Social Icons

Pages

maanantai 17. syyskuuta 2018

Heidän Sanansa kautta!

”Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.” (Luuk.10).

 Huomasin pari päivää sitten, että blogissani on nyt jo yli 1500 kirjoitusta, joista alkuajan tekstit ovat selvästikin hiukan liian pitkiä blogiin. Olen kirjoittanut sekä voitoista että ehkä liikaakin kaikenlaisista tappioista ja vastoinkäymisistä. Mutta eikö meidän tehtävämme ole pysyä totuudessa ja välttää kaikenlaista valheellista tiedottamista? Niin murheellista kuin se onkin todeta, on kirjoittaja tahtomattaan ja pakosta joutunut todistajaksi mitä käsittämättömimmälle hengelliselle valheellisuuden ja ristiriitaisuuden tsunamille, joka on pyyhkäissyt kristillisen maailman ylitse, ehkä aivan erityisellä tavalla omassa maassamme.

Kirjoittajan ylitse kävi aikanaan hyvin likainen osa hyökyaaltoa siinä määrin, että kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta hän on voimaton alitajunnan suhteen. Se ei pysy näkymättömissä luonteestaan huolimatta, vaan kirjoittajan tahdosta riippumatta yhä vielä saattaa jälkimainingit lyömään hänen ylitseen unien välityksellä, vaikka hän ei vieläkään ole onnistunut rykimään hengitysteistään kaikkea entistä kuraa ja mutaa. Tsunami ei liiku yksistään, vaan usein sitä seuraa melkoinen helleaalto, joka saa ihmettelemään hengellisen elämän oudon tuntuisia koukeroita!

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.” (1.Piet.4).

Raamattu ei puhu nykyaikaisesta käsitteestä ”tsunami”, mutta puhuu meren aaltojen voimasta:

”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” (Jes.57).

Olemme tainneet aivan liiallisessa määrässä olla tekemisissä, todellisten uskovaisten sijasta kapernaumilaisten kanssa, jotka ovat keskellämme ylistäneet uskovaisuuttaan, antaen ymmärtää olevansa aivan erikoislaatuisen merkittäviä uskovaisia, selvästikin yläpuolellemme korotettuja:

”Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen?”

Tämä kaikki oli niin vähällä upottaa kirjoittajan muraan ja mutaan, että juuri tässä hetkessä tietynlainen neuvottomuus ja heikkous pyrkivät valtaamaan olemuksen! Kuitenkin juuri nyt samalla soi mielessä voimakas ajatus: ”Kenelle oikeastaan kaikki tämä on tehty ja kuka yritettiin upottaa pohjattomaan liejuun Jeremian tavoin?”

”Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.”

Mihin kirjoittajan kokemus ja tuntemukset viittaavat? Olisikohan niillä jotakin tekemistä jopa veljemme Paavalin kanssa?

”…sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

Heikkoakin heikompana ihmisenä, omassa olemuksessaan, mutta väkevänä jumalallisen ennalta näkemisen pohjalta, jonka kautta toteutuu aivan ihastuttava asia osana Jumalan Maailmaa ja Hänen Sanaansa: ”

”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun…”

”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh.17).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text