Minkä Jumala on valmistanut! 2

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

Meillä on tehtävä tässä ajassa ja tässä olotilassamme, eikä se ole lainkaan merkityksetön! Me olemme Kristuksen ”sijaisia”, joka ikinen todellinen jumalanlapsi!

”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5).

Mikä on tarkoitettu näkymään kaikille, mikä taas on tarkoitettu pysymään visusti salassa? Olemme juuri lukeneet meistä, itse kustakin yksilönä:

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?”

Kuinka tämä sopii yhteen Kristuksen puolesta lähettiläänä olemisen kanssa? Asia on niin selvä kuin vain olla voi, kunhan vain käsitämme asian kokonaisuuden ja jumalallisen järjestyksen! Yksi lempilainauksistamme on ollut:

”Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.” (Saar.8).

Kuinka onkaan voitu tuoda kristityn ihmisen koko kärsimystaakka julki yhdellä vanhan liiton lauseella! Ihmisellä omassa tilassaan on loputon tarve puuttua toisen ihmisen elämään, kourimalla ”hengellisellä kädellä” hänen sisintä olemustaan! Mikä sattuisi sen enempää kuin sisimpään tunkeutuva, likainen käsi, joka haluaa tietää sinusta kaiken ja kourii sen tähden salaisuuksia löytääkseen salaisimpia alueitasi! En ikinä unohda kuinka eräs ”kristitty” aikanaan ilmaisi syvimmäksi toivomuksekseen saada tietää ihmisten syvimmät salaisuudet! Kuinka pelottava toivomus, ennen kaikkea kristillisen historian valossa! Siksi juuri tässä ajassa emme voi kyllin korostaa jo lukemaamme:

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?”

Tämän on Jumalamme säätänyt meitä itsemme uhan alaisiksi tuntevia arkoja jumalanlapsia varten! Tämän on Jumala tehnyt, vastakohdaksi sille, mitä ihminen niin tahtoisi tehdä! Jotta todella voimme olla Kristuksen itsensä laatimia kirjeitä ja Hänen edustajiansa tässä viimeisessä ajassa, emme voi edes kuvitella olevamme kaikenkarvaisten kourien kaiveltavissa! Me olemme lähteen sijaintipaikkoja, joiden sisimpään ei kenelläkään ole asiaa, koska olemuksemme sisältää Elävän Veden Lähteen, joka ei ole mikään muu kuin Herramme Jeesus Kristus! Siksi on tarpeen säilyttää salaperäisyys, jota yksin vain Herra hallitsee!

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” (Snl.4).

Koko jumalallinen salaisuus perustuu mitä salaisimpaan henkilökohtaisuuteen, yksilöllisyyteen, sen todistaa seuraava lainauksemme, joka ei tarvitse mitään selitystä!

     ”…jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi,

kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.

Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.” (Kol.1).

Minkä Jumala on valmistanut!

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

Onkohan milloinkaan aikaisemmin pyritty sellaisella tavalla kiinnittämään ihmisen huomio siihen, mitä ihminen on tehnyt? Olemme jo kirjoittaneet nykyisen ”Baabelin tornin” rakentamisesta, joka on esikuva kaikelle ihmisen aikaansaannokselle. Mikään ei enää näytä olevan mahdotonta ihmisviisaudelle, joka jo ajoittain tuo julki mielipiteensä, selittäen maalliset maallisesti siihen asti, että uskoo lähitulevaisuudessa olevansa kykenevä tarjoamaan ihmisen keholle iankaikkisen elämän! Nyt on meillä jokaisella viimeinen hetki päättää ketä ja mitä uskomme! Tai oikeammin meidän on ehdottomasti viimeistään nyt pääteltävä mikä todella on se usko, josta Raamattu meille kertoo! Missä se on ja mitä se on!

Tämänpäiväisessä lainauksessa nousevat erikoisella tavalla silmieni eteen sanat:

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”

Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa antaen hänelle samalla tietynlaisia kykyjä, jotka oikein käytettyinä suovat mahdollisuuden kummankin väliseen kommunikointiin. Jo aivan alusta lähtien ihmiselle suotu valinnanmahdollisuus saattoi hänet tekemään vääränlaisen valinnan, joka johti vieraantumiseen Luojaansa kohtaan. Tästä lähtien hänen mielensä oli kaikkeen siihen, mihin hän itse oli kykenevä. Aikaisemmin hän oli elänyt suoranaisen jumalallisen ilmestyksen keskiössä, mutta syntiinlankeemuksen johdosta hän menetti kaiken aikaisemman. Mutta nyt tiedämme, että Erään Ainutlaatuisen Lunastustyön perusteella avautui mahdollisuus uuteen yhteyteen Alkuperäisen kanssa!

Kuinka yksilökohtaista ja henkilökohtaista kaikki onkaan jo pelkästään tämänpäiväisen lainauksemme perusteella! Jälleen kerran tulee mieleemme ihmisen pohjaton halu kaiken hengellisen ulkoistamiseen, mikä todellisuudessa palvelee vain ”Baabelin tornin” rakentamista, sillä nämä yksilökohtaiset rakennuspiirustukset eivät lainkaan kuulu julkisuuden piiriin!

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”

Kuinka siis voisi joku edes kuvitella voivansa jollakin tavoin puuttua yksittäisen ihmisen hengelliseen rakentamiseen, koska tältä osalta kaikki on vain yksittäisen persoonan tiedossa! Tämän kaiken edellytyksenä on kuitenkin sopusointu ja sisäinen rauha meissä olevan hengen kanssa! On kysymys niin vakavanlaisesta ja erityislaatuisesta toiminnosta, että kaikki onnistuu vain Jumalan Hengen avulla, josta olemme uudestisyntymässä päässeet osalliseksi ennen maailman perustamista laaditun ohjelman mukaisesti.

”Ohjelma” on helposti väärin ymmärrettävissä oleva sana tässä yhteydessä. Syvällisempi ilmaisu on Uusi Elämä, joka Golgatalla ja Pääsiäis- aamuna palautui meille sen Rakkaan kautta, joka toi ihmiskunnalle uuden mahdollisuuden jumalayhteyteen! Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumala, tullen lihaksi niin Hänessä Itsessään kuin meissäkin! Kuinka vaikeata onkaan inhimilliselle lihalle käsittää Tämän Armotyön merkitys ja laajuus!

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.”

On viimeinen hetki lakata pyrkimästä ”käsittämään” Jumalamme tekoja inhimillisin välinein! Se kaikki vain murehduttaa Hänen Henkeänsä, joka meillä on oltava sydämemme valtaistuimella ohjaamassa kaikkea tekemistämme ja olemistamme. Millainen riemullinen tieto itsessään kuolevaiselle ihmiselle! Me saamme olla salaisuus, jonka vain me itse ja Jumala tuntevat!

Maailman onnellisin kansa?

Viimeaikaisimmat tutkimustulokset ovat aikaansaaneet aivan erikoisia tuntemuksia sisimmässäni. Osaltaan tunnen mielihyvää, toisaalta jonkinlaista omantunnon kolkuttelua, koska jo pidemmän aikaa olen ollut jonkinasteisessa kapinassa vallitsevien olosuhteiden johdosta. Mieleeni palaavat jälleen kerran Afrikassa viettämäni viikot ja niiden suoman kokemuksen viesti: ”Lähes jokainen meistä suomalaisista on kuin lottovoittaja verrattuna kohtaamiini afrikkalaisiin!”

Lähes huonolla omallatunnolla totean jälleen kerran, kaiken kapinoinnin ohella, että olen todella kiitollinen suomalaiseksi syntymiseni johdosta, mutta en ole itsessäni aivan varma siitä, että jos minulla olisi ollut valinnanmahdollisuus… olisinkohan sittenkään valinnut juuri tätä ajankohtaa elettäväkseni? Tämä kaikki on toki jopa aivan tyhjänomaista pohdintaa, koska kaiken kokemani perusteella olemassaoloni tarkoitus perustuu juuri tähän ajankohtaan! Mutta mitä todella on onni josta puhutaan, ja onko valittu sana ollenkaan todenmukainen? Miksi minä kutsuisin kaikkea antamalla aivan uudenlaisen otsikon? ”Maailman parhaissa olosuhteissa elävä kansa!”

”Maailman onnellisin kansa?” Mihin aivan huomaamattomasti vie jo Afrikan-matkani aikaansaama toteamus? ”Kuin lottovoittajia!” Eli jos tahdomme olla todella rehellisiä, mittaamme aivan tottumuksesta ja huomaamattamme kaikkea rahalla! Me olemme maailmanlaajuisesti hyvinvointivaltio vailla vertaansa, kaukana mannerlaattojen liikkeistä, lujalla kalliolla. (?). Ettemme vain olisi tuudittautuneet aivan vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen vertailemalla olemassaoloamme aivan väärällä tavalla ja vääriin kohteisiin? On vain Yksi Kallio, joka on suonut ja suo oikeanlaisen turvallisuuden ja suojan!

”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.” (1.Kor.10).

Meillä on siis Kallio, joka on täysin riippumaton mannerlaattojen liikkeistä! Itse asiassa kaikki horjuu ja vapisee tässä ajassa, koko maailman ollessa synnin aiheuttamissa synnytystuskissa, jotka kylläkin löytävät tiensä tähänkin ”lintukotoon”. Siitä on jo pidemmän aikaa ollut selviä merkkejä. Olisiko parempi olla nostamatta esiin näitä asioita? Ei todellakaan, koska elämme valmistautumisen ajassa, emmekä saa jäädä ilman asianmukaisia varoituksia. Rakentakaamme siis elämämme ajoissa jo esiin tuomallemme Kalliolle, joka pitää huolen hengellisestä janostamme, mikä taas estää juomasta vääristä paikoista:

”…söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.”

Mikä vielä on merkille pantavaa? ”Söivät samaa hengellistä ruokaa!” Kuinka onnellinen kansa me olemmekaan kaiken hengellisen tietoisuutemme johdosta, mutta mitä olemme tehneet kaiken sen suhteen menneinä aikoina, ja juuri nyt teemme?

”Minä puhuin sinulle onnesi päivinä. Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla.' Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti: et ole kuullut minun ääntäni.” (Jer.22).

Ilman että olisi tapahtunut mitään suurempaa pahaa, olemme ”onnellisena kansana” puskeneet läpi harmaiden kivien vääränlaisessa itsetietoisuudessa, vääränlaisessa onnellisuuden tunteessa! Vaikka olemme monella tapaa kieltäytyneet kuulemasta, on Jumalan Armo silti ollut kansamme kanssa!

Mikä on siis Korkeimman Onnellisuustohtorin sanoma ja lääke niin sieluillemme kuin kehoillemmekin?:

”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps.73).

Sydämen lihatauluihin! 3

”Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3).

Millainen luottamus ihmisellä alkaakaan olla itseensä ja kaikkiin kykyihinsä! Olemme jo usein todenneet ihmisen saavuttaneen aivan käsittämättömiä asioita Baabelin tornin ja kaupungin hengessä.

”Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.” (1.Moos 11).

Tiede yhdistää erilaiset tutkijapiirit tänään ”yhdeksi kansaksi” ja asettaa heidän suihinsa saman mielen ja samat päämäärät. Heidän sydäntensä tauluille on kirjoitettuna sama teksti kuin ”ensimmäisen yrityksen” hetkellä: ”Tehkäämme itsellemme nimi, koska nyt ihmiselle ei mikään ole mahdotonta.” Taustalla on voima, joka tahtoo nostaa ihmisen kyvyt sellaiselle tasolle, missä hän tavoittelee ”taivaita” ja uskoo vähitellen olevansa Jumalan vertainen. Mikä saa meidät ajattelemaan tällaisia?

Jos olisimme muutama vuosikymmen sitten puhuneet 3D-tulostamisesta, olisi meille naurettu. Että muka voidaan tulostaa jopa aseita ja melkein mitä vain! Tämä kaikki alkaa olla menneen talven lumia, sillä aamulla uutisten yhteydessä kerrottiin siitä, kuinka jo tulostetaan ihmiskudosta! Tavoitteena on tulevaisuudessa valmistaa ihmisen kehonosia tulostimella! Olemme todella tulleet aikaan, jossa ihmiselle ei mikään näytä mahdottomalta! Mihin tämä kaikki on johtanut ja johtaa entistä suuremmalla voimalla? Ei aivan suorastaan näkyvään jumalakielteisyyteen, vaan ihmisen mahdollisuuksien korostamiseen, mikä sekin palvelee vääryyden maailmaa. Mitä tämän kaiken tulisi sanoa meille, jotka uskovaisina on katsottu etuoikeutetuiksi elämään tässä viimeisen ”Baabelin tornin” rakentamisen ajassa?

”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.”

Vaikka meillä on näin selvä tieto meiltä odotettavasta asenteesta, voi avoimet silmät ja korvat omaava Herran oma nähdä lukemattomia ”hengellisiä” ihmisiä kiipeilemässä Baabelin tornin rakennustelineillä ”hengelliset haalarit” päällä ja jonkinlainen työkalu kädessään! Tämä meidän tulee nähdä varoittavana esimerkkinä, jotta näkisimme oman tehtävämme aivan toisenlaisissa olosuhteissa ja piireissä! Oikeastaan mikään siitä, mitä näemme tässä torninrakentamisessa, ei palvele alkuperäistä Jumalan tarkoitusta, koska kaikki perustuu ihmisen viisauteen ja suorastaan vääristyneeseen käsitykseen omista kyvyistään. Miksi näin? Onko todella viisautta ja järjellisyyttä kaikki ihmisen korostama tieto ja taito, filosofia, jos ja kun hän on Jumalan luoma, ja kaikki hänen käytössään oleva on myöskin Jumalan luomaa?

Tiede itsessään ei ole mitään moitittavaa, mutta nykyisessä muodossaan se saa yhä useamman ihmisen vieraantumaan Jumalasta ja uskomaan jopa omaan luomiskykyynsä, täysin vastoin sitä, mikä tulee olla aidon uskovaisen asenne!

”Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta…”

Kuinka meitä tulisikaan kauhistuttaa ajatuskin Baabelin haalareista ja aliurakoinnista tuolla rakennustyömaalla! Me emme voi palvella kahta herraa, koska kaikki salainenkin toimintamme paljastuu jossakin vaiheessa, sillä Taivaallinen Valvontatoimisto on selvillä jokaisesta henkäyksestämmekin! Mistä siis kaikki epäröimisemme ja epävarmuutemme ajassa, jossa tarvitsemme ennennäkemättömän määrän rohkeutta ja uskallusta?

”Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.” (1.Joh.3).

Sydämen lihatauluihin! 2

”Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3).

Ei ole siis ollenkaan samantekevää mitä ja ketä me kuuntelemme ja luemme! Jo parin päivän ajan ovat mielessäni toistuneet sanat ”sydämen lihatauluihin”. Kuinka voisimmekaan tässä yhteydessä edes hetken ajatella jonkinlaisen ulkoistamisen mahdollisuutta! Koko aito kristillinen asia on olemukseltaan niin henkilökohtainen, sisäinen, että se voi toimia ja olla mahdollinen vain kahden iankaikkisen välillä!

Jos me todella olemme osa Jumalaamme ja Hänen olemustansa, toteuttaa Hän meissä ja meidän kauttamme iankaikkista suunnitelmaansa, joka perustuu Sanan lihaan tulemiseen, ensin Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa ja sitten uudestisyntymisessämme, joka on kirjoitettu sydämiimme, ei johonkin taskussamme olevaan jäsenkirjaan!

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef.1).

Jos ja kun me kerran olemme osa Häntä ja Hänen aivoitustansa, on meillä pakostakin sama mieli ja samat ajatukset, eikö vain? Sydämelläni on usean päivän ollut ajatus, että jotkut jo suorastaan joutuvat epätoivoon kaikkien varoitustemme johdosta, koskien kunnioitusta Sanaa kohtaan. Kirjoittaja on lukenut tai kuunnellut Raamatun lukemattomia kertoja haluamatta ottaa siitä pois jotakin tai lisäämättä siihen jotakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vastaava lukemisen määrä olisi uskon edellytyksenä jokaiselle ihmiselle!

Meille jokaiselle on kuitenkin todella tärkeätä tietää mitä Jumalan Sana sisältää, jotta emme olisi jatkuvassa epätietoisuudessa mitä erilaisimpien oppien vallatessa alaa. Jos Jumalan Henki on jo päässyt kirjoittamaan jotakin sydäntemme lihatauluihin, merkitsee se jokaiselle yksilölle ensisijaisesti oikeaa asennetta Jumalaa ja Hänen ajatuksiansa kohtaan! Eikö tämä aivan luonnostaan aikaansaa rakkauden Sanan lukemista kohtaan, kunkin voimien mukaisesti?

”…edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.”

Kuinka vajavaisen esikuvan tälle kaikelle antaakaan maallinen lapseus ja rakkaus! Me tarvitsemme mahdollisimman suuren määrän kirjoitusta, Jumalallisen Isän Rakkauden viestiä sydäntemme lihatauluihin! Vain siten voimme saada edes jonkinlaisen kuvan yli ymmärryksen käyvästä Jumalan Rakkaudesta lastansa kohtaan, niin että pakostakin sydämestämme nousee huudahdus: ”Abba, Isä!”

Milloin oikein pääsemme käsittämään, kuinka henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan on kysymys? Aivan kuten Mooseksen täytyi unohtaa inhimillinen viisautensa, samoin meidän tulee aivan erikoisella tavalla löytää oikea asenne elämään ja Jumalan Sanaan! Palakoot sydämemme lihatauluihin Herramme kaiken paljastavat sanat:

”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.”

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt.11).

Me elämme jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee! Ei ole kysymys kaiken ymmärtämisestä, vaan lapsenomaisesta uskosta!