Social Icons

Pages

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Jeesus Kristus on sama! Osa 1



”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’ Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…” (Hebr.13).

Mistä johtuvat niin monet ahdistavat tunteet ja ajatukset siitä huolimatta, että olemme uskovaisia? Olemme osallistuneet seurakunnalliseen toimintaan ehkä vuosikymmeniäkin, kokien mitä moninaisimpia asioita ja suoranaisia ihmeitäkin – aikanaan! Nyt koemme jääneemme ehkä entistä yksinäisemmäksi uskon asioissa, kun yhä useampi kaikkoaa rinnaltamme omiin kiireisiinsä ja toimiinsa. Käymme toki seurakunnallisissa tilaisuuksissa, mutta kukaan ei tunnu entisellä tavalla seisovan vierellämme, tukenamme. Olemme yksin suurissa väkijoukoissa!

Tämänpäiväinen lainauksemme valottaa meille elämäämme ehkä tavalla, jota emme aikaisemmin ole tulleet ajatelleeksi. Kautta vuosien ja vuosikymmenten lempilainauksenamme on ollut:

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

Olemme lukeneet ja lainanneet sitä niin ahkerasti, että meiltä on jäänyt huomaamatta mitä sen yhteydessä sanotaan aivan yhtä tärkeänä asiana uskonelämällemme! Että Herramme on sama ainaisesti, on niin juhlava ajatus, että olemme iloinneet siitä koko elämämme ajan, kokien merkittäviä hengellisiä tunteita. Mutta olemmeko todella huomanneet viimeistään nyt, tässä ajassa, ettei uskon elämä ole vain kauniita ja juhlallisia tunteita, vaan arkistakin arkisempaa vaellusta uskossa, ei näkemisessä? Kaikelle on Saarnaajan mukaisesti oma aikansa, ja nyt olemme selvästikin tulleet hetkeen, jossa on syytä luoda silmäys menneisiin aikoihin ja tehdä jonkinlainen inventaario hengellisestä pääomastamme.

Voi kuinka paljon onkaan meidän jokaisen taustassamme tarvetta mielenmuutokselle ja monien heitettyjen kivien keräämiselle! On aika tuomion alkaa Jumalan huoneesta, Hänen Seurakunnastaan, Hänen omistaan! Tuomio tässä ajassa on armoa, yksin armoa! Olemme kokeneet todella paljon menneiden vuosien ja vuosikymmenien aikana, mutta silti on vielä tarvetta aivan erikoiselle mielenmuutokselle, jotta olisimme valmiit kohtaamaan Herran. Omalta kannaltamme on yhdentekevää tuleeko Hän erikseen meitä varten, sinua, minua varten, vai koko Seurakuntaansa varten. Tuona hetkenä kaikki entinen on ikuisesti ohitse ja kohtaamme elämämme vakavimman hetken!

Siksi meille huudahdetaan aivan erikoisella painotuksella:

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’”

Me voimme olla hengellisestikin ahneita, pyrkien ohittamaan hengellisen arjen, jossa todellisuudessa ei kukaan meistä ole päätänsä pidempi toista! Joka tahtoo olla ensimmäinen, olkoon kaikkien palvelija! Turvallinen mieli tässäkin ajassa perustuu sanoihin:

”Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?”

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text