanansa kautta: "Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."

Mitä on se, mitä lakihenkiset veljemme opettavat meille, luetellen lukemattoman määrän asioita, jotka heidän mielestänsä ovat syntiä ja vahingollisia uskovaiselle? Mikä erottaisi heidät näistä tuon ajan hurskaista, jotka olivat laatineet selitysteoksen kaikesta Jumalan puhumasta, niin että todellinen Sana oli vain jokin pieni alue suuren selitysten viidakon keskellä?

Olemmeko koskaan panneet merkille sitä, mistä Jumalan Sana puhuu varoittaessaan meitä vääristä opeista? Miksi meidän Herramme varoittaa meitä fariseusten hapatuksesta? Mikä oli se opetus, mikä apostolien aikana eniten hajotti seurakuntaa? Mitä vääriä opetuksia Sana mainitsee? Meidän Herramme kiinnitti ensimmäiseksi huomionsa kirjanoppineisiin ja fariseuksiin, jotka halusivat pitää kansan kiinni perinnäisissä asioissa. Eikö apostolien teoissa puhuta juuri samoista asioista, kun kerrotaan, että tuli julistajia, jotka sanoivat: "Ellette anna ympärileikkauttaa itseänne, niin... niin... Ellette, ellette..."

Miksi Paavalin sellaisella tavalla tulee korostaa Kristuksen sovituskuoleman merkitystä lain täyttymyksenä jo Roomalaiskirjeessä, jos tämä ei olisi ollut päällimmäinen ongelma seurakunnan keskuudessa? Entä kirje galatalaisille? Eikö se kokonaisuudessaan ole kuin haaste meille jokaiselle tässä ajassa? Emmekö me juuri nyt aivan konkreettisesti elä ajassa, jossa meille aivan väkisin tyrkytetään jotakin sellaista, mikä ei perustu puhtaaseen Jumalan Sanan julistukseen, vaan inhimilliseen, ihmisen omasta sydämestä kohoavaan julistukseen?

Kun Paavali Galatalaiskirjeen 1. luvussa hämmästelee: "Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin...", niin olemmeko milloinkaan päässeet käsittämään mitä tämä toisenlainen evankeliumi on? Minä uskon, että suurin osa meistä, enemmistö, on aina ajatellut tämän toisenlaisen evankeliumin olevan jotakin paljon kaukaisempaa kuin mitä se todellisuudessa on. Useimmat ovat pitäneet sitä sellaisena harhaoppina, kuin mitä voitaisiin ajatella esim. jostakin vieraasta uskonnosta tai täydellisesti Raamatun ulkopuolisista käsityksistä.

Jos minun sydämelläni on vuosikausia ollut sellainen tuska tietynlaisen julistuksen johdosta, niin mistä silloin on todella kysymys? Minun täytyy tunnustaa, että vasta eilen, kirjoittaessani tätä raamatullista selvitystä, minulle itsellenikin paljastui tämä totuus. Yhtäkkiä aivan kuin ääni sisimmässäni sanoi: "Jumalan Sana mainitsee Hymeneuksesta ja Filetuksesta, että he opettivat seurakunnan ylösnousemuksesta, joka olisi jo tapahtunut, mutta Uusi Testamentti ei tämän ohella mainitse montaakaan opetusta nimeltä, mitkä olisivat vahingollisia seurakunnalle. Mutta on kuitenkin yksi asia, joka mainitaan lähes kautta koko Uuden Testamentin useaan kertaan, seikkaperäisesti esiintuoden!

Mikä on tämä toisenlainen evankeliumi, mistä ennen kaikkea Paavali niin ankarasti varoittaa ja sanoo: "Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu!?" Mitä on tuo toisenlainen evankeliumi, mitkä ovat sen seuraukset? Koko Galatalaiskirje on vastaus tähän kysymykseen, lukuisat kohdat Roomalaiskirjeestä ja Korinttolaiskirjeistä vahvistavat sen, mukaan lukien vielä suuri määrä jakeita muissa kirjeissä. Mutta mihin tämä toisenlaisen evankeliumin julistus johtaa, mitä se on? Avainjae kaikkeen on Gal.5:4: "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta!"

Kuinka vakavat ja hirvittävät sanat, mutta näin on kirjoitettu! Aivan niin kuin tuona aikana lakihenkiset miehet astuivat esiin Uuden Liiton seurakunnan keskuudessa perinteisten ajatustensa kanssa, vedoten säännöksiin, jotka todellisuudessa olivat vain ihmisten selitystä siitä, miten he ymmärsivät Jumalan määräykset, aivan samoin on tässä ajassa keskuuteemme astunut joukko veljiä, jotka aivan konkreettisesti toteuttavat sen, mitä lainauksessamme sanotaan näistä "pyhistä teksteistä":

"...sillä niissä rabbiinien lausunnot liittyvät Raamatun teksteihin, etenkin Mooseksen kirjoihin, yhtäjaksoisina selityksinä. (!!!)"

...kokoelma sääntöjä kaikkia elämän tilanteita varten esitettynä systemaattisessa järjestyksessä, sääntöjä, jotka olivat laatineet varsinkin farisealaiset kirjanoppineet ...

Koska farisealaiset pyrkivät saattamaan kaikki elämän tilanteet Jumalan tahdon hallittaviksi, sisältää Mishna sekä uskonnollisia määräyksiä että siviili- ja rikosoikeuden alaan kuuluvien tapausten käsittelyä..." Eikö tämä ole täsmälleen se, mitä lakihenkinen veljemme julistaa? Kaikki saattaa vaikuttaa niin oikealta ja hyvältä, koska kaikki nämä lausunnot ja säännöt liittyvät Raamatun teksteihin, mutta kuitenkin ne ovat kirjanoppineiden laatimia!

Toistakaamme: Jo Herramme antoi ymmärtää, että nämä kirjanoppineet ja fariseukset pitäytyivät isien perinnäissääntöihin, eikä Jumalan Sanaan. He tekivät Jumalan Sanan tyhjäksi omilla selityksillään, jotka todellakin edistivät turhaa mietiskelyä, kuten Paavali mainitsee. Jumala oli antanut selvät määräyksensä, mutta hurskaat miehet olivat antaneet niille omat selityksensä, tehden niistä jotakin täysin muuta, kuin mitä Jumala oli tarkoittanut. Vedottiin toki Moosekseen, mutta se, mitä Mooses Jumalan käskystä oli sanonut, oli verhottu sellaiseen määrään inhimillistä viisautta ja ymmärrystä, ettei kukaan näistä "hengellisistä opettajista" käsittänyt aivan käytännössä lisäävänsä jotakin Jumalan Sanaan, tai ottavansa pois siitä: "Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden!" Saksankielinen käännös: "Siten te olette saattaneet Jumalan Sanan pois voimasta omien perinnäisten säädöstenne hyväksi!" (Matt.15:6).