Hampaiden raadeltavana

”Jumala lähettää armonsa ja totuutensa. Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.” (Ps.57).

”Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.” (Ps.124).

Tiedämme nyt mistä Paavalin mieleen tuli nostaa esiin yksi perussynneistämme, jonka tuhovoima ei rajoitu mihinkään yksittäiseen alueeseen tai henkilöön.

”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.’” (Gal.5).

Ensimmäisessä lainauksessamme kerrotaan meille, kuinka Jumala lähettää armonsa ja totuutensa. Emme ole koskaan oikein rohjenneet edes ajatella, miten sen seurauksena voi olla joissakin piireissä puremista ja suoranaista hengellistä kannibalismia!

Meille on todella vuosikymmenien ajan kuulutettu todellisen Rakkauden merkitystä, jonka vaikutuksena tulisi olla aito hengellinen yhteys ja huolenpito lähimmäisestämme.

”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”

Tämänpäiväiset lainauksemme taitavat selittää meille aivan uudella tavalla, mitä Herramme tarkoittaa sillä, ettei Hän anna meille niin kuin maailma antaa. Hänen toimintansa ja vaikutuksensa johdosta hyvä ja paha kohtaavat hengellisellä taistelurintamalla. Kun Hän tuo julki armonsa ja totuutensa, on vastustaja valmiina tuomaan esiin oman osuutensa mahdollisimman tuhoavan vaikutuksen kautta. Kun Hän kuuluttaa meille ainaisena tahtonansa lähimmäisen ja Jumalan rakastamista, nostaa se esiin vastustajan vihan.

”Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet. Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa. Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.” (Miika 7).

Tähän sanaansa Herra Jeesus viittasi lihansa päivinä:

”Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan.” (Luuk.12).

Tämän riitaisuuden ja ”kannibalismin” siemen ei ole Herran tuomassa pelastuksessa ja sovituksessa, vaan jumalallinen Sanoma saa läsnäolollaan pahan siemenen nousemaan esiin, jopa rajuun kasvuun! Hyvä ja paha ovat jatkuvasti rinnakkain! Siksi meidän tulee todella tarkata, ettemme ajaudu aivan huomaamattakin väärälle puolelle, hyvin mitättömiltä tuntuvien asioiden johdosta!

”Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.” (Jaak.2).

Kieli ja hampaat yhdessä - oi, millainen tuhovoima, mitä vastaan me emme ole vielä riittävän voimakkaasti ja jumalallisella valtuutuksella nousseet! Miksi? Koska nämä tuhovälineet ovat sijainneet hygieenisiksi katsomillamme alueilla, tunnettujen ja rakkaidenkin lähimmäisten suissa! Millaisia suoranaisia maailmanpaloja olemmekaan olleet todistamassa, silti vähätellen kielen syntejä, koska kaikki on ollut vääryyden maailman sumun keskellä! Tajuammeko ollenkaan, kuinka lähellä helvetti ajoittain onkaan!

”Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.”