Mielikuvituksen mahti osa 2

Seurattuani nyt hengellistä elämää eri piireissä vuodesta 1964 lähtien, joudun surulla toteamaan, että aivan liian moni kanssamatkaaja on ajautunut jonkinlaisiin kuvitteellisiin maailmoihin. Miten rohkenen väittää tällaista? Lukemattomien kokemusten perusteella! Kuunnellessani ihmisten perusteluja erilaisille opillisille näkemyksilleen, olen usein joutunut suorastaan ymmälleni. Perustelut ovat ehkä olleet paikkansapitäviä, mutta selvääkin selvemmin on silmät suljettu lukuisilta samasta asiasta puhuvilta sanankohdilta. Ihmisillä on ollut erilaisia kokemuksia ja elämyksiä, joiden varaan sitten on rakennettu kaikki ympäristö. Kokonaisuutta ei todellisuudessa ole muodostunut ollenkaan, vaan eräänlainen fantasiapuisto, jossa toki suurikin osa perustuu eräänlaiseen todellisuuteen, mutta enemmänkin tarkempaa tutkistelua kestämättömään näkökantaan, joka ei löydä todellisia yhtymäkohtia käytännön elämässä. Näkemämme saattaa herättää suurtakin kiinnostusta ja ihastusta, mutta mitä hyödyttää jokin todellisuuteen perustumaton mielikuvituksen tuote hengellisellä alueella? Hengellisyys ei ole jokin utopia tai fantasiamaailma, vaan näkyvääkin maailmaa tärkeämpi kosketus tuonpuoleiseen, joka kokonaisuudessaan perustuu todellisuuteen ja käytännöllisyyteen.

Kuinkahan monta prosenttia näkemästämme hengellisyydestä perustuu meille Sanassa ilmoitettuun todellisuuteen? Ei varmaankaan kovin monta prosenttia!

Ihmisen mieli on todella tuottoisa. Se on tarkoitettu työvälineeksi elämäämme, mutta se on tarkoitettu pidettäväksi hallinnassa. Jos se pääsee valloilleen, on tuloksena kaikenlaista sopimatontakin. Tulee vaistomaisesti mieleen suuri pankkiherra, joka on kuva eräästä äärilaidasta. Hetkessä ihminen siirtyy tuhansien eurojen hotellihuoneesta muutaman neliön selliin, mahdollisesti koko loppuiäkseen. Kysymys ei ole inhimillisestä erehdyksestä, joka voisi sattua meille jokaiselle, vaan kaiken taustana on pidempiaikainen kehitys, jonka tielle ihminen omilla ratkaisuillaan on johtanut itsensä. Ihminen niin helposti antaa itselleen kaikenlaisia lupia, jotka eivät perustu todellisuuteen ja jokapäiväiseen elämään, vaan tietynlaisiin mielikuviin, jotka ruokkivat itseään aivan uskomattomalla tavalla. Ihmisen mieli jossain vaiheessa ei enää ole kykenevä erottamaan fantasioita todellisuudesta, johtaen todella kauhistuttaviinkin lopputuloksiin.

Ihmisen mieli siis tietyssä vaiheessa alkaa toimia ihmistä itseään vastaan, koska eräällä tavalla kontrolli ja tutkittavat alueet menevät päällekkäin. Jossakin mielessä pukki pannaan kaalimaan vartijaksi, ja elämämme arvokkaimmat asiat annetaan aivan väärien voimien valvontaan. Vakavinta kaikessa on se, kuinka näkymättömät nämä rajat oikean ja väärän välillä ovat. Siksi kai meille selvästi tuodaan julki, että meiltä odotetaan totuutta salatuimpaan asti. Kuinka pelottavia kuvia eteemme avautuukaan kaiken tämän keskellä! Uskovainenkin voi omilla ratkaisuillaan ja hyvin pienillä väärillä ratkaisuilla ja näkemyksillä ohjata tiensä suoranaisiin vääryyden maailmoihin.

Yhä vielä joudun pelon sekaisin tuntein ajattelemaan asioita, jotka ovat niin itseäni koskettavia. Uskallan kuitenkin puhua niistä rohkeudella, koska niin karun todellisella tavalla olen joutunut niiden pyöritykseen vuosikymmenien ajan. Aikanaan kaikki sai alkunsa hyvin pienistä yksityiskohdista, joille kukaan ei osannut antaa niille kuuluvaa merkitystä. Vuosikymmenien ajan mieleni oli suoranaisessa myllerryksessä tietooni kantautuvien väitteiden johdosta, joilla ei ollut kuin hyvin ohut totuudellisuuden kosketus. Esitettiin väittämiä, jotka olivat aivan uskomattomia. Liioittelematta voidaan sanoa, että näiden väittämien mukaan olin syyllinen kaikkeen negatiiviseen, mitä eri ihmisten keskuudessa ilmeni. Sama koski kaikkia niitä henkilöitä, jotka seisoivat rinnallani Jumalan työssä. Sanomattakin on selvää, että kaiken takana ovat henkivallat, jotka aikaansaivat suoranaista sairaalloisuutta. Kun saman valheen kertoo useampaan kertaan, alkaa sitä itsekin pitää totena. Mitä useammin tekee saman virheen, sitä helpommin sitä alkaa pitää oikeana, ilman mitään perusteluja ja oikeutuksia!

Tämä on ehkä pelottavin kohtaamani asia uskon elämässäni, kun hyvinkin läheiset ihmiset ajautuvat hetki hetkeltä syvemmälle epätodellisuuden ja suoranaisen valheen maailmaan. Ei ole enää kysymys yksittäisistä totuuden vastaisuuksista ja erillisistä valheista, vaan jopa melko pian ajautuu rehellisyydestä loittoneva uskovainen tilaan, josta pidempiaikaisena ei näytä olevan mitään paluuta todellisuuteen ja totuuteen. Ihminen on alkanut kirjoittaa historiaa uudelleen, omia näkemyksiään ja vääriä perustelujaan vastaavaan muotoon. Jos tämä jatkuu vuosia ja vuosikymmeniä, mitä inhimillisiä mahdollisuuksia meillä olisi palauttaa tämä ihminen oikealle tielle? Otamme sitten esiin minkä asian tahansa, on hänen mielensä tietokoneen kovalevyllä lukematon määrä näitä historian uudelleen kirjoitettuja vastaväitteitä, joita kohtaan olemme täysin avuttomia. On vain sana sanaa vastaan, vaikka käytännön elämä osoittaisi todellisuuden.

Meidän ei ole tarpeen toistaa tässä kohden kaikkia niitä Uuden Testamentin kohtia, Ilmestyskirja erikoisesti huomioiden, missä annetaan ymmärtää niiden osa, jotka ajautuvat valheen maailmaan. Itse Herramme tuo esiin kaiken pelottavuuden kertoessaan ihmisistä, jotka Hänen nimessään ovat tehneet suuren elämäntyön ihmeiden ja merkkien seuraamana, mutta joita Hän ei siitä huolimatta ole koskaan tuntenut. Ihmiset ovat itsepetoksessaan uskoneet tekevänsä heille uskotut asiat, mutta ovat siitä huolimatta olleet todellisen Jumalan suunnitelman ulkopuolella ja sitä vastaan. Jos heidän toiminnastaan on ollut joitakin hyviä seuraamuksia, niistä nauttivat ainoastaan ulkopuoliset ihmiset, eivät he itse. Heidän kohdallaan ei päde sekään, mitä Paavali puhuu rakentajista, jotka käyttävät erilaisia materiaaleja, jotka tulevat koettelemukset saattavat palamaan ja hajoamaan. Rakentajat itse kuitenkin pelastuvat kuin tulen kautta.

Kuinka kaukana tästä kaikesta ovat kuitenkin ne ns. uskovaiset, jotka omalla toiminnallaan saavat lähinnä vain tuhoa aikaan! Meidän tehtävämme ei ole toimia tuomareina, mutta kaikki tämä tapahtuu meille varoitukseksi, ettemme itse olisi osallisia sellaiseen toimintaan. Kenen puolella ovat nämä ihmiset, jotka puheissaan ovat niin lähellä totuutta, mutta kuitenkin elämällään karkottavat kaikki vilpittömät läheisyydestään? Herramme sanoo aivan selvästi, että joka ei Hänen kanssaan kokoa, se hajottaa. Nyt tässä viimeisessä hetkessä, joukon pienentyessä, on kaikki hajottaminen entistäkin vaarallisempaa ja pelottavampaa.

Milloin hyväksymme lopullisesti sen tosiasian, että Jumalan Valtakunnassa vain aito on aitoa. Kaikki jäljitelmät ja kopiot on jo aikaa sitten tuomittu katoamaan. Ainoastaan alkuperäinen huomioidaan näkymättömässä maailmassa, jonne olemme matkalla!

Tänä päivänä ihmiset uskovat mitä erilaisimpiin näkymättömiin maailmoihin, joista myöskin viestitetään meille mitä erilaisimpia sanomia ja näkyjä. Kysymys ei ole vain joistakin mielikuvituksen tuotteista, vaan pimeyden henkivalloista, jotka työntyvät näkymättömästä maailmasta valkeuden pilvien keskellä. Pimeyden enkelit ovat tässä ajassa pukeutuneet valkeuden palvelijoiksi, joiden viesti sisältää häkellyttävässä määrin samoja elementtejä, joita olemme tottuneet pitämään Jumalalta tulleina. Pienikin poikkeama alkuperäisestä aikaansaa mitä kauhistuttavimpia muutoksia joka suhteessa, tästä todisteena geenitekniikka ja dna. Tuhoisiin seurauksiin johtaa jo pienikin muutos ketjuissa, jotka ovat meille näkymättömiä.

Pienikin hapatus hapattaa koko taikinan, on yritetty saattaa tietoisuuteemme koko uskossa olomme ajan. Me vain emme ole ottaneet sitä kyllin vakavasti. Itse olen ollut yli kolmenkymmenen vuoden ajan todistaja sille, kuinka eri ihmiset eri tilanteissa ovat ”lohdullisesti” todenneet, että tämä ja tämä on melkein kuin sitä ja sitä. On tiedostettu seikkoja, jotka tuntuvat ensi alkuun oudolta, mutta omia tavoitteita on tukenut tietty kokonaisuus, joka sitten on mieltä rauhoittaen hyväksytty totuudeksi, kun se kerran on ollut niin vakuuttavaa ja suurimmaksi osaksi paikkansa pitävää. Tässä on ollut alun alkaen tuhon siemen. Näin voimme todistaa vieraan vallan tunkeutumisen jaloimpiinkin piireihin, ilman että vartiomiehen pasuunan puhallukseen olisi reagoitu oikealla tavalla. Vartiomies on vaiennettu kivisateeseen ja jopa tappaviin nuoliin. On jatkettu eteenpäin kokonaisuuden kanssa, joka itsessään on kantanut mukanaan tuhoisia elementtejä, jotka omalla tavallaan ovat ruokkineet mielen syövereitä, johtaen täysin vääriin päätelmiin. Sen sijaan että olisi palattu takaisin alkuperäiseen Sanaan, on kaikelle annettu oma selitys, niin että Jooelin ennustama ennalleenpalauttaminen on jälleen kerran kokenut kovan takaiskun. Nämä mielenelämän sirkkalaumat ovat syöneet lähes kaiken hengellisen ruuan, ja jäljellä on vain mustunut maa ja pimentynyt taivas.

Me odotimme jotakin aivan muuta kuin mitä nyt katselemme ympärillämme, itse kukin pelon sekaisin tuntein. Kaikki näkemämme on saanut meidät toimimaan vastoin parasta tietoamme ja käsitystämme, niin että etsimme lohtua vääristäkin asioista, koska mielemme ei ole kykenevä kohtaamaan sitä pettymystä, mikä rehellisyyden nimessä on vallannut mielemme. Mutta emmekö me, nämä asiat näkevät, ole kuitenkin kiinnitetyt siihen totuuteen, joka alusta asti sai meidät valtaansa? Uskon korkeudessakin ymmärrettävän masentuneisuutemme ja ilomme katoamisen. Meidän on pakko rohkaistua ajattelemaan, ettemme me ole tällaista halunneet emmekä todellisuudessa ole edes syyllisiä sen tapahtumiseen.

Olemme joutuneet vastakkain todella suurten voimien kanssa, ja kauhistuttavinta on ollut koko ajan se, kuinka rakkaat veljet ja sisaret ovat olleet vihollisen palveluksessa, asettamassa palavia nuolia vihollisen jousiin. Jokainen valhe, jokainen vääryys, on toiminut vihollisen hyväksi ja mielemme masentamiseksi. Meitä on syytetty kaikista negatiivisista asioita vuosikymmenien ajan. Me olemme tienneet syyttömyytemme ihmisten edessä, vaikka Kaikkivaltiaan edessä aina koemme itsemme tavalla tai toisella syyllisiksi. Mutta kaikelle tälle on nyt tultava loppu, ennen kuin tuho keskuudessamme tulee liian suureksi! Ei ole nöyryyttä väärien asioiden myöntäminen. Me olemme antaneet kulkea ylitsemme niin selin kuin muutenkin maaten, ihmetellen kengänjälkiä kasvoissamme ja koko ruumiissammekin. Nyt on aika tuomion alkaa Jumalan huoneesta, ja me saamme mennä Herramme eteen juuri sellaisina kuin olemme, kertoen kaiken tämän Hänelle. Hän tietää sen, on aina tietänyt, mutta olemmeko oikealla tavalla kertoneet kaiken hänelle?

Me emme enää jaksa kantaa väärää syyllisyyttä. Juhlikoot väärät ihmiset väärien henkien kanssa. Meidän aikamme on nyt kantaa kaikki tämä kokemuksemme Jumalamme eteen, tietoisena omista vajavaisuuksistamme ja heikkouksistamme, mutta silti kieltäytyen ottamasta vihollisen syytöksiä yllemme.

Markku Vuori