Valmis kaikkiin hyviin tekoihin!

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2.Tim.3).

Millainen ojennus ja nuhde meille tässä ajassa! Miten oikein olemme lukeneet ja ymmärtäneet Sanaa, etenkin kun tässä hetkessä juuri kukaan ei lainaa tällaisia sanankohtia, ikään kuin ne olisivat kirjoitetut vain jotakin toista ajankohtaa varten! Ei ole Paavali meille jättänyt tahtoansa ja ajatuksiansa, sen paremmin kuin ei Mooses tai kukaan muu profeetoista. Mitä meille on Sanaan tallennettu, se on tullut ulottuvaisuuteemme Jumalan Hengen vaikutuksesta, tuoden esiin Kaikkivaltiaan ennen maailman luomista esittämän tahdon. Tämä tahto oli tallennettuna Jumalamme olemukseen, tullen vähän kerrallaan julki pelastushistorian kehityksen aikana.

Koko Jumalan tahto tuli julki Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen ihmiseksi tulemisessansa. Siksi on yksi merkittävimmistä sanankohdista minulle:

”Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä;

sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” (1.Joh.4).

Mikä on siis Sanan perimmäinen tarkoitus? Se tahtoo luoda aidon, todellisen sukulaisuussuhteen ihmisen ja Luojan välille. Eikö se sitten ole luomisen perusteella jo olemassa, niin kuin useat ajattelevat? Taitavat näin ajattelevat olla myöhässä useamman tuhatta vuotta, sillä esivanhempamme, Adam ja Eeva tahtoivat tulla joksikin sellaiseksi, mitä heille ei ollut tarkoitettu. He ylittivät Luojansa heille asettaman rajan ja löysivät itsensä Kotinsa, Paratiisin ulkopuolelta, ilman mahdollisuutta palata sinne. Mutta Luojalla oli suunnitelmansa yhteyden palauttamiseksi ennalleen. Miksi sen piti kestää niin monta vuosituhatta, on ihmiselle käsittämätön arvoitus. Me tuskailemme jo muutaman päivän ja vuoden odotuksen kanssa, mutta Luojallamme on kärsivällisyyttä ylitse kaiken käsityskykymme!

Ensimmäinen ihminen rikkoi liiton Herransa kanssa, joten ainoa keino palauttaa ikuisen elämän sisältämä liitto voimaan vaati Itse Herran lihaan, ihmiseksi tulemisen. Kaikki tämä lunastussuunnitelma kulkee punaisena lankana koko historian lävitse. Olisi väärin sanoa, että se kulkee punaisena lankana koko Sanan lävitse, koska se on jokaisen sanan ja välimerkin sisällä!:

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa…”

Siksi meidän tulee ainaisesti pitää mielessämme jo Mooseksen kautta annettu varoitus, joka toistuu Uudessakin Liitossa:

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt.” (5.Moos.5)

Herra ei itsekään lisännyt puhumaansa mitään, kuinka sitten ihminen voisi lisätä tai ottaa pois jotakin Herran Sanasta? Meidän tulee ottaa koko Sana sellaisena kuin se on kirjoitettuna, jokainen kirjoitus!

Mitä näemme siis tuloksena?

”…että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.”

Tällaisia me siis olemme, eikö ole syytä melkoiseen asenteen muutokseen?