Tehkää enemmän hyvää!

”PAHAN VALTAAN PÄÄSEMISEKSI EI TARVITA MUUTA KUIN ETTÄ HYVÄT EIVÄT TEE MITÄÄN!"

Ei ole ainoatakaan sanankohtaa, joka antaisi meille luvan heittäytyä laakereillemme ja todeta jo tehneemme kaiken tarvittavan ja meiltä odotetun. Me emme voi vedota olosuhteisiin ja myöhäiseen hetkeen, jonka määrittäminen ei kuulu meille, eikä meille ole suotu kykyä arvioida edes omien tekemistemme merkitystä, saati sitten että asettuisimme muiden ihmisten tuomareiksi ja omaksitunnoksi!

Sisintäni alkoi polttaa eilisen kirjoituksen jälkeen sanankohta:

”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: ’Sinulla on usko, ja minulla on teot’;

näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja,

niin minä teoistani näytän sinulle uskon.” (Jaak.2).

”…minä teoistani näytän sinulle uskon.”

Jatkona eiliselle on minun todettava, että olen itse todistajana mitä erikoisimmalle ajanjaksolle, jossa todellakin lukuisat julistajat ja opettajat ja yksittäiset ihmiset ovat vastaansanomattomalla tavalla näyttäneet meille ja koko maailmalle, aivan kuin sielunvihollinen Herrallemme vuorella valtakunnat, kaiken mahdollisen pahuuden, vääryyden ja synnin! On julistettu mitä vaihtelevimmalla tavalla synniksi kaikki Sanan pohjalta havaittu, selittäen sitten kaikki tavalla, joka on toteuttanut kirjaimellisesti sanankohdan:

”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta

-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?

Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” (Kol.2).

On aikaansaatu valtava määrä mielenliikutusta, ärtymystä, loukkaantumista, paheksumista, kyyneleitä ja sairasta tyydytystä puhujanlavoilla. Ihmiset on osattu jyrätä ja seuloa mitä erilaisimmilla seuloilla ja metodeilla, itse asiassa karkottaen läheisyydestä etsivät ja kaipaavat ihmiset. Pelko ei ole ollut vain kuuluisan filmisankarin ase, vaan paljon näyttävämpään tulokseen on selvinnyt ns. kristillinen maailma!

Mitä siis on näytetty hukkuvalle maailmalle kirkkohistoriamme ja omankin elämämme puitteissa? Kai kaikkea muuta kuin sitä, mistä tämän päivän tekstimme puhuu!

Missä ja milloin on ympäristöllemme näytetty teoissa aito ja alkuperäinen, alkukristillinen usko?

Voi hyvät ihmiset, sisintä alkaa ahdistaa ja täytyy jättää jatkaminen tuleviin päiviin!!!