Epäpyhiä taruja?

”Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.” (1.Tim.4).

”Karta epäpyhiä ämmien taruja. Harjoita itseäsi jumalanpelkoon.” (Raamattu Kansalle)

”Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon.” (1992).

Tutkisteluistamme tulisi tuskin mitään jos jatkuvasti joutuisimme vertailemaan eri käännöksiä keskenään! Käyttämämme vanha käännös vastaa eniten mielestäni luotettavinta saksankielistä käännöstä. En halua horjuttaa kenenkään uskoa vuoden 1992 käännökseen, mutta henkilökohtaisten kokemusten perusteella pitäydyn 1938 Raamattuun. Mielestäni uudessa käännöksessä on annettu liikaa valtaa inhimilliselle, selittävälle linjalle, kuten näkyy lainauksistammekin.

Kuka on aivan tiedostetusti kuullut ”epäpyhiä ämmäin taruja”? Niiden vastapainoksi esitetään tarve jumalisuuden harjoittamiseen. Aika erikoinen asetelma, josta en varmaankaan ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan, saati sitten kirjoittavan. Saksankielinen käännös puhuu ”arvottomista ja vanhoille naisille sopivista taruista”. Mieleeni eivät voi olla tulematta taloyhtiömme pihalla kesäisin käytävät keskustelut tai paremminkin sananvaihdot, joihin osallistuvat suurimmaksi osaksi eläkkeellä olevat persoonat, niin että puheiden sijasta korvissani soivat laulun sanat: ”Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppivät --- ja kaakattivat”!

Näin ei toki pitäisi olla seurakunnallisissa yhteyksissä, mutta mikä onkaan todellisuus, sitä voi kukin omalta osaltaan miettiä!

”…mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.”

Mihin johtanee ajatus ämmäin taruista meidät? Tarut ovat taruja, kertoilee niitä kuka tahansa missä tahansa! Kuinka usein olenkaan kuullut sanan ”taru” tai ”tarina” hengellisistä asioista puhuttaessa! Se kuulostaa todella häpäisevältä ja pilkkaavalta ja kertoo selvästi alkuperästään. Seuraava lainaus tuli automaattisesti mieleeni:

”…nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.”

Jumalallinen Totuus suurella kirjoitettuna on asetettu eteemme niin luotettavalla tavalla, että sen torjuminen on mahdollista vain sen tilalle jotakin asettamalla. Ihmiskunta on suostunut mitä järkyttävimpään ja tuhoisimpaan vaihtokauppaan avaamalla silmänsä ja korvansa vanhoihin naisiin verrattavien tarunkertojien jutuille, jotka aivan kirpun tavoin ponnahtavat Raamatun päältä, mutta joilla ei ole enää mitään tekemistä jumalallisen Totuuden kanssa. Tällainen hapatus on alun perin hyvin pienenä tekijänä sekoitettu kristilliseen perintöön, saaden aikaan kokonaisuuden happanemisen! Todellisuudessa ei enää palvella Jumalaa, Luojaamme, vaan inhimillisen luonnon mukaisia asioita!

”…mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.”

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.6).