Jaloa ja arvokasta!

”Sentähden, näin sanoo Herra: ’Jos sinä käännyt, niin minä sallin sinun kääntyä, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä.’” (Jer.15).

Pyrin pitämään tarpeettomat paperit kotona, ei jatkuvasti lompakossa. Minulta on kahteen kertaan varastettu lompakko aivan uskomattomalla tavalla. Siksi olen pitänyt toista pankkikorttiani kotona, aivan tietyssä paikassa. Tänä aamuna yksi lääkkeistäni oli loppunut pöydällä olevasta kotelosta ja sitä hamuillessani hyllyltä käteni osui siihen tyhjään kohtaan, missä aina on ollut pankkikortti. Voit kuvitella tuntemukseni etsiessäni sitä kaikista mahdollisista paikoista, tuskaillen jo vanhuuttani ja mahdollista muistin pettämistä. Ei ole makuuhuoneessa, ei ole olohuoneessa, ja keittiön olin jo tutkinut moneen kertaan! Mielessä kävi jo ajatus, miksi Herra sallii tällaisenkin ahdistavan asian, kun pitäisi kirjoittaa blogia!

Tähän epätoivoiseen etsiskelyyn ja pohtimiseen kortin kuolettamisesta kului puolisen tuntia. Sitten ykskaks mieleen palaa kuva eräästä laatikosta, jonka pohjalla loistaa vaalea kortti! Kiitos Herralle, suuri huoli on ohitse!

Olisiko tässä jonkinlainen opetus tämänpäiväisenä aiheena? Kaiken epätoivon keskellä mielessäni kävi useaan kertaan lainauksemme ajatus:

”Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani.”

Mikä on jaloa, arvokasta, mikä arvotonta? Mitä minulle opetettiin korttini ”katoamisella”? Ns. hengellinen elämä on täynnä mitä erilaisimpia ajatuksia ja opetuksia, joiden paikka ja merkitys tuntuvat vaihtuvan ja vaihtavan paikkaa jatkuvasti, loputtomasti. Olisiko tällä piirteellä jotakin tekemistä arvottoman kanssa?

Herramme on luvannut olla kanssamme vanhuuteen asti.

”Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes.46).

Kaikki todella hengellinen on salattu tämän maailman viisailta ja ymmärtäväisiltä ja paljastettu lapsenmielisille, tarkoittaen kai vanhuudenkin mukanaan tuomia ongelmia. Jumalamme pitää meistä huolta monin tavoin, mutta meidän itsemme on asetuttava valmiustilaan voidaksemme selvitä kaikista kohtaamistamme ongelmista:

”Jos sinä käännyt, niin minä sallin sinun kääntyä, ja sinä saat seisoa minun edessäni.”

Uskovaisinakin on elämässämme vaiheita, joissa me tarvitsemme kääntymystä Herramme puoleen kestääksemme, seisoaksemme Hänen edessänsä. Tämä merkitsee koko elämämme ajan kaiken arvokkaan hengellisen omaisuutemme asettamista oikealle paikallensa. Mitä enemmän tulee hengellistäkin ikää, sitä tarkemmin meidän tulee olla selvillä kaiken oikeasta paikasta, aivan kuten minullakaan ei näytä olevan varaa varmuussijoittaa pankkikorttiani aivan minne tahansa, sattumanvaraiseen paikkaan!

Me emme ole ehkä profeettoja eikä merkittäviä tunnettavuudessamme, mutta Herramme haluaa käyttää meitä välikappaleinaan:

”Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä.”

Kuinka henkilökohtaista onkaan koko hengellinen elämämme! Meidän on kuljettava oma tiemme Herran kanssa tukeutumatta muihin ihmisiin.

Ja mikä on siis todella arvokasta?

”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” (Ps.12).

Siispä kaikki aina oikealle paikallensa!