Voi, kuinka kauan?

”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen. Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi. Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme. Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet. Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi. Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.” (Ps.90).

Päiviä ei voi laskea niin kuin lampaita, koska niitä lasketaan unen saavuttamiseksi, ja nyt tarvitaan hereillä oloa! On siis hyvin tarkkaa hengellisessä elämässä mihin olemme kiinnittäneet mielemme, mikä meille todella merkitsee jotakin, mikä ohjaa kulkuamme tämän maan aikana! En käsittääkseni yhdistele vääriä sanankohtia keskenään, jos lainaan seuraavaksi:

”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa’ - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.’ Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak.4).

Miten nämä kaksi sanankohtaa ovat yhdistettävissä keskenään, eikö niiden sanoma ole keskenään ristiriitainen? Ei, ei ja ei! Ihmismielelle on aivan ominaista löytää ristiriitoja Jumalan Sanasta, vaikka siinä ei ole yhtäkään ristiriitaa, koska se on totaalisessa harmoniassa ja sopusoinnussa keskenään. Nämä sanankohdat vain asettavat rinnakkain jumalallisia totuuksia katsoessamme Jumalan Sanan peiliin. Kaikki on kiinni vain siitä, mitä ja miten me luemme, näemme! Me inhimillisinä olentoina takerrumme yksityiskohtiin ja rakentelemme elämämme näiden itselle mieluisten kohtien varaan, käsittämättä mitä tarkoittaa jumalallinen vastavuoroisuus ja Sanan kokonaistodistus!

”Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.”

”…te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu…”

Jokapäiväiset kokemukset ja uutisten seuraaminen pakostakin saavat monet, kirjoittaja mukaan luettuna, huokaamaan entistä suuremmalla kaipauksella ja odotuksella:

”Voi, kuinka kauan?”

Kuinka paljon onkaan kaikki kiinni siitä, mitä me toivomme ja mitä me odotamme! Me kaipaamme ja odotamme, rukoilemme ja anomme menestystä ja kaikkea hyvää elämäämme aivan Jumalan Sanan kehotuksen perusteella, Kuka ja mikä on kuitenkin sellaisessa määrin saanut meidät jopa epäilemään Jumalamme vanhurskautta kaikkien vastoinkäymisten johdosta? Eikö Jumalamme todella näe meidän todellista hätäämme ja kaipaustamme johonkin parempaan? Mihin katsomme tunnistaaksemme nämä erilaiset tekijät, mikä saa meidät kaikesta tietoisuudestamme huolimatta avaamaan mitä erilaisimpia tämän maailman esimerkkisivustoja, mallisivustoja, joiden avulla määrittelemme elämäämme ja kokemuksiamme???????

Loppujen lopuksi ME emme ole se osapuoli, joka määrittelee nämä asiat elämässämme. Meille on annettu Auttaja, älkäämme milloinkaan unohtako sitä, joka on ainoa, joka voi asettaa Jumalallisen Peilin eteemme nähdäksemme siitä kaiken Totuuden, itsestämmekin! Siitä selittyy sitten jokainen ongelmamme ja käsitämme, että elämäämme kuuluu niin hyviä kuin ikäviäkin asioita, Rakkaudellisen Isämme täydessä tietoisuudessa! Mutta miten on meidän tietoisuutemme suhteen?:

”Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt.6).

Herramme tietää kaiken mitä me tarvitsemme, toisin kuin me! Hän tietää olevansa Suurin Tarpeemme! Saamme siis kaiken kaikesta luopumalla ja elämällä tässä päivässä!