Heidän Sanansa kautta! 2

”Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.” (Luuk.10).

”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” (Joh.17).

Aamu-uutisista jäi mieleeni soimaan jostakin yhteydestä kaksi sanaa: ”Oma totuus”. Mitä kukakin sillä käsittää, en tiedä, mutta omissa korvissani se toi mieleen aivan tietynlaisia asiayhteyksiä. Mitä sanoo Herramme vielä tänäkin päivänä aiheesta totuus?

”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.’ He vastasivat hänelle: ’Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?” (Joh.8).

Mitä on se, mitä me olemme totuutena vieneet eteenpäin jo lähes kahdentuhannen vuoden ajan, ehkä vieläkin toimien samojen periaatteiden mukaisesti? Kirjoitin viime tekstissäni hengellisestä vääryyden ja ristiriitaisuuden tsunamista, joka on pyyhkäissyt kristikunnan ylitse aivan viime aikoina. Mitä olemme kristittyinä tarjonneet kuulijoillemme ja lukijoillemme? Mikä ja mitkä seikat ovat vapauttaneet meidät tekemään ja sanomaan kaiken sen, mikä on ollut suurimpana esteenä Herramme rukouksen toteutumiselle?

”…niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”

Me olemme tietyssä määrin, itse kukin omassa mittakaavassaan, uskoneet Evankeliumin ja kokeneet sisäisessä vakaumuksessa olevamme lähetettyjä Sen puolustamiseen ja eteenpäin viemiseen. Alussa ei ehkä ole mitään moittimisen sijaa, mutta mitä ovat aikaansaaneet esittämässämme yleinen mielipide ja kohtaamamme vastustukset ja vastoinkäymiset? Olemmeko todella käsittäneet, mikä on Jumalallinen Totuus, joka yksin voi vapauttaa meidät kaikesta maailmallisesta ”totuudesta”, vai onko meillä yhä vielä jonkinlainen ”oma totuutemme”, joka on saanut meidät turvautumaan ja tukeutumaan maailmalliseen viisauteen, joka on omassa olemuksessaan äärettömän viekas ja vilpillinen, niin ettei se perustajansa uskonnollisuuden tähden pelkää muotokristillisyyttä, vaan hoivaa sitä kalleimpana aarteenaan?:

”…heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2.Tim.3).

Mitä aikaansaa ”oma totuutemme”, vaikka perustelisimme sitä kuinka paljon tahansa Raamattua lainaten? Kaikki puhumamme ja kirjoittamamme vaikuttaa tavalla tai toisella lähimmäisiimme, joten luullessamme tuovamme heille vapauttavan totuuden, me sidomme heidät entistä enemmän heidän maalliseen olemukseensa ja näkemyksiinsä, saaden heidät toistamaan Herramme aikanaan kuulemat sanat!:

”Me olemme Aabrahamin (sen ja sen) jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?”

Meidän tehtävämme on tuoda ihmisille vapautus, ei vahvistaa heitä ”omassa totuudessansa”, joka ehkä muistuttaa paljon ”omaa totuuttamme”!

”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2).

Miksi kaikki tämä aina vain enemmän näyttää antavan odottaa itseään? Onko Sana meidän suussamme todella sama Sana, jota Herramme julisti, ja joka on nyt myöskin Meidän Sanamme, jonka kautta ihmiset kokevat Totuuden tuoman vapauden?

Jumala armahtakoon meitä jokaista tässä viimeisessä hetkessä, jossa Jumalan Totuus ja ihmisen oma totuus käyvät viimeistä ja ratkaisevaa kamppailuansa!