Katso, ihminen!

 

”Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?  Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa’ - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon’. Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak.4).

Olemme useaan kertaan kirjoittaneet siitä, kuinka tämän ajan ihminen entistä suuremmassa määrin pakenee ajatusta sairaudesta, vanhenemisesta ja kuolemisesta. Uskotaan, että mitä ei näe tai kuule, sitä ei ole olemassakaan. Tämä ei ikävä kyllä koske vain uskosta osattomia, vaan aivan liian monia uskovaisiakin. Nyt pääsiäisaikana meidän tulee olla todella kiitollisia siitä muistutuksesta, jonka se antaa meille. Meidän Pääsiäiskaritsamme on teurastettu Elävän Tien luomiseksi Uuteen Elämään!

Oletko muuten huomannut, kuinka vähän enää lauletaan lauluja tai virsiä, joissa puhutaan kuolemasta ja vuodatetusta Verestä? Todellinen pääsiäinen oli aikanaan todella verinen ja äärimmäisen julma, ei mikään modernisoitu ihmismielen luoma teatteriesitys! Meitä ei ostettu takaisin Jumalalle jollakin symbolisella mielikuvalla, vaan ihmisen kaiken pahuuden voimalla tapahtuneella raakuuden tekokokonaisuudella. Alulle panevana tekijänä oli Kainin henki, joka sai valtaansa sen ajan kirkollisen maailman. Kateus oli niin suuri, ettei kysymykseen tullut mikään karkotus tai muu kuritus, vaan Herramme luovutettiin sen ajan vihatuimman yhteisön tuomittavaksi ja tapettavaksi! Viha vaati kuolemaa uskonnollisen kiihkon sanelemana. Vihollisen valta tahtoi enemmän armoa kuin kirkollinen valta! ”Katso, ihminen!”

Kaiken nykyisen kehityksen ja pelottavuuden keskellä, epävarmuuden maailmassa, kaikuu meillekin entistä voimallisempi huuto: ”Katso, ihminen!” Me olemme kuin savu, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu. Tämä ajatus puhuu meidän inhimillisestä olemuksestamme, jonka perusteella meidän tulee nähdä toinen toisemme sellaisena kuin todella olemme. Ensimmäisen todellisen pääsiäisen mallin mukaisesti tässäkin ajassa jopa aivan maallinen taho näyttää enemmän kiinnittävän huomiotamme lähimmäisenrakkauteen kuin kirkollinen maailma, joka jälleen on valmis ristiinnaulitsemaan alkuperäisen ja ainoan aidon hengellisyyden!

”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.”

Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa! Ihmisenä ainoa keinomme toteuttaa jumalallinen tahto on huudahtaa toinen toisellemme: ”Katso, ihminen!” Minä olen ihminen, Sinä olet ihminen, ja jokainen meistä on ihminen. Me olemme totaalisesti riippuvaisia Jumalan armosta, ja meidänkin on oltava armahtavaisia. Niin kauan kuin sanotaan ”tänä päivänä”, on meidän ymmärrettävä mitä lähimmäisemme tarvitsee ja odottaa meiltä!

Eläväksi tehty!

 

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.” (1.Kor.15).

 

 

Suuri osa kristikuntaa ajattelee tänään Herramme haudassa olemista. Olisiko se osaltaan sitä, mistä lainaamamme kohta puhuu? Monet ajattelevat muinoin tapahtunutta juhlallisella mielellä, ikään kuin toivona paremmasta hengellisestä elämästä tässä olotilassa, käsittämättä todella kaiken tapahtuneen tarkoitusta. Koko kristillinen sanoma perustuu elämään, joka alkaa jo täällä maan päällä, ollen mitä lujimmin sitein sidottu iankaikkisuuteen, eli tuonpuoleiseen olotilaan. Tämä elämä on koetusten ja kilvoittelun aikaa, valmistautumista tuonpuoleiseen.

Herramme kuolema ei ollut jokin irrallinen tapahtuma, vaan osa kokonaisuutta, jonka perusteella Taivaallinen Isämme palautti ennalleen ihmisen rikkoman yhteyden. Siten en voinut olla suorastaan järkyttymättä nähdessäni niin oman maamme kuin Saksankin televisiosta valmisteluja pitkänperjantain hengellisiin juhlallisuuksiin. Ristiinnaulitsemiseen liittyvät tapahtumat on haluttu siirtää tähän aikaan, modernisoituna, niin ettei jäljellä ole oikeastaan mitään alkuperäistä ja jumalallista, vaan ainoastaan inhimillisen järjen luoma kuva jostakin sellaisesta, mikä ei koske meitä ollenkaan. Ihminen leikkii itse valitsemassaan vapaudessa niin omalla kuin toistenkin ihmisten hengellisellä omaisuudella. Tämä vapaus on jo tuonut, ja on tulevaisuudessa tuova mukanaan sellaisen määrän ongelmia, joita ihmiskunta ei enää pysty hallitsemaan. Kaikella henkivaltoihin liittyvällä halveksinnalla ja suoranaisella pilkalla on seuraamuksensa!

”…he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ’Rangaiskoon sinua Herra!’ Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.” (Juuda).

”Herjaavat kirkkauden henkiolentoja!” Ylienkelin antama esimerkki on meille mitä suurimmasta merkityksestä. Meille ei kerrota oikeastaan mitään Herramme kuolemaan liittyvistä vastaavista asioista. Pääsiäisen yhteyteen on vain hyvin viattomalla ja näkymättömällä tavalla sidottu mitä erilaisimpia henkimaailmaan liittyviä pilkantekoja ja herjauksia, joilla esitetään haasteita, joihin ei kuitenkaan olla kykeneviä vastaamaan. Koetaan hetkellistä ja näennäistä voitonriemua, mutta ollaan todellisuudessa astuttu pimeyden alueille, joista ei ole paluuta. Skeuaan pojat ovat tästä mitä vakavin esimerkki. Toisaalta taas tulee mieleeni yksi kohtaamistani seurakuntalaisista, miespuolinen henkilö, joka toi esiin hyvin pelottavan piirteen useissa muissakin uskovaisissa. Hän sanoi kuulteni koko elämäni ajaksi mieleen jääneet sanat: ”Minä annoin paholaisen kuulla kunniansa!”

Herramme itsekään ei suhtautunut pilkkaavasti viholliseemme erämaakiusausten aikana. Hän kohtasi haasteensa tietoisena omasta asemastaan ja olemuksestaan, vastaten kaikkiin haasteisiin Jumalan Sanalla!

Monet nykyiset suuntaukset palvelevat siis vain vihollisen asiaa, ja järkyttävintä kaikessa on se, että palveluksen tekijät eivät ollenkaan käsitä mistä luopuvat ja mitä asiaa palvelevat! He hylkäävät alkuperäisen pääsiäisen sanoman, uskoen kaiken loppuvan viimeiseen henkäykseensä, mennen kuitenkin tuonpuoleiseen odottamaan osaansa pimeyden herransa kanssa! Maailmankaikkeuden suurin petos!

”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa…”

Pitäkäämme siis kiinni toivostamme ja tunnustuksestamme tänä pääsiäisenä! Herra on lähellä!

Pitkäperjantai

 

Kaikki, mikä on totta

”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4).

Ei todellakaan kuulu hyvältä kaikki se pääsiäiseen liittyvä tiedottaminen, jota voi seurata tiedotusvälineistä vuosi vuodelta radikaalimpana. Jopa meidän Herramme persoonallisuus ja ominaisuudet pyritään perustelemaan tieteellisesti, ottaen malliksi jokin nuoren ihmisen pääkallo, jota sitten läpivalaistaan ja pyritään luomaan kuva siitä, millainen Herramme oli. Tiede, tiede, tutkimus, inhimillinen viisaus! Ihmisen mielettömyys on nyt saavuttanut äärirajansa aivan sen mukaisesti, mitä meille on ennalta kerrottu Pyhässä Sanassa!

Meidän Herraamme ei voi verrata mihinkään maalliseen esimerkkiin, vaikka Hän tulikin omalla tavallaan täysin meidän kaltaiseksemme. Hän oli täysin ihminen, mutta ilman kaikkea meidän perimäämme vääryyttä ja pahuutta! Hän oli puhtaista puhtain Pääsiäisuhri, joka uhrattiin ihmisen näkökulmasta käsittämättä sillä hetkellä sen merkitystä. Uskonnollinen johto ei voinut seurata tuomittavaansa roomalaisiin tiloihin, joihin he Hänet pakottivat. He halusivat pysyä puhtaina ja saastuttamattomina voidakseen nauttia pääsiäisateriansa! Hänet, aidon Pääsiäisuhrin, jota he olivat niin kauan odottaneet, he luovuttivat pahojen ajatusten ja aikomusten saattelemana sen vallan alle, jota he eniten vihasivat tässä maailmassa! Heidän kansaankin iskostamansa viha ja tuomiohenki tulivat äärikohtaansa huudossa: ”Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme ylle!” Kuinka kauhistuttavalla tavalla kaikki toteutuikaan vuosituhansien kuluessa!

Hengellisen johdon ja sen luoman ilmapiirin vaikutuksesta suuri osa kansaa antoi viedä ajatuksensa aivan väärille, tuomiota itsensä ylle tuoviin ajatuksiin. Miten on meidän suhteemme tässä ajassa, jos yhdymme median julkituomiin näkemyksiin Herrastamme? Miksi tiede ja oppineet ihmiset sellaisella tavalla seuraavat Herramme ajan hengellisen ylimystön jalanjäljissä, tehden näkemyksillään tyhjäksi koko lunastustyön, ja saaden jopa osan kirkollista johtoa liittymään mukaan huutoon: ”Antakaa mennä, tällä Miehellä ei ole mitään todella jumalallista taustaa, vaan hän on ainoastaan yksi meistä, tavallisista kuolevaisista!” Omilla teoillaan ja asenteillaan kaiuttaa tämän ajan kansa ensimmäisen pääsiäisen Jerusalemia järisyttäneen huudon kaikua: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”

”Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.” (1.Kor.15).

Hauta on tyhjä, jo parin tuhannen vuoden ajan!

Lempeä uskovainen

 

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4).

Millainen on siis todellinen uskovainen? Hänet erottaa muista ihmisistä todella helposti! Hänen lempeytensä on kaikkien hänet tuntevien ihmisten tiedossa! Miksikähän tästä aiheesta on aina ollut niin vaikea kirjoittaa ilman pelkoa pilkkaavista asenteista? Kuitenkin Jumalan silmissä tämä asia on todella kallis, koska se kertoo lähimmäisillemme nimenomaan Hänen ominaisuuksistansa, joiden Hän haluaa tulevan julki meissäkin!

”…vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” (1.Piet.3).

Yli kaiken tulee meidän varjella sisimpäämme, sillä sieltä elämä lähtee! Nämä asiat eivät korjaannu nykyaikaisella metodilla, joka tarkoittaa uskomusta siihen, etteivät ne ole enää tärkeitä, jos emme ajattele niitä ja lue niistä Jumalan Pyhästä Sanasta. Jos todella rakastamme Herraamme koko sydämestämme, koko mielestämme ja koko voimastamme, saa se meidät ajattelemaan kokonaisvaltaisesti Häntä miellyttäviä asioita. Koko voimastamme!

Kuinka paljon käytämme voimavarojamme ollaksemme mukautumatta tämän maailmanajan mukaan? Joskus epäilen joidenkin kyllästyvän kirjoituksiini liian masentavina, mutta jokin sisimmässäni päinvastoin vakuuttaa, että juuri näiden minulle suorastaan saneltujen tekstien johdosta jokainen lukija voi siirtyä lähemmäksi todellista onnellisuuttaan ja iloaan Herrassa!

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.”

Kaikki ympärillämme pyrkii tässä ajassa vakuuttamaan meille, ettei Herraa ole enää olemassakaan, eikä meidän siitä syystä tarvitse olla huolissamme hengellisestä tilastamme. Yhä useampien mielestä olemme vain tekemisissä aikanaan kehitellyn uskonnollisen liikkeen kanssa, joka nyt kaikin tieteen keinoin on todistettu vanhanaikaiseksi ja epäuskottavaksi. Juuri tämän tulisi todistaa meille entistä suuremmalla voimalla Sanan puolesta, sillä juuri tällainen aika meille ennustettiin jo vuosituhansia sitten! Herra joutuu piiloutumaan kaiken pilkan keskeltä sellaisille alueille, mistä voimme löytää Hänet vain kokonaisvaltaisella antaumuksella, etsien Häntä koko sydämestämme ja koko mielestämme ja koko voimastamme! Herra on lähellä!

Varjeltavat ajatukset

 

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4).

Eikö meidän jokaisen toivomus olekin, että rauhan Jumala olisi kanssamme? Hän on itse antanut ymmärtää haluavansa sitä. Mutta jos me nautimme hengellisiä asioita ikään kuin vain jonkinlaisina uskonnollisina välipaloina, emme ole todella käsittäneet, mistä Jumalan kanssa vaeltamisessa on kysymys.

”Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.” (1.Moos.5)

Kuinka monen olenkaan kuullut siteeraavan tätä kohtaa, uskoen sen vertauskuvallisesti koskevan myös häntä! Moni pitää tätä esikuvana tulevalle Seurakunnan ylöstempaamiselle. Mutta voiko se toteutua kohdallamme, jos todellakin olemme ns. hetken jumalanlapsia, nauttien hengellisiä asioita tiettyinä pyhinä ja juhlahetkinä, ikään kuin nälän yllättäessä ottaen välipalaksi hengellisen energiapatukan tai – juoman? Eikö elämä Jumalan kanssa, vaeltaminen hänen yhteydessään, ole sen enempää, laaja-alaisempaa?

Heräsin aamulla mielessäni alkaen soida ajatuksen lainauksestamme:

”…ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

Usein levottomasti nukutun yön jälkeen mieli on tilassa, johon emme ole ollenkaan tyytyväisiä. Tietynlaiset unikuvat pyörivät vielä mielessä, vaikka emme ehkä muista tarkkaan mitä näimme. Olen Herralle kiitollinen siitä, että varsinaiset painajaisunet jäivät menneisyyteen kai jo vuonna 1964. En ollenkaan usko epämääräisten unien oikeutukseen vaikuttaa tulevaan päivään. Meidän tulee turvautua siihen, mitä lainauksessamme sanotaan:

”…on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

Meidän on siis itsekin vaikutettava siihen, millaisten ajatusten sallimme kuluttaa aikaamme ja viedä tilaa elämässämme.

Ennen uskoon tuloani näin valtavan määrän mitä erilaisimpia painajaisia. Olen kertonut tästä joissakin kirjoituksissani. En olisi iltaisin halunnut nukahtaa, koska nämä painajaiset toistuivat niin usein. Pelottavinta olivat unet, joissa olin pimeässä huoneessa, johon en saanut millään konstilla valoa, ja jaloissani ryömi joitakin kauhistuttavia olentoja. Kun sitten tulin uskoon, päätin painajaisen tullessa huutaa: ”Menkää pois Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä!” Päätin myös samalla potkaista lähintä otusta. Tähän yhteen kertaan loppuivat kaikki painajaiset lopullisesti!

Näen toki levottomia unia, mutta en varsinaisia painajaisia. Ajatusten viemiseksi kuitenkin oikeisiin asioihin, on paras ratkaisu aamulla ensimmäiseksi rukoilla ja mahdollisesti lukea tai kuunnella Jumalan Sanaa, koska sen välityksellä Jumalan rauha välitetään meille. Jos ilman selvää selitystä jäävä uni valtaa mielemme koko päiväksi, olemme jollakin tavoin väärällä alueella. Jumalan kanssa vaeltaminen on yksinkertaista, koska se on tarkoitettu nimenomaan lapsenmielisille, mutta sille on luotu aivan oma elinpiirinsä. Meille käsittämättömästä syystä Herra näyttää välillä harjoittavan piiloleikkiä.

”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak.4).

Aivan kuten lasten leikeissä paetaan pahaa, esim. mustaa miestä, tulee meidän uskonelämässämme rientää aivan tiettyyn suuntaan voidaksemme kohdata sen, mitä etsimme. Miksi Jumalamme välillä piiloutuu meiltä vastoin syvintä haluamme? Koska me juoksemme väärissä asioissa, väärillä alueilla, käsittämättä kuinka lähellä olemme häntä, joka kaikin mahdollisin tavoin pyrkii vain vahingoittamaan meitä! Voidaksemme olla Jumalalle alamaisia, tulee meidän kaikin tavoin välttää tämän pahuuden läheisyyttä, jopa juosta pois sen seurasta ehkä huutaen samat sanat kuin itse aikanaan painajaisten kohdalla. ”Mene pois Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä!”

Me emme voi samanaikaisesti harjoittaa seurallisuutta Jumalan ja pahan kanssa. Jumalan läheisyys ei salli vihollisuuden läheisyyttä, vaikka Hän, joka on meissä, on suurempi kaikkea.

”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”