Huokauksien aika!

”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.” (Room.8).

Me tiedämme…! Mitä me tiedämme, ja miten suhtaudumme kaikkeen tietämäämme? Uskon jokaisen todellisen jumalanlapsen tiedostavan Jumalan Hengen vaikutuksesta sen prosessin, jonka keskellä me olemme osana tätä ihmiskuntaa ja luontoa. Mutta mitä tämä prosessi aikaansaa ja vaikuttaa meissä? Ajattelemmeko kaiken todella ikävän olevan vielä tuhansien vuosien päässä, ja meidän itsemme olevan silloin jo pois kaiken tämän keskeltä?

Me emme selvästikään rakasta huokailemista! Mieleeni palaa yhä uudelleen

”Hiskia sanoi Jesajalle: ’Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä.’ Sillä hän ajatteli: ’Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni.’ Mitä muuta on kerrottavaa Hiskiasta ja kaikista hänen urotöistään, ja kuinka hän rakensi lammikon ja vesijohdon ja johti veden kaupunkiin, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.” (2.Kun.20).

Mitähän kaikkea meistä ehditään kirjoittaa jonkinlaisiin aikakirjoihin? Mitä olemme pyrkineet tavoittelemaan ja saavuttamaan tässä mitä erikoisimmassa ajassa? Luimme juuri:

”…mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen…”

Mitä me aivan käytännössä odotamme? Se taitaa paljon riippua asenteistamme ja tavoitteistamme. Minkä näemme niin tärkeäksi, että se on ensimmäisellä sijalla elämässämme? Hiskia joutui kokemaan kovia ja hän kävi monenlaista sielullista kamppailua sisimmässään. Hänet saatettiin ratkaisujen eteen ja hänen ratkaisunsa saattoivat koko maan pahojen ongelmien alle! Melkoisen aikaa hän huokaili sairautensa johdosta, mutta kuultuaan viestin kaiken siirtymisestä hamaan tulevaisuuteen, hän huokaisi helpotuksesta:

”’Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä.’ Sillä hän ajatteli: ’Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni.’”

Olemmeko me kuulleet mielestämme hyvän Herran sanan, joka saa meidät huokaisemaan helpotuksesta? Kertomuksemme Hiskiasta on Sanassa ja on meillekin vertauskuvallinen, mutta onko sen sävy jotakin sellaista, mikä toisi meille aidon ja rehellisen turvallisuuden tunteen? Sitäkö me ensisijaisesti kaipaamme ja etsimme, suorastaan kieltäytyen kaikkien ikävien asioiden kokemisesta, jotka ainakin osaltaan ovat omaa vaikutustamme? Meissä on voimakas olemus, joka tahtoo varjella meidät kaikelta tahtomme vastaiselta. Mutta tukeeko Sana tätä piirrettämme ja antoiko Herramme meidän ymmärtää Hänen säästävän meidät kaikelta ikävältä kokemukselta?

”…vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.”

Henki vakuuttaa meitä asioista, jotka itsessämme ohittaisimme mahdollisimman pian ja kokonaisvaltaisesti. Jumalan ääretön rakkaus kuitenkin vetää meitä puoleensa mitä moninaisimmin keinoin, niin että olemme usein mielestämme kuin ”Irmaakin” pahemmissa sielullisissa ja hengellisissä myrskyissä, jotka usein eivät ole loppuakseen, saaden meidät huokaamaan todella raskaasti.

Kaikki kokemamme todistaa siitä, että tämä maailma ei ole meidän todellinen kotimme, vaan sisimpämme todellisuus on ankkuroituna tuonpuoleiseen maailmaan. Päästäksemme sinne tarvitsemme lapseuden toteutumisen ja ruumiimme muuttumisen, uudeksi tulemisen aivan konkreettisesti ja käytännössä! Sisimmässämme on jo kaiken siemen, kaiken tulevan varjokuva, mutta aivan todellista tulevaisuuden kirkkautta emme tässä ruumiissamme ole kykeneviä käsittämään ja kestämään!

Me emme halua halveksia Hiskiaa, mutta totisesti kaipaa sisimpämme, ei rauhallisia ja viihdyttäviä vuosia tämän maan päällä, vaan Herran tulemusta noutamaan meidät luoksensa. Emme kaipaa tietoa jäljellä olevista vuosistamme ja maailman tapahtumista, vaan tärkeintä on tieto valmiudesta Kirkkauteen siirtymiseen! Tätä valmiutta haluamme suositella kaikille kohtaamillemme luoduille, mutta esimerkkimme tulee olla sen mukainen.

”…ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”(2.Kor.5).