Lepo sielullemme

”Näin on Herra sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne’. Mutta he vastasivat: ’Emme vaella’. Ja minä olen asettanut teille vartijat: ’Kuunnelkaa pasunan ääntä’. Mutta he vastasivat: ’Emme kuuntele’. Sentähden kuulkaa, te kansat, ja tiedä, seurakunta, mitä heille on tapahtuva.” (Jer.6).

Ymmärrämmekö omaa sieluamme? Näemmekö millaisessa hädässä se on kaiken kohtaamamme keskellä? Valtavat muutokset vyöryvät ylitsemme aivan käsittämättömällä ja odottamattomalla tavalla, vaikka kaikki onkin kerrottu meille edeltä Jumalan Sanassa. Sodat ja sanomat sodista ovat arkipäiväämme, ja vieraat kansat vyöryvät keskellemme. Jos koska, niin juuri nyt katseemme on oltava suunnattu oikeaan suuntaan ja mielemme tulee kiintyä oikeisiin asioihin, tai siihen yhteen ja ainoaan!

Jos koska niin juuri nyt tarvitsemme lepoa sielullemme! Suurin osa ihmisistä etsii turvaa ja rauhaa vääristä lähteistä, turvautuen lähinnä unohdukseen totuuden kohtaamisen sijasta. Meille kuitenkin kaikuu sanoma ainoasta turvallisesta tiestä, joka yhä vielä perustuu Jumalamme pelastussuunnitelmaan ja Hänen hyvään tahtoonsa. Meidän pommisuojamme ei ole jossakin ihmistekoisessa luolassa tai kalliossa, vaan se koostuu yhä vielä sulista ja höyhenistä, Herramme siipien suojassa!

Jos uskomme Herran tulemuksen olevan lähellä, tiedostamme tietenkin samalla Hänen sanojensa merkityksen:

”’Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?’ Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita…” (Luuk.18).

Kun katselee tämän hetken kristillistä maailmaa, kuulostavat Herramme sanat suorastaan väärinkäsitykseltä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Hän tietää kaiken, on tiennyt jo ennen maailman perustamista. Me tiedämme tarkalleen, mitä Hän tarkoittaa, samoin kuin Paavalikin:

”…yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef.4).

”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.” (Juuda.1)

On siis yhä vielä vain yksi Usko, yksi Tie, yksi oikea suunta:

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11)