Muuttumaton Jumala 4

”Sillä minä, Herra, en muutu…” (Mal.3).

”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” (Hebr.2).

Olemme nyt, vielä tässä ajassa, tekemisissä muuttumattoman Jumalan kanssa! Meidän tulee ymmärtää oikein mitä Saarnaaja julistaa muuttumattomana ja aina olleena. Hän puhuu maallisista asioista, jotka ovat aikakausien vaihteluiden muunneltavina. Kuitenkin kaikki Jumalaamme ja Hänen Sanaansa koskeva on jotakin sellaista, mikä meidän inhimilliselle mielellemme on käsittämätöntä ja vain uskon kautta ymmärrettävää. Se on jotakin niin lujasti perustettua ja asetettua, että meidän tulee todella tarkata omia liikkeitämme tuon liikkumattoman kohdalla! Se ei liiku, me liikumme, ja siksi tekstistämme jäivät muutamat sanat erikoisella tavalla soimaan mielessäni:

”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.”

Jumalallisessa olotilassa keskellämme, aivan lähellämme, on jotakin kalliotakin lujempaa ja varmempaa, mutta meidän on käsitettävä sen olemus ja hengellinen tarkoitus! Ei ainoastaan Jumalamme ole muuttumaton, vaan kaikki Häneen ja Hänen suunnitelmaansa kuuluva, koska se on ajatonta:

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan…” (Ef.1).

Me ihmisinä, inhimillisellä alueella, arvostamme kaikkea vanhaa ja alkuperäistä, mutta jumalallinen maailma ja järjestys näyttää olevan pahasti hakusessa!

”Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten…” (1.Piet.1).

Me olemme omassa itsessämme, omassa olotilassamme, jatkuvien muutosten ja vaihteluiden alaisia, mutta kuinka toisin onkaan Herramme suhteen!

”Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. Te tiedätte sen, rakkaat veljeni.” (Jaak.1).

Meidän tulee siis varoa kulkeutumasta ohitse, eksymästä, juoksemasta väärien äänien ja asioiden perässä:

”Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt…” (Hebr.6).

Ankkuroitukaamme siis iankaikkiseen!

Muuttumaton Jumala 3

”Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” (Joh.10).

”Sillä minä, Herra, en muutu…” (Mal.3).

Me elämme nykyaikaa ja asumme sivistyneissä valtioissa.  Merkitseekö tämä sitä, että kaikenlainen epäjumalanpalvonta on kaukana takanamme ja aivan tuntematon käsite sivistyneelle ihmiselle, eli on turhaa lainata raamatunlauseita, joissa puhutaan vieraista äänistä ja jumalanpalveluksista?

Ns. sivistyksen nimissä ihminen etsii itselleen sopivaa jumalakäsitystä välittämättä Raamatusta lukemistaan ajatuksista. Ihminen pyrkii sovittamaan jumalanäkemyksensä omaan persoonallisuuteensa, muotoillen sen oman tarpeensa mukaiseksi. Hänen ei välttämättä tarvitse kehitellä aivan uusia ajatuksia ja näkemyksiä, mutta hän voi lainata, ja tekeekin sen, kaikkea mielestään sopivaa tekstiä Jumalan Sanasta, antaen oman olemuksensa määritellä itselleen sopivat selitykset. Itse sitä tiedostamatta suuri määrä ihmisiä palvelee siten jotakin muuta kuin Todellista ja Oikeaa Jumalaa, luoden omilla selityksillään epäjumalan, tai jopa suuren määrän sellaisia. On vanhanaikaista palvoa itse muovaamaansa jumalankuvaa ja polvistua sen edessä. Sivistys on suonut mahdollisuuden mitä hienostuneimpaan uskonnon harjoittamisen muotoon. Tästä elävimpänä esimerkkinä jo mainitsemamme kuuluisan kirjailijan haastattelu, jossa esitettiin vakavamielinen kysymys: ”Voitaisiinko mahdollisesti tulevaisuudessa korvata eri uskonnot tietokoneen avulla!”

On oikeastaan uskomatonta se laajuus, millä nykyajan ihminen katsoo oikeudekseen selittää kaikki jumalallinen omalla järjellään ja omilla näkemyksillään! Herramme totesi aikanaan, profeetallisena Totuutena:

”’Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?’ Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita…” (Luuk.18).

Millaisten luulojen vallassa elääkään suurin osa ihmiskuntaa! Herramme ei lainauksessamme puhu uskonnollisuudesta tai uskonnoista, vaan Uskosta!

”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” (Juuda 1).

Taidamme elää ajassa, jossa eivät vain muutamat ole pujahtaneet keskuuteemme, vaan olemme saaneet kokea todellisen maahanmuuttoliikkeen hengellisellä alueella! Lähes kaikki kristillinen Totuus ja Tieto on käännetty päälaelleen!

”Me murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset; me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä. Sillä meidän rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä, ja pahat tekomme me tunnemme: me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja. Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla. Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi.” (Jes.59).

Meidän Jumalamme ei siis muutu eikä sovittele itseänsä meidän murinoidemme ja kujerrustemme mukaan, vaan yhä vielä pätee:

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12).

Muuttumaton Jumala 2

”Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” (Joh.10).

”Sillä minä, Herra, en muutu…” (Mal.3).

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.” (2.Kor,1).

Aivan hiljattain esitti joku ajatuksen, että joidenkin mielestä ihmisellä ei saisi olla ollenkaan mielipahaa. Kuulostaa melko vieraalta ääneltä! Mitä sitten tulisi olla, ainainen mielihyväkö? Elämme selvästikin ajassa, jossa itse asiassa kaikki pyritään vääristelemään sellaisella tavalla, että ihminen olisi aina, jatkuvuudessa, tyytyväinen ja vailla kaikenlaista mielipahaa. Tätä pyritään aikaansaamaan kaikin mahdollisin tavoin, ensisijaisesti kai kieltäytymällä ajattelemasta mitään masentavaa tai kielteistä. Siitä johtuen lukemattomat ihmiset ovat jatkuvassa lääketokkurassa, mikä turruttaa mielen ja johtaa usein todella vakavaan kierteeseen, koska mielipahankin torjuntaan tottuu, vielä suuremmaksi mielipahaksi!

Mitä toteaa tämänpäiväinen lainauksemme Jumalan Sanasta?

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme…”

Jos ihmisellä ei saa olla minkäänlaista mielipahaa, ahdistusta, niin onko silloin ollenkaan mahdollista kokea aitoa lohdutusta, sen paremmin ihmisten kuin Jumalankaan taholta? Voiko aito jumalanlapsi olla ilman minkäänlaisia ongelmia, nauttien vain jokapäiväisestä ja jatkuvasta onnesta ja ilosta? Kyllä voi, nykyaikaisten näkemysten perusteella, sulkemalla mielensä, silmänsä ja korvansa kaikelta epämieluiselta ja hokemalla mitä erilaisimpia mantroja ja itsesuggestioon johtavia, toistuvia sanayhdistelmiä. Mutta ei tarvita muuta kuin tervettä järkeä tiedostamaan elämän todellisuus, joka kolkuttaa jokaisen ihmisolennon ovella, jos ei jo tänään, niin ainakin huomenna! Kokemuksemme todistaa elämän sisältävän mitä suurimman määrän pettymyksiä ja epäonnistumisia, joista loppujen lopuksi opimme enemmän kuin kaikesta hyvästä ja onnellisuutta tuottavasta! Ristiriitaisen tuntuista, mutta kuitenkin niin jumalallinen kuin inhimillinenkin totuus!

Selittäisikö tämä sen, että ihmiset aina vain laajemmassa mittakaavassa elävät omissa ympyröissään ja huomioivat toisia entistä vähemmän? Jatkuvasti onnistuva ja mielipahattomuudessa elävä keskittyy vain omaan hyvinvointiinsa ja vieraantuu todellisesta elämästä omaksi ja toisten vahingoksi.

”…että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat…”

Millaista puutetta lohdutuksesta aiheuttaakaan uskomus jatkuvaan mielihyvään! Kirjoittaja on todella huono uskovainen kun ajatellaan hänen mielensä heilahteluja. Noin viikon ajan on aivan tavallisuudesta poikkeava sekä henkinen että kehollinen heikkous vallannut päivittäisen elämän! Mutta lohduttaa lukea Paavalin tunnustus:

”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

”Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.”

Muuttumaton Jumala

”Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” (Joh.10).

”Sillä minä, Herra, en muutu…” (Mal.3).

Muutama päivää sitten uutisissa esiintyi kuuluisa amerikkalainen kirjailija, jonka kirjan perusteella esitettiin vakavamielisesti kysymys, voitaisiinko mahdollisesti tulevaisuudessa korvata uskonnot tietotekniikalla, eli tietokoneella. Tämä ei voinut olla herättämästä voimakkaita tunteita kirjoittajassa. Miksikäs ei useimpia uskontoja voitaisi korvata jollakin uudella ja ajankohtaisella, mutta mitä tulee kristinuskoon, on ajatus suorastaan karmiva! Ihminen voi ajatella mitä haluaa, siihen hänelle on suotu vapaus, mutta hänen ajatuksiinsa pätee yhä vielä:

”Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.”

Lähes kaikki vieraat äänet lausuvat jopa hyvin syvällisiäkin sanoja lainaten Raamattua, mutta niiden koko sanoma kaikuu vieraana aidon uskovaisen korvissa, sydämessä. Me emme selvän tietoisuutemme, uskomme perusteella, ole tekemisissä minkään uskonnon kanssa, vaan Uuden Elämän kanssa. Tämä Elämä perustuu Hyvään Paimeneen, jonka puhe ei ole ainoastaan sanoja, vaan Elämää! Ei siis ole kysymys vain joidenkin ajatusten, sanojen toistamisesta, vaan Äänestä, todellisesta sisällöstä!

Kuinka voisimme korvata millään inhimillisellä ajatusmaailmalla tai laitteella Herramme, josta selvästi sanotaan:

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…” (Hebr.13).

Mihin perustuu pohjimmiltaan lainauksemme varoitus monenlaisista ja vieraista opeista? Kaiken Raamatun kokonaistodistuksesta poikkeavan takana ei ole vain jokin inhimillinen ajatus ja näkökanta, vaan kaikki vieras ääni perustuu vieraisiin, Jumalaa kohtaan vihamielisiin voimiin ja niiden ääniin!

”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.” (Ef.6).

Nämä hallitukset ja vallat ovat täysin selvillä jumalallisesta suunnitelmasta, ja niillä on tarkempi tieto kaikesta kuin meillä kenelläkään! Nämä voimat eivät pelkää kädessä ojennettua Raamattua, vaan osaavat sen ulkoa! Mistä siis voimme erottaa oikean ja väärän?

”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.” (Joh.8).

Mihin perustuu tämä valheellisuus? Sanan selittämiseen, väärin lainaamiseen, väärin yhdistämiseen, kuten voimme nähdä ja kuulla käärmeen lähestyessä Eevaa. Eevan epäilyksiä ei herättänyt käärmeen sihisevä ääni, koska se peittyi inhimillisesti mieluisiin,väärin tulkittuihin Jumalan ajatuksiin ja sanoihin!

Mikä siis on tärkeintä meillekin tässä ajassa, kaiken tietomäärän keskellä:

”Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.”

Herran aito läsnäolo ja HÄNEN ÄÄNENSÄ, JOTA EI KUKAAN KYKENE JÄLJITTELEMÄÄN!