”Kun Pietari
hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus
sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä
tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’ Niin semmoinen puhe levisi
veljien keskuuteen…” (Joh.21)
Mielenosoituspäivä! On todella surullisen ja synkän
näköinen aamu ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Surullinen on myös taloudellinen
tilanne maassamme, kun ei juuri kukaan ole halukas luopumaan mistään edustaan,
vaan on valmis velkaannuttamaan kansaamme entistä enemmän. Oikeastaan meidän ei
pitäisi puhua valtion velkaantumisesta ja sen heikosta tilasta, vaan parempi on
puhua kansamme ongelmista. Mehän olemme osa tätä kansaa, ja jos emme nyt hyvällä
suostu luopumaan vähästä, olemme tulevaisuudessa pakotetut luopumaan paljon
enemmästä!
Suurempi ongelma on kuitenkin iankaikkisuuteen
sidoksissa oleva ongelma seurakunnan keskuudessa. Kaikenlaiset perättömät ja
ongelmia aikaansaavat puheet ovat sotkeneet kristillisen maailman rivejä kautta
historian. Mikä kumma siinä oikein onkaan, kun ns. veljien puhuma asia otetaan
niin vakavasti, kun vain viitataan korkeampaan auktoriteettiin? Jeesus sanoi,
Jeesus sanoi, sen täytyy pitää paikkansa! Totta, Jeesus on sanonut todella
paljon ja puhuu vieläkin Sanansa kautta uusiakin näkökantoja kullekin hetkelle
ajankohtaisena. Mutta olemmeko kuunnelleet ja keskittyneet koko ajan
mielessämme tarkkaamaan, pitääkö kaikki kuulemamme yhtä Kirjoitetun Sanan
kanssa? Herrahan puhuu usein meille välikappaleidensa kautta, mutta ei jokainen
sanankohdilla koristautunut ja pukeutunut ollenkaan välttämättä tuo suustaan
esiin sitä, mitä Herramme on tarkoittanut!
Semmoiset puheet siis leviävät veljien ja sisarten
keskellä! Mieleeni palaa yhä uudelleen jo vuosikymmeniä sitten kokemani tilanne
eräässä pääkaupunkiseudun kotikokouksessa. Semmoinen puhuja oli paikalla ja
nousten seisomaan ilmoitti: ”En ollenkaan tiedä pitääkö tämä paikkansa, mutta
sanon sen kuitenkin!”
En ollenkaan mainitsisi tätä jos se olisi ainoa
kokemukseni. Samanlainen sävy on ollut murheellisen monissa kokouksissa,
etenkin kun on viitattu jonkun toisen kertomiin asioihin! Nämä hetket ovat
saattaneet omalla tavallaan viihdyttää kuulijoita, mutta mihin suuntaan
semmoiset puheet ovat johtaneet hengellistä kansaa?
Mikä siis on semmoisten puheiden vaikutus
ympäristöönsä ja joskus laajempiinkin piireihin? Ottakaamme todella vakavasti
sana:
”Muistuta
tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä
ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri
osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi,
joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Mutta pysy erilläsi
epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle
jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä.
Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat,
että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.” (2.Tim.2).
Olkaamme siis todella tarkkaavaisia ja pitäkäämme
kiinni siitä, minkä tiedämme olevan sopusoinnussa Herran todellisten ajatusten
kanssa!
”Tämä on se
opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että
hänen todistuksensa on tosi.” (Joh.21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti