Vain yksi ainoa!

”Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ’Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.’ Herra vastasi ja sanoi hänelle: ’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois’.” (Luuk.10).

Missä me istumme ja mitä olemme valinneet? Meille jatkuvasti korostetaan oikeita valintoja, jotka saavat meidät riippuvaiseksi ainoastaan yhdestä Persoonasta. Tämä Persoona ajattelee vain meidän parastamme, on ajatellut jo ennen maailman luomista! Hän ei pakota meitä mihinkään, vaikka on Kaikkivaltias. Samalla aukeamalla sanotaan Raamatussani ensin, että kun Hän sulkee, ei kukaan avaa, ja kun Hän avaa, ei kukaan voi sulkea. Hetken päästä todetaan kuitenkin:

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm.3).

Millainen etuoikeus onkaan säädetty meitä varten jo ennen maailman perustamista! Meiltä kestää koko elämämme ajan päästä todella käsittämään, kuinka riippuvaista kaikki todellakin on oikeasta asenteesta ja suhteesta, ei uskontoon, ei hengellisyyteenkään, vaan Ainokaiseen Persoonaan, joka on meille kaiken ansainnut!

Mooses todisti tulevasta ajasta ja Herrastamme, mutta kun tuo valkopukuinen Persoona asteli tämän maan päällä tuoden julki Isän Olemuksen, ajattelivat oppineet henkilöt, ja kansa heidän esikuvansa mukaisesti, vain Moosesta ja hänen sanojaan, ei niiden sisältöä! Kaikki hengellinen tuona aikana, niin kuin vielä nytkin, viittasi suorastaan kevytmielisesti johonkin suureen henkilöön, käsittämättä mitä merkitsee Jumalan lähettämä mies. Jonka Jumala todella on lähettänyt, puhuu Jumalan ajatuksia, sanoja! Ihminen on aina ollut aivan liian kiintynyt maallisiin ajatuksiin siinä määrin, ettei usko pääse syntymään saati sitten kasvamaan.

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?’” (Joh.3).

Vain Herramme todella tietää mitä ja mistä puhuu! Hän on varustanut meidät hengellisellä korvalla, joka ei kuule ainoastaan sanoja, vaan avaa sielumme silmät näkemään kaiken kuulemamme takana olevan Taivaallisen suunnitelman ja tarkoituksen. Oikeaan kuulemiseen siis liittyy saumattomasti hengellinen näkeminen! Inhimilliset silmämme ja korvamme eivät juurikaan auta meitä uskon alueella, niin että Herrammekin toteaa:

”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh.20).