”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata
tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut;
älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä
ikinä kuljetkin. Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan
tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen
on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.”
(Joos.1).
Harvoin
olen ollut niin kiitollinen Jumalalle syksyn saapumisesta kuin juuri nyt,
vaikka olenkin kesän lapsi! Erikoiskuuma kesä on joillekin suuri ilon aihe,
mutta koko kesän ajan omassa mielessäni oli melkoinen murhe viljelijöiden ja
vanhojen ja sairaiden ihmisten puolesta. Kaikella on paljon laajempia
merkityksiä kuin mitä itsekäs lämmöstä nautiskelija tulee edes ajatelleeksi. Itsestäni
huomaan vieläkin, että kuumuudella on yhä jälkivaikutusta yöuniini, niin että
olen parin päivän ajan ollut todella väsynyt, oikeastaan uupunut.
Viimeksi
kirjoitimme puheittemme ja sanojemme vaikutuksesta elämäämme niin maallisessa,
kuin seurakunnallisessakin mielessä. En voi mitään sille, että mieleeni nousee
sanankohta, joka valaisee aihettamme aivan erityisellä tavalla:
”Minä luon huulten hedelmän, rauhan,
rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet. Mutta
jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat
muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.”
(Jes.57).
Millaisten
ääniaaltojen vyöryssä olemmekaan eläneet koko elämämme ajan! Lainauksemme merkitys
on hyvinkin laaja ja kattaa monia asioita, mutta mieleeni tulevat erikoisesti ”mura
ja muta”, joita itse olen saanut tarkkailla Välimeren rannalla aaltojen ja
tuulten pauhatessa. Kysymys on jatkuvasta, edestakaisesta liikkeestä, jolle ei
näytä olevan loppua. Ajattelen siis ihmiskieltä ja kaikkea sen aikaansaamaa. Eikö
juuri tähän perustukin varoitus oikealle tai vasemmalle poikkeamisesta? Miten ihminen
vaikuttaa toinen toiseensa? Kehon kieli on oma kokonaisuutensa, mutta kaikkein
suurin negatiivinen vaikutus ihmisten elämässä perustuu ääniaaltoihin, joita
suumme ja kurkkumme liikkeet aikaan saavat. Toki koemme ikäviä asioita
muutenkin, mutta suurinta mielipahaa on aina tuottanut kieli, joka ei ääntele
vain ääntelemisen tähden, vaan julkituo ajatuksia, jotka satuttavat ihmislapsen
mieltä ja olemusta aivan käsittämättömällä tavalla.
”Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma;
kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän
pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että
lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää
ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton
ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja
sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee
kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.” (Jaak.3).
Lainauksemme
puhuu ”samasta lähteestä”. Mitä luimme hetki sitten?: ”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä…”
Kuinka näkymättömällä tavalla eksyttävä onkaan se ilmapiiri, jossa ei nähdä
puheiden todellista merkitystä, niin että jos mahdollista, aito uskovainenkin
eksytetään puheiden alueella osallistumaan ”muran ja mudan” levittämiseen,
kuohuttamiseen!
”Sinä kansa, joka asut Siionissa,
Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat;
sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän
leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy,
vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat
takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie,
sitä käykää.’ Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen
jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren;
sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: ’Ulos!’.”
(Jes.30).
Kuinka
usein puheemme onkaan kuin jumalankuva, jolle kuuluu sanoa ”Ulos!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti