Ei ole meidän asiamme!

Kuka kertoisi meille, mitä ensi vuonna tapahtuu ja nousisi siten esiin erikoisesti armoitettuna persoonana? Tätä ajattelee yllättävän moni ainakin mielessään, lausumatta sitä kovin voimallisesti julki. Ajattelin jo eilisen kirjoituksen olevan viimeinen tänä vuonna, mutta eräs sanankohta alkoi toistua mielessäni aamun viimeisten unien seassa.

”Hän sanoi heille:

’Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,

vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka’. Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.” (Apt.1).

Lainauksemme sisältää Herramme viimeiset sanat Seurakunnalleen, joten meidän tulee arvostaa niitä aivan erikoisella tavalla.

Osallistuin erääseen juhlalliseen viikonloppuun joitakin kuukausia sitten. Osallistujille esitettiin useampiakin kysymyksiä ja yksi näistä perustui sanankohtaan:

”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.  Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt.24).

Voimmeko siis tästä sanankohdasta päätellä, milloin Herra tulee? Yksi osallistujista nousi seisomaan ja totesi aivan erikoisella äänenpainolla, hyvän mielen näkyessä jo kasvoilta: ”Minä uskon, että Jeesus jo nyt tietää päivän ja hetken!” Eli jollekin ihmiselle olisi siten jo mahdollista Häneltä kuultuna ilmoittaa tuo päivä ja hetki!

Pyhän Hengen tehtävä on jakaa Herramme Jeesuksen omaa seurakunnalle. Hän ei kuitenkaan voi ilmoittaa meille tällaista asiaa, joka Sanassa on selvästi jätetty Isän tiedoksi. Se ei kuulu Herramme Jeesuksen palvelustehtävän piiriin, vaikka Hän ominaisuudeltaan onkin Jumala.

Miksi meille on niin tärkeätä pyrkiä nostamaan itseämme esiin jonkin salatun tiedon salaperäisenä tietäjänä? Emmekö käsitä kuinka vaarallisilla vesillä liikumme?

Jääkäämme veljemme Paavalin tietoisuuteen:

”Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.

Sen vain tiedän,

että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat… Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.”

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).

Me olemme siis Herramme todistajia loppuun asti! Näillä sanoilla jätän meidät jokaisen Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun tulevana vuonna ja loppuun asti!

Viimeisten luona Sama!

”Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.” (Jes.41).

Elämme nyt tämän vuoden viimeisiä hetkiä. Herra on ollut armollinen ja pitänyt meistä huolta, mahdollisesti tavalla, joka ei oikein ole ollut meidän mieleemme.

Herra Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, sanoo Heprealaiskirje 13:8. Hän ei ole milloinkaan luvannut antaa meille niin kuin tämä maailma antaa, ja siksi moni Hänen antamansa tai sallimansa asia ei ole lihallisen olemuksemme mieleen.

Elämme ajassa, jossa itse asiassa kaikki on päälaellaan ja on mahdotonta saada tervehenkistä ja oikeaa elämän mallia näillä maallisilla silmillä katsellen. Siksi on hengellisesti elintärkeää luoda katse muualle kuin tähän maailmaan. Kuinka kiitollisia saammekaan olla siitä, että meillä vielä on Jumalan Sana, Raamattu!

Kaikki kohtaamamme on jopa yksityiskohtia myöten kuvattu ennalta varoitukseksi meille, jotta emme antaudu mitä erilaisimpien hengellisen leiman omaavien virtausten kuljetettavaksi. Tämä ei tarkoita sitä, että meistä tulisi uskonnollisia tai hengellisiä fanaatikkoja, vaan aivan päinvastoin. Uskon meidän tulleet aikaan, jossa Herramme esimerkki on mitä elävin:

”…että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: ’Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.” (Matt.12).

Uskonnon ja hengellisyyden vastustus on kasvamassa päivä päivältä, sillä eiväthän ihmiset ole sokeita eikä kuuroja kaikelle sille ns. ”hengellisyydelle”, jota he joutuvat todistamaan, itselleen ehkä täysin vieraana. Jokainen kovia kokenut ihminen on herkkä aistimaan olemmeko tosissamme vai esitämmekö vain jotakin. Aivan liian monet uskovaisen nimellä kulkevat eivät elä puheidensa ja oppiensa mukaisesti, vaan suorittavat hengellistä elämää, mikä ei jää ulkopuolisilta ihmisiltä huomaamatta.

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12).

Mitä meillä on tarjottavana tämän ajan ihmisille? Meillä ei ole kultaa eikä rikkauksia, mutta yhä vielä on kaipaavia ihmisiä, jotka eivät ole kääntäneet selkäänsä Herralle eivätkä sulkeneet sydämiänsä, mutta jotka ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin odottavat kohtaavansa uskovaisia, jotka voivat välittää heille Jumalan tahdon, hyvää ja otollista ja täydellistä! He haluavat maistaa tulevan maailman voimia ja saavuttaa meidän kanssamme iankaikkisen päämäärän ikuisessa Valtakunnassa!

Tällaista Uutta Vuotta 2016 toivotan Teille kaikille!

Tuleva maailma

En voi mitään sille ajatukselle, että olemme tulleet ajankohtaan, jossa pakostakin joudumme kohtaamaan kaiken sen, mitä emme aikaisemmin ole selvittäneet itsellemme tai toisillemme. Olen viime illat kuunnellut ennen nukahtamista ruotsinkielistä Raamattua ja sieltä Heprealaiskirjettä. Erikoisella tavalla mielessäni ovat alkaneet toistua sanat: ”…tulevan maailmanajan…”

”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.” (Hebr.6).

”Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” (Matt.12).

Raamattu käyttää lukemattomia kertoja sanontaa ”tämä maailma” tai ”tässä maailmassa”. Olen kirjoituksissani useampaan kertaan puhunut ”tulevasta maailmasta” ja jokin hengessäni on sanonut, että jotkut vierastavat tätä ajastusta, koska ajattelevat maailmana vain tätä maailmaa ja kaikkea siihen sisältyvää. Itsellenikin yllätykseksi tulevasta maailmasta puhutaan melko usein Sanassa.

Me olemme aikaan sidottuja ja koen juuri nyt tärkeäksi, uuden vuoden kynnyksellä, korostaa todellisen kansalaisuutemme merkitystä ja uutta maailmaa, joka on aivan edessämme.

”…sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” (1.Joh.5). Millaisia siis olemme? Herramme Jeesuksen Kristuksen kaltaisia! Me olemme matkalla, Hänessä ja Hänen kanssaan, uuteen vuoteen ja samalla uuteen, parempaan maailmaan, joka toistaiseksi on näkymätön, mutta todellisempi kuin mikään tässä varjokuvallisessa, pahan valtaan joutuneessa maailmassa.

”Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme.” (Hebr.2).

”…kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.” (Ef.1).

Vihamielisillä voimilla on suuri valta tässä elämässämme ajassa, mutta älkäämme hetkeksikään unohtako Kenelle todellinen voima ja hallitus kuuluvat!

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12).

”Jeesus vastasi: ’Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.” (Joh.18).

Me olemme siis, Jumalalle kiitos, tulevan maailmanajan kansalaisia, jotka joutuvat käymään tämän murheenlaakson lävitse, mutta meissä on jotakin sellaista, mitä ei ole muissa, tämän maailman kansalaisissa:

”Ja hän sanoi heille: ’Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta’.” (Joh.8).

”Niin Jeesus sanoi heille: ’Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.” (Luuk.20).

"Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” (Luuk.18).

Tähän aikakauteen kuuluvat niin Nooa vedenpaisumuksineen ja Sodoma  ja Gomorra tuhoavine tulineen, esikuvana siitä, mikä vielä on kohtaava tätä maailmaa.

Mutta tulevan maailmanajan veljeni ja sisareni, nyt vuoden vaihteessa ja uutta odottaessamme, olkoon mielemme siihen mikä on tuleva, ylhäällä! Lohduttakoon Herran Henki teitä jokaista aivan erikoisella tavalla Sanalla, jonka Hän paljastaa meille!

”Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.” (Jes.41).

Se on taas ohitse!

Sellaista on ihmiselämä! Kuinka kauan odotimmekaan joulua ja sukulaisten tapaamista, ja kuinka nopeasti kaikki onkaan taas ohitse, iankaikkisesti!

Oli todella ilahduttavaa ja sydäntä lämmittävää saada pitkästä aikaa olla vähäisten sukulaisten kanssa yhdessä. Ihmisluonto on kuitenkin aika erikoinen siinä mielessä, että tämän ilon jälkeen useana päivänä oli ehkä pidempikin aika sisäistä surua istuessani yksin joulupäivän ja tapaninpäivän. Miksi pitääkin olla niin, että varsinainen joulujuhla täytyy viettää kahdella eri paikkakunnalla eri päivinä, kun ihmissuhteet niin järkyttävällä tavalla vaikeutuvat ja ihmiset eivät tule toimeen keskenään! Joka tapauksessa olen kiitollinen yhteisistä hetkistä ja sydämessäni kannan toivoa jostakin paremmasta tulevina aikoina, ainakin rakkaitteni elämässä!

On turha peitellä sitä, että olemme aivan erikoislaatuisella tavalla uuden vuoden kynnyksellä. Koskaan aikaisemmin ei meidän elinaikanamme ole ollut inhimillisesti ajatellen niin epävarmoja hetkiä edessämme. Kuka olisi uskonut, että miljoonat ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja kotimaansa, jääden aivan tyhjän päälle. On oikeastaan vääryyttä väittää, että ymmärrämme heidän tuntemuksiaan, sillä itse emme ole vastaavaa koskaan kokeneet. Puhun nyt oikeista pakolaisista, en niistä, jotka pyrkivät parempaan elintasoon muiden pakolaisten kustannuksella, vieden näiltä monta mahdollisuutta edes katon päällensä löytämiseksi.

”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ’kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti’. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1.Piet.1)

Nyt jouluaikana on sisimmässäni ollut tietynlainen murhe aivan erikoisella tavalla mitä erilaisimpien ihmiskohtaloiden johdosta. Muutaman jouluisen elokuvan katsomisen aikana en voinut mitään sille että kyyneleet sumensivat katseeni. Onko todellakin totta, että ainoat todelliset mieltä liikuttavat tilanteet on nähtävä elämäni loppuun asti kuvaruudulta tai luettava kirjoista? Miksi on minun ollut suorastaan pakko kirjoittaa armottomista ja anteeksiantamattomista uskovaisista, joille näyttää olevan mahdotonta löytää ulospääsymahdollisuutta valitsemaltaan tieltä?

Jumala armahtakoon minua ja meitä kaikkia, mutta en ole vielä ikinä elämäni aikana saanut todistaa tilannetta, jossa uskovaiset ihmiset todella vilpittömästi halaavat toisiaan kyyneleet silmissä ja pyytävät anteeksi rikkomuksiaan ja asenteitaan! Ja kaiken tämän keskellä me ihmettelemme sitä, ettemme voi todistaa aidosta Jumalan Hengen toiminnasta keskellämme!

Minä en tarvitse kenenkään uskovaisen anteeksipyyntöä kaikesta panettelusta ja vääryydestä huolimatta, mutta Jumalan seurakuntana me tarvitsemme asioiden korjaamista aivan erikoisella tavalla. Olemme siis astumassa aivan erikoislaatuiseen vuoteen ja joudumme kohtaamaan aivan uudenlaisia asioita. Selvittäkäämme siis itsellemme ja toisillemmekin, mistä todella on kysymys.

”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.” (Saar.3)

Mikähän aika nyt siis on? Valinta on Sinun, minun!

Ainakin sen tiedän, että on aika kerätä melkoinen määrä heitettyjä kiviä! Sieluni silmien eteen tuli juuri näky israelilaisesta kivityspaikasta, joka on mitä erikokoisimpien kivien peittämä! Joka teistä on synnitön… …sanokoon, ettei koskaan ole heittänyt yhtään kiveä!

Joulun Sanoma

Ajatelkaamme tänä jouluna olemassaoloamme Herran omina. Olemme usein korostaneet Herramme ominaisuutta, jonka Hän on tuonut julki sanomalla    MINÄ OLEN. 

Kristikunta juhlii nyt Häntä lyhyen hetken ajan Seimen Lapsena. Me näemme kuitenkin kotkan silmin jotakin niin laajaa ja merkittävää, ikiaikaista, ettemme sitä tämän elämän aikana ole kykeneviä tyhjentävästi hahmottamaan. Ensimmäinen joulu oli alku elämämme tärkeimmälle asialle, mutta se oli vain osa iankaikkisuuden loputonta kaarta. Siten emme voi liiaksi pysähtyä Betlehemiin eikä Egyptiin suuntautuneeseen pakomatkaankaan. Jumala yksinkertaisuudessa! Inhimillisesti katsoen turha matka Jumalan mahdollisuuksia ajatellen!

Häntä kutsuttiin Nasarealaiseksi, mihin haluaisin meidät hetkeksi pysäyttää. Mitä tuona aikana, Nasaretissa tapahtui, emme tiedä käytännöllisesti katsoen yhtään mitään sellaista, mikä tyydyttäisi tiedonjanoamme. Lihaksi tullut Sana ei tullut keskuuteemme kypsässä miehuudessa, vaan pienenä, kapaloituna vastasyntyneenä vauvana, joka sai viettää ensimmäiset hetkensä mitä köyhimmissä olosuhteissa, maaten eläinten syöttökaukalossa. Niin yksinkertaista ja nöyrää, ettei se olisi kenenkään ihmisen mieleen tullut näin suuren ja merkittävän Henkilön kohdalla!

Yleinen tilanne oli jo tuolloin ahdistava, ja jokainen odotti ja toivoi muutosta omaansa ja kansansa elämään. Siitä huolimatta Tämä Lapsi tutustui tähän maailmaan lapsen näkökulmasta ja kävi lävitse aivan samanlaisen kehityskulun kuin jokainen meistä, noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Hän oli ihmislapsi sanan jokaisessa merkityksessä, kehittyen aikuisuuteen kasvuprosessin kautta, aivan kuten mekin, kuitenkin ilman kiukkua ja kapinallisuutta, sillä Hänessä ei ollut minkäänlaista syntiä eikä vääryyttä!

Kuinka kauan meidän on odotettava mieleistämme muutosta, asioiden korjaantumista? Olemme puhuneet Aabrahamin odotuksesta, Joosefin vankeudesta ja Israelin kansan orjuudesta, Jobin kärsivällisestä kärsimyksestä. Odottaminen on meille yksi suurimmista heikkouksistamme, aivan kuten tämä päivä on monelle lapselle todella kova koettelemus, koska lahjat avataan vasta jouluaterian ja usein tiskaamisenkin jälkeen!

Me joudumme odottamaan vastoin kaikkea inhimillistä käsityskykyämme, loputtomasti ja tuskastuttavan kauan, mutta jos me olemme samaa Olemusta Herramme kanssa, ei ajalla ja määrätyillä tilanteilla ole vaikutusta olemassaoloomme Hänessä. Hän oli jo tullut tähän maailmaan, mutta niin tämä maailma kuin Israelin kansakin joutuivat odottamaan noin kolmekymmentä vuotta tähän syntymään sisältyvää toteutumista. Onko meillä todella niin kiire kuin näyttää olevan, koska me olemme sitä mitä olemme, niinäkin aikoina ja vuosina, kun oma merkityksemme odottaa täyttymystään?

Johannes Kastaja oli merkittävin henkilö pelastushistoriassa, mutta hänkin joutui käymään saman prosessin lävitse kuten mekin.

”Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” (Matt.11).

”Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.” (Luuk.1).

Kuinka kiitollinen olenkaan Hänestä ja Hänelle, joka on MINÄ OLEN, ja jonka käsissä on niin aika kuin iankaikkisuuskin! Aidosti Hänessä olemalla aika pysähtyy eikä yksikään hetki ole turhaa. Tämä Evankeliumi ei siis ole ihmisten ajatusten mukainen!

Tällaista Joulua siis toivotan meille jokaiselle!

Samaa toivotan tulevalle vuodelle!