Pienistä asioista

Aamulla mehu loppui säilytysastiasta ja huuhtelin sitä, laskien vettä raanasta. Ajattelin jättää astian likoamaan, etenkin kun sen reunoilla oli kuivunutta mehua. Yhtäkkiä heräsin huomaamaan hengellisen opetuksen tässä pikkuasiassa. Jos laskin vettä suurella voimalla, ei astia täyttynyt vaikka kuinka kauan olisin pitänyt hanaa auki. Jotta astia olisi täyttynyt reunoja myöten, oli vesi laskettava todella hiljaa ja hitaasti!

Emmekö me ihmisinä ole hieman samanlaisia? Hengellisessä elämässä on tavallaan totuttu runsauteen ja paljouteen. Vuodatamme näkemyksiämme ja kokemuksiamme sellaisella voimalla, että suurin osa lentää takaisin, ulos kohteestamme, koska syntyy liian suuri ja hallitsematon virtaus. Kohtuullisuus on tainnut kadota aika suuressa määrin hengellisestä toiminnastamme, niin että on paljon suurta ja näkyvää liikettä, mutta juuri kukaan ei ajattele tulosta! Olemmeko unohtaneet, kuinka kauan itseltämme on kestänyt kaiken hyvän ja rakentavan omaksuminen, monien epäonnistumisten ja puutteidenkin johdosta?

”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet, vaan sanoitte: ’Ei! Hevosilla me tahdomme kiitää’”…(Jes.30).

Jumalamme ei luonut kiirettä eikä hoppua! Ihminen on aina ollut taipuvainen hössöttämiseen ja vääränlaiseen runsauteen, etenkin suhteessaan toiseen ihmiseen hengellisissä asioissa. Me usein olemme aivan hukuttaneet lähimmäisemme hengelliseen antiimme, opetukseemme ja kaikenlaiseen tyrkyttämiseen! Herramme osoitti todellisen ja aidon hengellisyyden myös siinä, kun Hän ratsasti Jerusalemiin aasilla. Miksi me olemme niin ihastuneita nopeisiin hevosiin, joita meillä ei todellisuudessa olekaan? Tässä tulee esiin todellinen mielenlaatumme ja olemuksemme. Kuinka merkittävät ovatkaan sanat:

”Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne…”

Olemme aivan varmasti tulleet aikaan, jossa ei enää ole varaa olla väärällä tavalla äänekäs ja huomiota herättävä. Tarvitsemme entistä enemmän:

”…vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” (1.Piet.3).

Tämä ei ole kallista Jumalan silmissä vain sisarten osalta, vaan Hän on mieltynyt tällaiseen asenteeseen. Älkäämme siis kiinnittäkö huomiotamme suuriin ja näyttäviin asioihin, vaan eläkäämme aitoa Elämää pienissä, merkityksettömältä näyttävissä asioissa, mistä eilenkin kirjoitin. Juuri nyt lukuisat janoavat sielut odottavat kohtaavansa hymyilevät, hänet huomaavat kasvot. Sanatkaan eivät ehkä ole niin merkittäviä kuin olemuksemme, joka henkii sisäistä rauhaa ja turvallisuutta.

”Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne…”