Ei herroina halliten!

”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.’” (1.Piet.5).

Olemme jo muutaman päivän ajan kirjoittaneet ”hengellisestä armeijasta”, joka pääosin muodostuu ”kenraaleista”. Tätä ajatusta monikaan ei ole rohjennut edes päästää ajatuksiinsa. Mitä tarkoittaa tuo kirjoittaja puhuessaan tällaista? Olet kai kuullut ainakin lapsena kertomuksen kuninkaasta ja hänen uudesta puvustansa? En ole koskaan kuullut kenenkään suhtautuvan kielteisesti tuohon satuun, koska se niin elävällä tavalla luo kuvan ihmisten turhamaisuudesta. Tarvittiin tuolloin pieni lapsi avoimine silmineen paljastamaan totuus huudahtamalla, että kuningashan on alasti!

Nyt emme tämän tutkistelun perusteella puhu alastomuudesta sinänsä, vaan kuvitelluista korkean tason armeijan pukineista! Kuinka moni ei ole tullut milloinkaan hämmästelleeksi sitä seikkaa, että miten Puusepän Pojan perustama ”hengellinen armeija” voi koostua sellaisesta määrästä hengellisiä kenraaleita, everstejä ja majureita, jotka käyvät jatkuvaa kiistaa kannatuksestaan ja arvoasemastaan!

Miksi niin harva on tullut ihmetelleeksi tällaisen järjestelmän ristiriitaisuutta, koska Puusepän Pojan armeijassa vallitsevat aivan omat jumalalliset lakinsa, jotka eivät missään tapauksessa eikä missään muodossa salli tällaista määrää korkeita nimityksiä, vaan kysymystemme vastaus sisältyy mitä selväpiirteisimmin juuri lainaamaamme sanankohtaan. Kysymys ei voi olla muusta kuin itse tehosteisista, oman mielen luomista mielikuvista ja nimityksistä!

”…kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina…”

Millaiseen voitontavoitteluun ja pakkoon johtaakaan jo oman luonteensa perusteella sydämen halu toimia korkea-arvoisena hallitsijana ja esimiehenä! Nämä itse luodut univormut ja kauluslaatat ovat siis verrattavissa kuninkaan uuteen pukuun, joiden lävitse näkevät vain lapsenmieliset, aidot uskovaiset! Mistä sellainen uskottavuus ja petoksen laajuus? Puhuimme itse tehdystä ja omasta luomuksesta, mutta mistä on peräisin kaikki tuo luova, petollinen voima? Voi hyvänen aika, tarjolla on maailman laajin muotikuvasto ja kaavamallisto, joita tarjotaan jokaiselle halukkaalle samalta taholta, josta meille todistaa Ilmestyskirjan kolmas luku:

”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit…”

Millaisella riemulla täyttääkään sydämeni ajatus Puusepän Pojasta ja Hänen sotajoukostaan! Maailmasta ei taida löytyä suurempaa petosta kuin ”kaikenlaisten kenraalien” ja kaltaistensa tuominen tämän aidosti hengellisen joukon piiriin! ”Ei herroina halliten!” Mihin on sydämemme halu?

”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” (Luuk.17).

”Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” (Joh.13).