MEITÄ KOETELLAAN

 Meitä koetellaan!

On kulunut kuukausia siitä kun viimeksi otin tietokoneen syliini ja kirjoitin jotakin. Siitä huolimatta lukuisat ihmiset ovat käyneet lukemassa blogiani. On tapahtunut enemmän kuin kukaan meistä olisi osannut katsoa mahdolliseksi tapahtuvaksi. Itse olen omalta kohdaltani tuntenut itseni kuin kotiarestissa olevaksi, eikä vain ”kuin”, vaan aivan kirjaimellisesti! Mielessäni toistuvat pari sanankohtaa, jotka tuovat julki tuntemukseni ja ajatukseni.

”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: "Nämä eivät minua miellytä"... ”(Saar.12).

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” (Joh.21).

Miten on sinun kohdallasi? Mitä ajattelet, mitä tunnet kaiken sen suhteen, mikä jonkinlaisen virran tavoin on melkein koko vuoden ajan tulvinut yllemme? Meiltä ei totisesti kysytä mitä tahdomme ja mikä meistä on parasta, vaan pelkästään jo ihmisyytemme tähden olemme osallisia kaikkeen tässä maailmassa tapahtuvaan. Kaikki tämä on pakostakin ”vyöttänyt meidät” tavalla, joka ei totisesti miellytä meitä! Ovat tulleet päivät, joita ei varmastikaan useampi osannut odottaa. Meistä on ikäänkuin tehty jokaisesta jonkinlaisia vanhuksia, joiden elämää rajoitetaan ennen näkemättömällä tavalla! Varoitus toisensa jälkeen kaikuu kaikenlaisista tiedotuslähteistä saattaen meidät toimimaan vastoin kaikkea ennen kokemaamme!

Itse olen melko huonossa asemassa syöpäsairauteni ja lääkitykseni johdosta ja olen siksi suostunut melko täydelliseen karanteeniin tietoisena mahdollisen tartunnan vakavuudesta kohdallani. Olin jo joidenkin sairauksien johdosta jonkinlaisessa kotiarestissa ja nyt olen kaksinkertaisessa ”kotiarestissa”. Saan olla kuitenkin kiitollinen Jumalallemme jokapäiväisestä elämästä, jonka aloitan joka aamu sanomalla hiljaa tai vähän äänekkäämmin: ”Kiitos Jeesus, että autat tänään!” Kuinka eläväksi onkaan tullut laulun ajatus: ”Päivä vain, vain yksi kerrallaan!”

Huomaan nyt senkin seikan, että tämä kirjoittaminen on aloitettava osaltaan kuin alusta. Elämä on ollut kovin rajoitettua lääkitykseni johdosta, joka on melko täydellisesti tappanut syövän, mutta samalla pitänyt minut koko lailla väsyneenä ja uupuneena, niin että en ole uskaltanut ajaa hyvin rakkaalla sähköpyörällänikään! Onneksi jalat kantavat ja pyrin liikkumaan puoli tuntia joka päivä.

Mikä askarruttaa mieltäni eniten nykyisissä olosuhteissa? Siitä ei ole pienintäkään epäilystä! Minulla on nyt pandemian ja rajoitusten johdosta aivan liian paljon aikaa miettiä kaikkea menneisyydestä pulppuavaa tapahtumien virtaa, minkä voimakkuuden voi ajatella sen perusteella mitä on lukenut tästä blogista! Vaikka kuinka taistelen tätä vastaan, en voi mitään alitajunnalleni, joka ei ole hallinnassani! Uskovaisen ei tulisi juurikaan miettiä ja kysellä miksi, miksi! Ilon aiheita on siis häpeällisen vähän. Mutta kaiken keskellä vastoin inhimillistä mieltä iloitsee siitä että on kerrankin aikaa tutusta ensisijaisesti Herraan ja Hänen ajatuksiinsa – sekä omaan, todelliseen minäänsä, itseensä.

Nyt alkaa väsymys vallata mielen, mutta mitä tahdon sanoa tämän kirjoituksen kautta? Vaikka kaikki muuttuisi kuinkakin paljon, pysyy yksi asia voimassa:

”Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.” (Jes.41).

Siten meillä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus ajatella Häntä ja Hänen tekojansa, lukien Raamattua enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Jumala on totisesti olemassa!

Rauhantervehdys! Sairauteni on aika hyvin hallinnassa, mutta lääkitys vie suurimman osan voimistani. Itselleni aivan käsittämättömästä syystä en aikaansaa uutta kirjoitusta vaikka mieleni olisi avoin asialle. Pilvenpatsas on aivan selvästi pysähtynyt kohdaltani. Haluan sulkeutua esirukouksiinne aivan erityisellä tavalla.

Henkilökohtaisesti olen aivan erikoisella tavalla iloinnut kuunnellessani YouTubesta suomalaisen lääkärin puheita, joissa hän ennen kuulemattomalla tavalla tuo julki aivan uusia tieteellisiä seikkoja, jotka todistavat Jumalan olemassaolosta.

Puheet löytyvät nimellä  

”Pekka Reinikainen”

Suosittelen vakavasti ja toivon Sinun sulkevan hänetkin rukouksiisi!

Korkeimman suoja

“Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, 2. se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan." 3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. 4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. 5. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, 6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. 7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. 8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. - 9. Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani." - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. 10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. 11. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. 12. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. 13. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. - 14. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. 15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. 16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
Psalmi 91

Keitä me olemme? Kuka minä olen?

Keitä me olemme?

Kuka minä olen?

Tänään tuon mietittäväksemme kaksi eri Sanankohtaa. Ne ovat toistuneet mielessäni muutaman päivän ajan.

"Mooses sanoi Jumalalle: 'Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' niin mitä minä heille vastaan?' Jumala vastasi Moosekselle: 'Minä olen se, joka minä olen.' Ja hän sanoi vielä: 'Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne.' Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: 'Sano israelilaisille näin: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.'¨ (2.Moos.3).

¨Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: 'Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.' Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: 'Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?' Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.¨ (Apt.19).

Mitä ajatuksia tuovat nämä lainauksemme mieleemme, minun mieleeni? Mitä niillä on tekemistä toistensa kanssa? Ne suorastaan lennättävät ainakin minun ajatukseni Uuden Testamentin puolelle, ensisijaisesti Ilmestyskirjan kolmanteen lukuun, joka on kuvaus tästä viimeisestä ajanjaksosta!

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo."

Olemmeko suorastaan pakotettuja kokemaan kaikanlaista inhimillisyydellemme sopimattomalta tuntuvaa voidaksemme oikealla tavalla viedä ajatuksemme todelliseen suhteeseemme hengelliseen elämään ja maailmaan? Mikä on esim. minun asemani ja mihin se perustuu kaiken sairauden ja lääkkeiden sivuvaikutusten keskellä? Miten kaikki tämä vaikuttaa näkymättömässä maailmassa kaiken epämukavuuden keskellä? Jos minusta tuntuu pahalta suoranaisesti joka päivä, tekeekö se minusta jollakin lailla toisarvoisen ja merkityksettömän? Muuttuuko jokin suhteessani Herraani ja Hänen tarkoitusperiinsä? MItä sisältävät lainauksemme aivan erikoislaatuisella tavalla? Kysymyksemme kuului siis:

Kuka minä olen?

Keitä me olemme?

Joudun etsimällä etsimään oikeita sanoja tuodakseni julki sisimpäni tuntemuksia. Jos kerran minä olen uudestisyntymäni johdosta syntynyt, ei vähempään kuin Itse Kaikkivaltiaaseen Herraan ja tullut samankailtaiseen Olemukseen Hänen kanssansa, niin eikö minulla siten ole aivan erkikoslaatuinen hengellinen ja näkymätön asema Samassa Olemuksessa, riippumatta inhimillisistä tekijöistä, sairauksista ja pahoista oloista? Jos kerran Hän on minussa ja minä Hänessä, niin enkö minäkin omalta osaltani, Hänen omanaan, lapsenaan ja ansiostaan ole osallinen Hänen Olemukseensa sellaisena, joka on olemassa, osana Häntä joka oikeutetusti voi sanoa: "Minä Olen!"

En siis olekaan lakannut olemasta Jumalan lapsi heikkouksieni ja sairauksieni johdosta! En siis tee mitään vääryyttä esittäessäni tällaisen näkökulman! Mutta mikä on perustana kaikelle tälle ohitse inhimillisten heikkoksieni, heikkoksiemme? Kuka ja ketkä ovat aivan erikoisella tavalla selvillä tästä asianhaarasta ohitse meidän ajattelumme ja hurskaiden kuvitelmiemme? Siitä kertoo aivan salaman tavalla valaisevalla tavalla toinen lainauksemme, vaikka emme sitä ole tulleetkaan ajatelleeksi tarpeeksi vakavalla tavalla!

"...mutta paha henki vastasi heille sanoen: 'Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?'"

Herran itsenä tavoin me suhtaudumme mitä suurimmalla varauksella henkien todistukseen, mutta tämä lainaus paljastaa meille enemmän kuin mitä ehkä koskaan olemme tulleet ajatelleeksi. Mikä on avainajatus tutkistelullemme "Minä Olen" lisäksi? Se liittyy elintärkeällä tavalla kaiken aidon uskonasian persoonallisuuteen!

"Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa."

Näkymättömät voimat ovat täysin selvillä meidän elämämme suhteen ja tietävät olemmeko me omalla kohdallamme seisoneet Palavan Pensaan äärellä ja kokeneet henkilökohtaisella tavalla Herran Jeesuksen tulevan olemukseemme Hänenä joka on "Minä olen".

Elämme nyt mitä levottomimmassa ja koettelevimmassa ajassa, jossa on äärettömän vaarallista luottaa toissijaiseen tietoon ja tuntemukseen. On suorastaan järjetöntä vedota ja vannottaa jotakin jonkun toisen henkilön julistuksen kautta. Meissä itsessämme on oltava kaiken tarpeellisen ja Elämää tuovan! Kuka olen siis minä, keitä me olemme?

"Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa." (1.Joh.4).

Jatkuu...

Vuodenvaihteessa 2019 - 2020

Olen vielä hengissä! Muutaman päivän aikana olen suorittanut kaikenlaista järjestelyä, mikä on jäänyt tekemättä melko täydellisen uupumuksen johdosta. En olisi koskaan voinut uskoa todeksi sitä, minkä lävitse olen käynyt viimeisten kuukausien aikana! Viimeisen kerran kirjoitin 12. joulukuuta (korjaus 12. marraskuuta) ja tänä aikana olen tuntenut kuin olisi tietynlainen sisäinen katkaisija käännetty kiinni-asentoon. Päivittäin olen huokaillut Isäni puoleen että Hän näyttäisi minulle jotakin tekemistä tai sitten olen huokaillut: ”Milloin taas kirjoitamme jotakin?” Jokin tarkoitus kaikella on ollut, vaikka se itselleni on todella vaikea käsittää ja hyväksyä! Pyydän aivan erikoisella tavalla saada sulkeutua esirukouksiinne sairauksieni johdosta. Olen usean vuoden ajan sarastanut eturauhassyöpää joka pysyy kurissa pistosten avulla, jotka kuitenkin omaavat vakavia sivuvaikutuksia, joiden toivon hellittävän rukoustenne avulla. En oikein jaksa uskoa että olisin jo suorittanut kaiken minulta Ylhäällä odotettavan.

Viime uutisissa on useaan kertaan toistunut ajatus huolestuttavasta ajasta. Emme voi kylliksi korostaa sitä, että ainoa todellinen turvamme on Herrassa ja Hänen siipiensä suojassa! Olemme selvässä ristiriidassa ympäröivän maailman kanssa! Silti elämämme ratkaisu on seuraavassa lauseessa:

”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4).

Toivotan kaikille erikoisen siunauksellista Uutta Vuotta!

”JOKA MINÄ TODELLA OLEN!” 2

”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.’ Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: ’Juuri se, mitä minä puhunkin teille.’” (Joh.8).

Todella pitkästä aikaa jaksan ottaa tietokoneen syliini. Syöpälääkitykseni on suorastaan lamaannuttanut niin mieleni kuin kehonikin. Iloitsen kaiken keskellä siitä, että muistini on kuitenkin muuttumaton ja huomaan oppivani vielä uuttakin! Jossakin mielessä olen joutunut pakostakin ajattelemaan, että nyt on aika ihmisten lukea jo julkaistuja kirjoituksiani, joita ei ole aivan vähäinen määrä. Minun on oltava kuuliainen taivaalliselle näylle ja kun kerran Pilvenpatsas on seisahtunut paikalleen, on minun tyytyminen siihen. Tehtävänäni ei selvästikään ole omien ajatusteni julkaiseminen, vaan Isäni tahdon julkituominen! Ei ole kysymys minun sanoistani, vaan Elävän Jumalan Sanasta!

Jo muutaman päivän ajan on seuraava sanankohta soinut mielessäni;

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4).

Erikoisesti koskettavat sydäntäni sanat:

”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

Ei todellakaan ole kysymys jostakin uskonnosta tai sen mukanaan tuomista tunteista ja näkemyksistä, vaan kaiken Todellisuuden kokemisesta aivan konkreettisella tavalla! Todellinen Jumalan rauha perustuu Hänen läsnäoloonsa meidän elämässämme, tässäkin levottomista levottomimmassa ajankohdassa juuri ennen Herran tulemusta! Koko ilmapiiri, koko ns. maailma on täynnä asioita ja tekijöitä, jotka haluavat kiinnittää mielemme ja koko olemuksemme maallisiin ja maailmallisiin asioihin. Siksi tarvitsemme aivan ennen näkemättömän määrän aitoa Jumalan Rauhaa ja lepoa!

”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

Miten saavuttaa kaikki tämä tämän rauhattoman ja sekavan ajan keskellä? Siinä todellakin tärkein kysymyksemme, johon meidän on selviytyäksemme saatava vastaus Itse Rauhan Ruhtinaalta! Lukekaamme mitä lainaustamme seuraavilla riveillä neuvotaan!

”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4).

Kaikki tämä on juuri nyt vierasta ympärillämme olevassa maailmassa, lisääntyvässä määrin.

”Sentähden on oikeus meistä kaukana, eikä vanhurskaus saavuta meitä; me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä. Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat, haparoimme niinkuin silmiä vailla; me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä, me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet. Me murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset; me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä. Sillä meidän rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä, ja pahat tekomme me tunnemme: me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja. Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla. Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta.” (Jes.59).

Millaisen haasteen joudummekaan kohtaamaan päivittäisessä elämässämme! Lue koko luku Raamatustasi!

Saanen jälleen kerran sulkeutua esirukouksiinne, sillä vain Herra on todellinen Parantajani!

”JOKA MINÄ TODELLA OLEN!”

”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.’ Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: ’Juuri se, mitä minä puhunkin teille.’” (Joh.8).

En voi mitään sille että tämä sanankohta niin usein nousee esiin mielessäni! Olen jo pidemmän aikaa ollut sanoinkuvaamattoman uupumuksen vallassa, niin että mieleen on myöskin noussut rakas uskonveljemme, josta Sana toteaa:

”Ja Aabraham vaipui kuolemaan korkeassa iässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena, ja tuli otetuksi heimonsa tykö.” (1.Moos.25).

Mihin perustui hänen ”kyllänsä saaminen” ja mihin se perustuu minun ja luultavasti monen muunkin ajatuksissa? Ainakin osaltaan se perustuu tietynlaiseen ja – asteiseen turvattomuuden tunteeseen, mille on aivan selvänä perustana Sanan antama varma tieto:

”…ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa. Soisin, ettei teillä olisi huolia.” (1.Kor.7).

Kaikkea kokemaamme ja näkemäämme on aina ollut ja on loppuun asti oleva saarnaajan julkituomien sanojen perusteella, mutta laadultaan ja määrältään ei oikeastaan mikään ole enää tuttua ja turvallista, niin että tahtomattammekin sielumme huokaa ja kipuilee kaiken kohtaamamme kanssa siinä määrin, että kirjoittajan ajatuksiin hyvin, hyvin usein nousee kaipaus tulla Aabrahamin lailla pois otetuksi, kaikesta maallisesta touhusta kyllänsä saaneena!

Mutta mikä on sydämemme tila, todellinen olemuksemme, etenkin kun kuulemme Herramme sanat:

”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.”

Olemmeko todella vakavasti esittäneet omalla kohdallamme kysymyksen?:

”Kuka Sinä olet?”

Meidän tulee juuri nyt, kaiken kuohunnan ja muutosten keskellä, ehkä kyllänsä saaneena, varmistaa ettemme uskovaisuudestamme huolimatta siirry rajan taakse väärissä uskomuksissa! Kuka ja mitä Herramme Jeesus Kristus todella on, sinulle, minulle? Uskomme tulee perustua Jumalan Sanaan ja yksin siihen, koska Hän on Sana!

Tulkitkoot seuraavat sanankohdat sydämemme todelliset ajatukset:

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1).

”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää…” (Kol.2).

Oletko koskaan todella ajatellut mitä voisi jäädä tämän ”Jumaluuden koko täyteyden” ulkopuolelle???

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1).

”…ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol.1)

”Filippus sanoi hänelle: ’Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.’” (Joh.14).

”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla…” (Hebr.1).