Emme vetäydy pois!

 

”…te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ’Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa’. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. Sentähden: ’Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne’; ja: tehkää polut suoriksi jaloillenne’, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.” (Hebr.12).

Tämä taustaksi sanankohdalle:

”Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” (Hebr.10).

Keskustelin aivan hiljattain puhelimessa erään henkilön kanssa ja puheeksi tuli peruuttaminen. Miten voisimme korjata menneitä asioita peruuttamalla? Me emme voi muuttaa tapahtunutta tai jopa tehdä jotakin tapahtumattomaksi. Itse asiassa hengellisessä elämässämme ei ole peruutusvaihdetta, vaan meidän tehtävämme on rientää eteenpäin kulloinkin sopivalla vaihteella.

Me kohtaamme tavalla tai toisella taakse jääneet asiat, joutuen tekemään tiliä sisimmässämme oman osuutemme johdosta. Me emme ole vastuussa toisten tekemistä asioista, mutta juuri tässä ajassa on myös totta Saarnaajan esiin tuoma asia:

”Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet.” (Saar.3).

Me emme voi peruuttaa ja palata takaisin, leikkien aikamatkaajaa. Mutta meidän on selvitettävä väärät asenteemme ja tekomme ennen tästä ajasta pois siirtymistä. Jumalan virta on vielä vettä täynnä ja Herramme on täynnä armoa ja anteeksiantamusta.

”Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’.”

Jos emme ole halukkaita näkemään rikkomuksiamme ja vääriä asenteitamme, me automaattisesti kytkemme päälle peruutusvaihteen, jota Sana ei hyväksy ja tunne. Kuinka syvällisen ajatuksen sisältävätkään nuo muutamat sanat: ”…ei minun sieluni mielisty häneen…” Ajattele, veljeni ja sisareni, kuinka syvällinen onkaan yhteytemme Herraan silloin, kun olemme avoimia ja rehellisiä Häntä kohtaan! Hän ei sano meille yhtään valheellista sanaa, eikä meidän mieleemme tule ainuttakaan valheellista ajatusta Häntä kohtaan!