Maltti on valttia!

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä.” (Room.13).

Olemme tuskin milloinkaan aikaisemmin olleet tekemisissä niin voimakkaan herätyshuudon kanssa, kuin mikä nyt kaikuu ja heijastuu mitä erilaisimmista kehityksistä niin kauempana kuin lähempänäkin! Kaikki viittaa siihen, että olemme aivan erityisten muutosten keskellä, ja teemme itsestämme suorastaan naurettavia pitäessämme kaikkea turhana hössötyksenä, kieltäytyessämme ottamasta kaikkea vakavasti. Jos kaikki ei ole niin vakavaa, niin miksi sitten ikään kuin salassa olemme työntäneet strutsin tavoin päämme kaninkoloon sulkeaksemme silmämme ja korvamme näkemästä ja kuulemasta enempää?

Kaiken keskellä en kuitenkaan voi olla ajattelematta Martti Lutheria ja hänen omenapuun istuttamistaan. Mikä oli suurin ongelma hänen uskonpuhdistustoiminnassaan, aivan kuin monen muunkin merkittävän hengellisen vaikuttajan kohdalla? Opillisilla kysymyksillä ja erilaisilla vaikutteilla oli suuri merkitys, mutta huomiota herättävintä kautta aikojen on ollut jumalallisen tehtävän omaavien kyky selvitä fanaattisten seuraajien aiheuttamista ongelmista ja vaikeuksista! Aina on voitu selvästi havaita Jumalan osuus kaikessa, nimenomaan jonkin uuden aloittajana ja vaikuttajana, mutta aina on astunut esiin erikoisesti oman innoituksen saaneita ”Eskoja”, joilla on ollut sanoinkuvaamaton tarve piirtää Eskon - puumerkkinsä mahdollisimman näkyvälle paikalle. Tärkeintä ei ole ollut itse asia, vaan organisoiminen, uuden järjestön perustaminen! Juuri näillä kohden tulemme yhä uudelleen kohtaamaan aivan tietynlaisen kuoleman ilmapiirin:

”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, minä tulen pian.’” (Ilm.22).

Mitä tällä olisi tekemistä erilaisten herätysten alkamisen kanssa? Aina kun Jumalamme on alkanut tekemään jotakin uutta valitsemiensa henkilöiden kautta, on näiden ympärille kertynyt suuriakin joukkoja tietynlaisen ”karisman” etsijöitä, joiden tavoitteena ja päämääränä ei ollut lainkaan nyt nähtävissä olevan herätyksen paras ja Uusi Elämä, vaan oman vaikutusvallan vahvistaminen! Ei olla käsitetty lainkaan millaisella tavalla puututtiin Jumalan Itsensä toimintaan, joka kylläkin tapahtui inhimillisten ja maallisten astioiden välityksellä. Ja mikä vakavinta, kaikessa pelastushistoriallisessa toiminnassa on kysymys profeetallisesta toteutumisesta, minkä vääristämisestä tavalla tai toisella on mitä vakavimmat rangaistukset! Voi sitä joka lisää jotakin, tai selittää jotakin pois! Poistamiseen ei tarvita raapevettä eikä pyyhekumia, vaan kaikki muuttaminen tapahtuu selityksillä ja niiden selityksillä!

”Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.” (Matt.15).

Ja mikä sitten on kaikkien selitysten ja tyhjäksi tekemisen kulta-aikaa? Mitä erilaisimmat herätykset ja jumalallisten vaikutusten ajankohdat!

”Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nyt olivat suorittaneet. Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven. Ja he viipyivät pitkän aikaa opetuslasten tykönä.

Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: ’Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.’ Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.” (Apt.14-15).

Tarvinneeko tämä mitään lisäselityksiä? Kuinka pahansävyinen onkaan sana ”ellette”! Tämä sana tuotiin suuren herätyksen keskelle, ja jo syntyi kiivas riita! Jumala armahtakoon meitä, ettemme kuuluisi noihin muutamiin sekoittajiin ja syyllistyisi samaan tässä viimeisessä hetkessä!