Martta, Martta!

”’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois’.” (Luuk.10).

Niin moninaiset ovat huolemme ja hätämme tässä ajassa, että ne pyrkivät viemään kaikki voimamme ja huomiokykymme! Olemme siis monessa suhteessa Martan kaltaisia, vaikka emme sitä ulkonaisista seikoista ehkä havaitsekaan. Mutta sisäisessä olemuksessamme saattaa olla käynnissä melkoinen myllerrys, hapon lailla polttaen rintaamme.

”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt.6).

Miksi mieleeni tuli voimakkaana ajatus, että tätä lainausta pitäisi ainakin jonkin verran lyhentää? Mitkä lauseet siitä voisi jättää pois kokonaisuuden kärsimättä? Emme kai ole niin laiskoja sananluvussamme? Tämä kohta saa kaikki ”nykyajankin Martat” aikamoisen häpeän alaisiksi. Hekö tavoittelevat olemuksellaan samaa kuin pakanat? Tätä puolta emme mielellämme halua nähdä ainakaan itsessämme! Taivaallinen Isämme tietää kaiken mitä me todella tarvitsemme, mutta tiedämmekö me itse mitä tarvitsemme? Kaikki tarpeellinen, huom. tarpeellinen, on luvattu meille kun vain aikaansaamme oikean arvojärjestyksen elämässämme.

Meidän ei siis tarvitse olla huolissamme huomisesta ja tulevasta, vaan elää vain päivä kerrallaan! Kullakin päivällä on oma vaivansa, jota ei ole tarkoitus levittää viikoille tai kuukausille, saati sitten vuosille! Jääkäämme siis Marian lailla Herramme jalkojen juureen, hyvään osaamme!