Olen vielä hengissä! Muutaman päivän aikana olen suorittanut
kaikenlaista järjestelyä, mikä on jäänyt tekemättä melko täydellisen uupumuksen
johdosta. En olisi koskaan voinut uskoa todeksi sitä, minkä lävitse olen käynyt
viimeisten kuukausien aikana! Viimeisen kerran kirjoitin 12. joulukuuta (korjaus 12. marraskuuta) ja tänä
aikana olen tuntenut kuin olisi tietynlainen sisäinen katkaisija käännetty
kiinni-asentoon. Päivittäin olen huokaillut Isäni puoleen että Hän näyttäisi
minulle jotakin tekemistä tai sitten olen huokaillut: ”Milloin taas kirjoitamme
jotakin?” Jokin tarkoitus kaikella on ollut, vaikka se itselleni on todella
vaikea käsittää ja hyväksyä! Pyydän aivan erikoisella tavalla saada sulkeutua
esirukouksiinne sairauksieni johdosta. Olen usean vuoden ajan sarastanut
eturauhassyöpää joka pysyy kurissa pistosten avulla, jotka kuitenkin omaavat
vakavia sivuvaikutuksia, joiden toivon hellittävän rukoustenne avulla. En oikein
jaksa uskoa että olisin jo suorittanut kaiken minulta Ylhäällä odotettavan.
Viime uutisissa on useaan kertaan toistunut ajatus
huolestuttavasta ajasta. Emme voi kylliksi korostaa sitä, että ainoa todellinen
turvamme on Herrassa ja Hänen siipiensä suojassa! Olemme selvässä ristiriidassa
ympäröivän maailman kanssa! Silti elämämme ratkaisu on seuraavassa lauseessa:
”Ja vielä, veljet,
kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä
rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin
kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta
kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän
kanssanne.” (Fil.4).
Toivotan kaikille erikoisen siunauksellista Uutta Vuotta!