Social Icons

Pages

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Eikä siihen enempää lisännyt! 4


”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).

Jumalallamme on kaikessa tietty määränsä! Kuinka kaukana ovatkaan ihmisen ajatukset ja käsitykset aidosta Jumalallisuudesta! Kuten jo olen viitannut kerrostalomme pihapiirin katokseen ja lepotuoleihin, ei niillä istuvilla ja keskustelevilla ihmisillä ole minkäänlaisia rajoja puheiden ja sanojen suhteen! ”Mummo kanasensa…!” Kuinka siunattu asia onkaan se, että on kuitenkin Yksi, josta voidaan sanoa Kaikkivaltiudestansa ja Kaikkitietäväisyydestänsä huolimatta:

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt.”

Viides Mooseksen kirja on entisen ja aikaisemmin puhutun kertausta, ei jonkin uuden esiin tuomista! Jumalamme puhui sen minkä näki meidän parhaaksemme, tietäen meidän ajatusmaailmamme ja jumalattoman filosofiamme, Hän ei ole niin kuin ihminen, joka jatkuvasti muuttaa mieltänsä ja kehittelee joka päivä jotakin uutta, jotakin enemmän!

Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes.55).

Mitä tästä opimme? Mitä sanoi Paavali, todennäköisesti ajatellen tätäkin sanankohtaa?

”Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä? Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3).

Jos emme aikaisemmin ole sitä tulleet ajatelleeksi, tehtäköön tiettäväksemme: palvelee omassa inhimillisessä tilassa oleva mielemme vain omaa parastamme ja omia etujamme hyvääkin tehdessään! Siksi kaikki Jumalamme silmissä tapahtuva arvokas ja merkittävä perustuu kautta aikakausien sanoihin:

”…kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.”

Jumalamme kaikessa puhumisessansa ja kirjoittamisessansa ei siis lainkaan keskity siihen, mikä ihmiselle itselleen on arvokkainta, aivoihin! Hän on kiinnostunut sydämistämme, todellisesta olemuksestamme, joka kaikesta syntiinlankeemuksesta huolimatta kaipaa yhteyttä Luojaansa. Ihmiselle on kuitenkin tavattoman vaikeata käsittää, ettei hän itse sanele ehtoja, vaan kaikki on kirjattuna Kirjoituksissa, Elävän Jumalan Sanassa, mikä on Hän Itse! Siksi hän toimii kuten on kuvattu Kolossalaiskirjeen toisessa luvussa:

”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä (lisäyksiä): ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.”

Tämä ei tarvitse mitään selityksiä tai lisäyksiä!

torstai 27. kesäkuuta 2019

Eikä siihen enempää lisännyt! 3


”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).

Herra on puhunut! Mikä on Hänen puhumisensa tarkoitus? Koko Hänen Sanansa on eräänlainen, tai paremminkin aivan tietynlainen rakkaudentunnustus luomaansa maallista olentoa, ihmistä kohtaan. Ihminen omine puheinensa ja ajatuksinensa aikanaan osoitti epäluottamusta ja välinpitämättömyyttä Luojaansa ja Herraansa kohtaan. Ihminen täten itse irtisanoutui maailmanhistorian merkittävimmästä suhteesta ja olotilasta. Onkohan hän oikeastaan koskaan todella käsittänyt aivan oikealla tavalla tätä rakkaudellista ilmapiiriä johon hänelle suotiin täysin ansaitsematon etuoikeus? Miten olisimme me toimineet tuona paratiisin aikana; olisimmeko me ajaneet tiehensä tuon kavalan olennon, joka lipevällä äänellään kuulutti kaiken täydellisyyden ja jumalallisen rakkaudellisuuden keskellä: ”Onko Jumala todella sanonut?”

Me emme oikeastaan ole sen kummemmassa tilanteessa kuin ensimmäinen ihminen; sen todistaa aivan konkreettinen käytäntö tänä päivänä! Juuri nytkin on totta ja todellisuutta Vanhan Testamentin aikainen julkilausuma:

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt.”

Mikä tässä kaikessa on niin merkityksellistä, että toistamme sitä niin moneen kertaan? Me elämme maailmanhistorian loppuajoissa, ja tämän lainauksemme ja meidän välillämme on tuhansia vuosia, mutta kuinka totta se ajan kulusta huolimatta onkaan juuri nyt! Kunpa emme milloinkaan unohtaisi, että Jumalamme on Sana, ja siten ikuinen! Hän tuo Olemuksensa esiin eri aikoina, meidän ihmisten tähden, joten meitäkin koskee vielä tässä ajassa tämä Sana, joskin osaltaan vertauskuvallisena. Hän on Alfa ja Omega, Alku ja Loppu, joten on koko ajan kysymys Näkymättömän Jumalan ilmestyksestä ja julkitulemisesta sellaisella tavalla, että ihminen voi tulla osalliseksi tästä Jumalallisuudesta, hänelle hengellisesti käsitettävällä tavalla. Mutta mikä on kaiken tämän jumalallisen ilmestyksen itse asiallinen kohde inhimillisessä olennossa? Mikä oli aikanaan kansan viesti Moosekselle?

”Sillä kuka kaikesta lihasta on koskaan niinkuin me kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin? Astu siis esiin ja kuule kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo; ja puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sinulle puhuu, niin me kuulemme ja teemme.' Ja Herra kuuli teidän puheenne, kun te puhuitte minulle, ja Herra sanoi minulle: 'Minä olen kuullut, mitä tämä kansa on puhunut sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!’” (5.Moos.5).

Mikä on tämän sanankohdan opetus meille nimenomaan tänä päivänä? Mitä voin minä, mitä voi ihminen yleensä ottaen ottaa suuhunsa ja ajatuksiinsa?

”…puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, sinulle puhuu, niin me kuulemme ja teemme.”

Kaikki, mitä Herra puhuu, se on ainoa mitä me voimme jakaa eteenpäin! Mutta tämä voi toteutua ainoastaan tietyin edellytyksin!

”Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein puhuttu. Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni, niin että he ja heidän lapsensa menestyisivät iankaikkisesti!”

Ei siis riitä vain oikeanlaisen todistuksen lausuminen, oikeanlainen puhuminen, vaan jälleen kerran joudumme lainaamaan niin rakkaaksi tullutta kohtaa:

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” (Snl.4).

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Eikä siihen enempää lisännyt! 2


”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).

”…eikä siihen enempää lisännyt.”

Mistä johtuu suurin osa ns. seurakunnallisista ongelmista? Mitä kirjoittaa Hengen johdatuksessa veljemme Johannes?:

”Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” (Joh.20).

Mihin tulisi tämän todistuksen kohdalla mielemme kiinnittyä, mitkä ovat avainsanat oikean ymmärryksen saamiseksi?

”…kirjoitettu Tähän Kirjaan…, …mutta nämä ovat kirjoitetut…”

Mitä sanoo Johannes myöskin?:

”Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” (Joh.21).

Mihin siis perustuu ongelmamme? Mihin se on aina perustunut? Ei osata erottaa sitä, mitä Kirjaan on aivan määrättyä tarkoitusta varten kirjoitettu, siitä, mitä ei ole kirjoitettu Tähän Kirjaan! Mihin perustuu valtaosa ihmisten hengellisistä ponnisteluista? Mistä kertoo se, mitä silmiemme eteen ja kuultavaksemme tuodaan median välityksellä? Ihminen on selvästikin ottanut tehtäväksensä täyttää koko maailma mitä erilaisimmilla kirjoilla. Tämä ei sinänsä ole paha asia, jos vain mielessä säilyy jumalallinen näkökulma:

”…kirjoitettu Tähän Kirjaan…, …mutta nämä ovat kirjoitetut…”

Mikä tässä kaikessa on niin ratkaisevaa? Miksi meille on annettu Tämä Kirja, Raamattu, kaiken muun kirjoitetun ohella, ilman että siihen olisi lisätty mitään:

”…eikä siihen enempää lisännyt.”

Lukekaamme todella tarkoin, mitä Johannes tuo julki lainauksessamme:

”…mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.”

On siis elämän ja kuoleman välinen ero sen välillä, mitä Kirjaan on kirjoitettu ilman mitään lisäyksiä tai poisottamisia, ja sen välillä, mitä ihminen laatii viisaudessansa selvästikin ilman mitään rajoja, lisäten maallista filosofiaansa kulloisenkin mielijohteen mukaisesti!

Mihin vielä tulisi mielemme kiinnittyä?:

”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki…”

Jumala armahtakoon meitä, jotka emme selvästikään kykene erottamaan toisistaan sitä mitä ihminen tekee ja mitä Jeesus tekee! Maailma ei totisestikaan ole täynnä kirjoituksia siitä, mitä Jeesus on tehnyt ja tekee, vaan siitä, mitä ihminen on nähnyt hyväksi tehdä! Kuka on saanut ja saa kiitoksen ja kunnian? Kuningas Saul aikanaan laati itsellensä muistomerkin, mikä on esikuva kaikelle inhimilliselle palvonnalle!

Vielä tänä päivänä pätee veljemme Paavalin julkituoma totuus!:

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).

Mitä sanotaan vielä tässä yhteydessä?:

”Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.”

Eikä tähän ole mitään lisäämistä!

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Eikä siihen enempää lisännyt!

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).

”…eikä siihen enempää lisännyt.”

En voi juuri nyt olla ajattelematta kerrostalomme pihalla tapahtuvia päivänviettoja, jotka merkittävältä osaltaan koostuvat melkoisesta määrästä julkituotuja ajatuksia. Usein tulee mieleen vanha laulu, joka kertoo pienistä kanasista, jotka mummo niitylle ajoi, ja jotka hyppelivät ja pitivät aivan omanlaistansa meteliä! Kuinka toisin tulisikaan olla Jumalan Sanan suhteen kaikissa kanssakäymisissämme!

On todella hyvä asia kun puhutaan Jumalan Sanasta ja tutkitaan Kirjoituksia, mutta miksihän tuntuu siltä, että meidän ihmisten kohdalla on aivan toisin kuin mitä Herramme tahto on! Herra ilmoitti tahtonsa ja suunnitelmansa kovalla äänellä vuoren salamoidessa ja jyristessä, kansan tuolloin vapistessa pelosta kaiken kuulemansa ja näkemänsä johdosta. Tänään olemme tekemisissä täsmälleen saman Sanan kanssa, mutta missä on jumalanpelko ja entinen vapina ja maahan heittäytyminen? Onhan Jumalan Sana täsmälleen sitä mitä se on aina ollut, ilman synkkiä pilviä ja jylinöitäkin! Vai olisiko juuri tässä vastaus kysymykseemme?

Koko ympäröivä maailma on täynnä kaikenlaista jyrinää ja taivaalla vyöryvät ihmisiä pelottavat synkät pilvet mitä moninaisimmissa muodoissa! Onko jumalanpelkoa ja kunnioitusta Hänen Sanansa edessä juuri ollenkaan, vai kohdistuvatko kaikki pelkomme tuleviin tapahtumiin, irrallaan Hänestä, joka yhä vielä on ainoa Toivomme! Mitä joutuvatkaan Herralle uskolliset kokemaan vaelluksensa aikana?:

”…koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista. Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: ’Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!’ Mutta he joutuvat häpeään.” (Jes.66).

”…eikä siihen enempää lisännyt.”

Aivan kuten Herramme on Alfa ja Omega, Alku ja Loppu, Ensimmäinen ja Viimeinen, aivan samoin on Hänen Sanansa suhteen, koska Hän on Sana! Tähän Sanaan ei saa lisätä yhtään mitään, eikä ottaa mitään pois, siitä meitä on varoitettu enemmän kuin kylliksi, vai onko sittenkään? Meille tarkoitettu Sana, Pelastuksen Sanoma, on aivan omalla tavallaan rajattu juuri siihen, mitä Herramme on tahtonut tietoisuuteemme tuoda, Elävänä Olemuksena, joka ei kaipaa selityksiä, vaan ainoastaan kuuliaisuutta ja arkaa tuntoa! Henki Itse selittää meille kaiken, yhdistellen eri kohtia, jotka muodostavat Yhden Ainoan Kokonaisuuden, selittäen Itse Itsensä!

Ei ole siis ollenkaan kysymys mistään pihapidoista, joita säestävät loputtomat mielipiteet ja inhimilliset näkemykset! Meidät on kaikki luotu erilaisiksi jumalanlapsiksi, koska vain tämänlaatuinen erilaisuus yhdessä voi tuoda julki Herramme todellisen kuvan. Mitä meiltä siis puuttuu, mikä on ongelmamme tässä ristiriitaisuuksien maailmassa?

”Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” (1.Kor.1)

Vain Sanan kanssa yhtä oleminen tekee tämän mahdolliseksi!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Amen, tule, Herra Jeesus! 2


Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi. Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen. (Ilm.22).

Tämä sanankohta ei kaipaa mitään selittelyjä, sillä se tuo selvästi julki jumalallisen tarkoituksen ja päämäärän. Me olemme matkalla jokaisena elämämme päivänä, mutta meille on jätetty ratkaisuvalta päämäärämme suhteen: hyväksymmekö jumalallisen suunnitelman sellaisena kuin se on meille annettu, vai onko sisimmässämme tarve parannella selvää Sanan ilmaisua määrittelemällä yksittäisiä kohtia päteviksi tai epäpäteviksi! Kaikelle on selvääkin selvempi esikuva esivanhemmissamme, etenkin Eevassa, joka uskoi ymmärtävänsä paremmin Sanaa käärmeen luomassa ilmapiirissä. Hän selitti Jumalansa puhetta ja jopa lisäsi siihen vain yhden ainoan ajatuksen, joka ei ollut peräisin hänen Luojastansa, vaan käärmeen innoituksesta! Seuraukset ovat selvästi nähtävissä!

Kaikki tämä todistaa meille sen, ettei meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta koristautua itse valitsemillamme Jumalan Sanan kohdilla, vaan iankaikkisesti pätee lainauksemme totuus:

”Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.”

Millainen vastuu onkaan jokaisella Jumalan Sanan kanssa tekemisissä olevalla, ennen kaikkea saarnaajilla ja opettajilla! Tämä Totuus on tuotu julki jo Vanhan Testamentin puolella:

”Ja nyt, Israel, kuule ne käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan, että seuraisitte niitä, eläisitte ja ottaisitte omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, teille antaa. Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan.” (5.Moos.4).

Mitä sanotaan Herrasta Itsestänsä?:

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).

Herra selvästikin odottaa meiltä täysin samaa suhteessamme Hänen Sanaansa. Hän on tehnyt päätöksensä ja tehnyt ne meidän tiettäväksemme! Minua ovat aina erikoisella tavalla puhutelleet nuo sanat:

”…eikä siihen enempää lisännyt.”

Herran puhe on täydellistä, eikä salli mitään lisäyksiä tai poisottamisia, sillä Hän on Alfa ja Omega! Tämä meidän on täydellisesti hyväksyttävä, jos haluamme saavuttaa päämäärämme Tulevassa Olotilassa, Uuden Elämän täyttymyksessä siellä, missä on Elämän Puu ja Uusi Jerusalem. Paetaksemme kaikkea tulevaa pahaa, on meidän varottava kaikenlaisten omien selitysten lisäämistä!

”Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan…”

Mitä siis meidän tulee puhua ja tuoda julki suullamme?:

”…vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” (Matt.5).

”…vaan "on" olkoon teillä "on", ja "ei" olkoon teillä "ei", ettette joutuisi tuomion alle.” (Jaak.5.).

Tämä on mahdollista vain olemalla osa koko Jumalan Sanaa! Vain siten meillä on todellinen uskallus huudahtaa: ”Tule pian, Herra Jeesus!”

 

Sample text

Sample Text

Sample Text