Koska tunnette tämän ajan! 2

”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” (Room.13).

Missä määrin me pukeudumme ja missä määrin meitä puetaan? Jos jo Paavali aikanaan toteaa yön olevan pitkälle kulunut, niin miksi ei meillä riitä rohkeutta ja uskallusta tehdä selvää johtopäätöstä oman hetkemme myöhäisyydestä? Yöhön kuuluu monia epämieluisia tekijöitä niin hengellisellä kuin maallisellakin alueella. Maailman tilanteesta yleisesti ottaen kenelläkään uskovaisella ei tulisi olla pienintäkään epäselvyyttä, eikä sen pohtimiselle kannata suoda liiallisesti voimavaroja. Mutta ajan myöhäisyydestä johtuen suurin määrä epätietoisuutta näyttää sisältyvän ns. hengellisen elämän alueelle. Laittomuuden valtaan pääseminen merkitsee aivan ainutlaatuista ja ennen kokematonta sekavuutta hengellisessä ajattelussa. Olemme aivan todellisesti tulleet aikaan, jossa jos mahdollista, valitutkin eksytetään!

Missä on laittomuuden painopiste? Itsekin olen aina ajatellut laittomuuden koskevan ihmisten vääryyttä ja vääriä tekoja, joilla vahingoitetaan muita ihmisiä. Jokin sisimmässäni kuitenkin on alkanut vakuuttaa siitä, että on enemmänkin kysymys siitä, mistä Herramme puhuu melko laajamittaisella esikuvalla:

”Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt.25).

Kuinka eri tavalla nähdäänkään kaikki tekemisemme ja tekemättä jättämisemme Korkeuksissa? Laittomuuden salaisuus onkin siinä, mitä me tiedämme velvollisuutenamme olevan tehdä, mutta emme tee sitä! Jokainen joutuu vastaamaan elämästään Valtaistuimen tuomion edessä, joutuen aivan käytännössä ja todellisuudessa näkemään aivan uudenlaisen arvoasteikon, joka tosin ei ole mikään uusi, vaan vuosituhansia tiedossamme oleva! Me emme vain ole oikealla tavalla asennoituneet kuulemaamme Sanaan, jotta Hengen antama ilmestys olisi tullut osaksemme! Voin toistaa jälleen kerran, ettei meillä ole minkäänlaista epäselvyyttä sen suhteen, mitä Herramme meiltä odottaa, niin paljon olemme kuulleet sananjulistusta ja – opetusta! Mutta selvitäksemme kunnialla edessämme ja jo yllämme olevista haasteista, on nyt otettava aivan uusi asenne ja kunnioitus Sanaa kohtaan!

Mistä odotamme apua haasteidemme edessä? Ei ole kuin vain yksi Todellinen Apu! Emme voi turvautua keneenkään ihmiseen, ei edes suurimpaan jumalanpalvelijaan, ei vanhempiimme, ei parhaaseen ystävään, ei seurakuntaan, ei kirkkokuntaamme! Kaiken tämän tulisi olla meille selvääkin selvempää, sillä aidossa hengellisessä Elämässä on vain yksi Välimies, yksi Välittäjä meidän ja Jumalamme välissä! Mistä saisimme tarpeeksi voimallisen vakuutuksen tästä asiasta? Itse asiassa Raamatun jokainen jae korostaa sitä, koska Raamattu on Jumala Itse kirjallisessa muodossa. Mutta keskittykäämme nyt aivan erityisellä tavalla siihen, mitä veljemme Johannes meille Hengen välityksellä vakuuttaa! Paremminkin sanottuna Henki Johanneksen välityksellä!

”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä. Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät. Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” (1.Joh.2).

Millaiselle alueelle tämä sanankohta viekään meidät kaiken kirkkokunnallisen korostuksen aikana! Seurakunnalla on oma tehtävänsä ja paikkansa, mutta hengellisyyden syvin olemus perustuu niin kokonaisvaltaiseen hengelliseen, persoonalliseen Elämään, ettei meidän ja Herran Jeesuksen Kristuksen väliin mahdu mitään, koska olemme Hänessä! Mutta olkaamme varmoja siitä, että olemme edellä mainitussa Voitelussa!