Kuin kuohuva meri!

”Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.” (Luuk.21).

”Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä. Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan. He sanovat: ’Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta.’ Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan…” (Ps.83).

Vaikka kaikkea on aina ollut Saarnaajan mukaisesti, ei mikään ole enää niin kuin ennen! Päivittäiset uutiset kertovat tästä omalla, osaltaan kätketyllä tavallaan. Maan ja taivaitten voimat järkkyvät, saaden ihmiset aivan tietynlaisen levottomuuden valtaan. Ihminen yleensä ottaen ei enää tiedä mihin luottaa, mihin ei. Luonnossa tapahtuva on mitä selvin merkki kaiken kehityksen suunnasta, hengellisestäkin.

”Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä.” (Mark.4).

”Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: ’Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt.’” (Ilm.14).

Kaikki tämäkin on säädetty tapahtumaan yksin Jumalan tietämällä ajalla!

”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” (Jes.57).

Kaikki tässä maailmassa, aitoa hengellisyyttä lukuun ottamatta, on aivan ihmismielelle käsittämättömässä kuohunnassa. Voitaisiinko ajatella parempaa esikuvaa kuin pauhaava meri, etenkin myrskyn aikana! Sen voiman edessä ihminen on täysin voimaton ja avuton, vaikkakin hän hetken tyvenen aikana unohtaa rajoittuneisuutensa ja kyvyttömyytensä hallita luonnonvoimia. Sama pätee niin luontoon kuin ihmiselämäänkin, jotka kummatkin hän on omilla toimillaan ja ratkaisuillaan saattanut epävakaaseen tilaan. Ilman aitoa jumalantuntemusta ihminen on rauhaton, levoton, etsien oman mielensä alueelta ratkaisua ongelmiin, joiden ratkaisu on vain Jumalan käsissä!

Pätee siis näissäkin asioissa eilinen lainauksemme:

”…miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.” (Jaak.1).

Eihän jumalaton ihminen katsele Jumalan Sanan peiliin! Eikö? Jokaisen ihmisen edessä on peili, joka kertoo hänelle elämän todelliset faktat, riippumatta hänen lausunnoistaan ja toiveistaan: ”Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin, vaikutusvaltaisin, viisain ja luontevin persoona, johtaja!” Missä ja mikä on tämä peili, jonka tarjoaman kuvan ihmisen tulisi omaksua muuntelemattomana ja vääristelemättömänä, ilman omia erityistoiveita?

”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet…” (Room.1).

Minulta kysytään melko usein, miksi seurakuntien johtajat ja julistajat eivät kerro seurakuntalaisille koko totuutta. Edellisessä lainauksessa on vastaus tähän kysymykseen. Ihmisille halutaan tuoda turvallisuuden tunne kaiken kuohunnan keskellä, jättäen lukematta ja tuomatta heille esiin tämän peilin olemassa olo, jonka edessä ihmismielipiteet eivät paina mitään. Mutta eivätkö tällaiset julistajat ole sittenkin osa tuota mudan ja kaiken epämääräisen roskan levittämistä, jos he eivät rohkene kertoa lähimmäisilleen totuutta, totuutta, joka sisältää Jumalan tuomiotkin. Rakkauden Jumala on samalla kiivaskin Jumala, jonka ääretön kärsivällisyys näyttää olevan lähellä loppuaan, etenkin ihmiskunnan suuren vihan johdosta uskovaisia ja Israelia kohtaan. Ihmiselläkö olisi yksinoikeus vihaan?